Harry S. Truman (8. toukokuuta 1884 – 26. joulukuuta 1972) oli Yhdysvaltain 33. presidentti vuosina 1945–1953. Hänestä tuli presidentti, kun presidentti Franklin D. Roosevelt kuoli virassaan 12. huhtikuuta 1945. Truman oli ennen presidentiksi nousuaan kongressiedustaja ja senaattori Missourista sekä varapresidenttinä lyhyen ajan Rooseveltinkin viimeisellä kaudella.

Varhaiselämä ja uran alku

Harry S. Truman syntyi Independencessä, Missourissa. Hän palveli Yhdysvaltain armeijassa ensimmäisessä maailmansodassa upseerina ja palasi myöhemmin kotiosavaltioonsa osallistuen paikalliseen politiikkaan. Trumanista tuli maanlaajuisesti tunnettu senaattorina, kun hän johti niin kutsuttua Trumanin komiteaa, joka tutki sotatarvikkeiden tuottamista ja vähensi tuhlausta toisen maailmansodan aikana.

Presidentiksi nouseminen ja ensimmäiset päätökset

Presidentiksi tultuaan Truman kohtasi sotavaiheen päättämiseen, jälleenrakentamiseen ja nopeasti muuttuvaan kansainväliseen tilanteeseen liittyviä vaikeita valintoja. Presidenttinä Truman teki tärkeitä ulkopoliittisia päätöksiä, kuten toisen maailmansodan päättämisen Japania vastaan ydinaseilla, sodan aikana tuhoutuneen Euroopan korjaamisen, kylmän sodan aloittamisen ja Yhdysvaltojen osallistumisen Korean sotaan. Hän hyväksyi myös Marshall-avustusohjelman Euroopan jälleenrakentamiseksi ja esitteli niin sanotun Trumanin opin, jonka avulla Yhdysvallat sitoutui taloudelliseen ja sotilaalliseen tuen antamiseen kommunismin leviämistä vastaan.

Keskeiset ulkopoliittiset toimet

  • Ydinkäytön päätös: Truman päätti käyttää atomipommia Japaniin, mikä osaltaan johti sodan päättymiseen vuonna 1945.
  • Marshall-suunnitelma: Truman tuki taloudellista apua Länsi-Euroopan jälleenrakentamiseksi, mikä edisti vakautta ja talouskasvua.
  • Trumanin oppi: Vuonna 1947 Truman ilmoitti valmiudesta tukea maita, joita uhkasi neuvostovaikutus, mikä vakiinnutti Yhdysvaltojen roolin kylmän sodan johtajana.
  • NATO:n synty: Trumanin kaudella perustettiin Pohjois-Atlantin liitto (NATO) vuonna 1949 kollektiivisen puolustuksen turvaamiseksi.
  • Israel: Truman tunnusti Israelin itsenäisyyden nopeasti vuonna 1948, mikä oli merkittävä ulkopoliittinen päätös Lähi-idän tilanteessa.

Kotimaan politiikka ja sosiaaliset uudistukset

Kotimaan politiikassa Truman esitti laajan ohjelman, jota kutsuttiin nimellä Fair Deal. Sen tavoitteita olivat muun muassa sosiaaliturvan laajentaminen, terveydenhuollon parantaminen ja työllisyyden edistäminen. Kaikki ohjelman osat eivät edenneet kongressissa, mutta Truman saavutti tärkeitä voittoja:

  • Sotilaiden rotuerottelun lakkauttaminen: Hän allekirjoitti vuonna 1948 toimeenpanokäskyn (Executive Order 9981), joka määrää asevoimat integroitaviksi ja lopetti virallisen rotuerottelun armeijassa.
  • Uudistukset työelämässä ja sosiaalipolitiikassa: Truman kannatti minimipalkkaa ja laajempaa sosiaaliturvaa, vaikka kaikki ehdotukset eivät saaneet taakseen kongressia.

Vuoden 1948 vaalit ja toinen kausi

Truman voitti yllättäen uudelleenvaalit vuonna 1948, jolloin monet odottivat hänen häviävän republikaaniehdokas Thomas E. Dewey’lle — tapahtuma muistetaan usein lehtien ennakkokansien virheistä. Toisella kaudellaan Truman jatkoi kylmän sodan politiikkaa ja johti Yhdysvaltoja Korean sodan alkuvuosina vuoteen 1953 saakka. Hän nimitti ja erotti sotajohtajia — merkittävänä esimerkkinä kenraali Douglas MacArthurin erottaminen vuonna 1951, kun MacArthur oli eri mieltä sodankäyntistrategiasta.

Eläkepäivät, kuolema ja perintö

Truman jätti presidentinviran tammikuussa 1953 ja palasi kotikaupunkiinsa Independenceen. Hän kuoli 26. joulukuuta 1972. Elinaikanaan ja sen jälkeen Trumanin maine on vaihdellut: kritiikkiä on tullut esimerkiksi Korean sodan johdonvalinnoista ja atomipommien käytöstä, mutta hänen perintönsä sisältää myös tunnustuksia päättäväisyydestä, rehellisyydestä ja merkittävistä toimenpiteistä kansalaisoikeuksien ja kansainvälisen vakauden edistämiseksi. Trumanin muistoa säilyttää muun muassa Harry S. Truman Presidential Library and Museum Independencessä.

Lisätietoa: Trumanin kaudella tehdyt päätökset muovasivat pitkään Yhdysvaltojen ulko- ja sisäpolitiikkaa, ja monet hänen toimenpiteistään muodostivat perustan lännen kylmän sodan strategialle ja eurooppalaiselle jälleenrakennukselle.