Ćorkovac on Vrbanjajoen itäinen laskujoki Bosniassa, joka on noin 6 kilometriä pitkä. Se saa alkunsa Vlašić-vuoren tasangon koillisrinteiltä ja nousee lähteestään noin 1 150 metrin korkeudesta merenpintaa. Joki virtaa Jasen- ja Stražbenica-vuorten välissä ja laskee suistoonsa Šiprageen, kylän kohdalle, jossa oli aiemmin kaupungin saha.
Maantiede ja vesistö
Ćorkovac on pienvesistö, jonka latvaosat sijaitsevat vuoristoisella alueella. Virtaama vaihtelee vuodenaikojen mukaan: keväällä sulavedet ja sateet nostavat vedenkorkeutta kun taas kesällä virta on yleensä vähäisempi. Joen suisto muodostaa suotuisan jokivarren, joka laajenee laaksoksi ennen liittymistään isompaan vesistöön.
Luonto ja ympäristö
Joen ympäristö on paikoin kapea mutta paikallisesti hedelmällinen ja viljelyyn käytetty jokivarsi. Alueella kasvaa seudulle tyypillistä metsää, pensaikkoa ja niittykasvillisuutta, ja jokilaakson kosteammat osat tarjoavat elinympäristön hyönteisille, linnuille ja kaloille. Koska kyseessä on pienempi vuoristojoki, sen vesistö on usein kirkas ja nopeasti virtaava ylöspäin sijoittuvilla osuuksilla.
Ihmiset ja historia
Joen varrella on ollut toimintaa perinteiseen tapaan: vesimyllyt olivat käytössä 1960-luvulle saakka, ja Šipragen saha oli merkittävä paikallinen työpaikka. Jokivarren hedelmällisyys on tukenut lähialueiden pientila- ja kotitarveviljelyä. Nykyisin alueella voi tavata vielä paikallista maataloutta, metsätaloutta ja harvakseltaan asutusta.
Sijainti laajemmassa ympäristössä
Suhteellisen kapealla alueella on hedelmällinen ja leveä jokivarsi Ćorkovacin sekä useiden muiden Vrbanjan ja Ugarjoen sivujokien — kuten Ilomskan, Čudnićin, Kovačevića potokin, Grabovička rijekan, Kobiljan ja Ugrićin — yhtymäkohtien välillä. Joen latva suuntautuu kohti Petrovo Poljen sekä Imljanin, Vlatkovićin ja Skender Vakufin kuntia, mikä sijoittaa sen osaksi laajempaa vuoristoista jokiverkostoa.
Käynti ja suojelu
Alue on luonnoltaan rauhallinen ja soveltuu lähinnä retkeilyyn ja luontokohteisiin tutustumiseen. Vierailtaessa on hyvä huomioida, että polut ja tiet voivat olla kapeita ja paikoin huonokuntoisia, etenkin rankkasateiden jälkeen. Pienvesistöjen suojelu keskittyy usein vedenlaadun säilyttämiseen, rantojen luonnontilan ylläpitämiseen ja perinteisten rakennelmien, kuten vanhojen vesimyllyjen ja sahan, kulttuuriperinnön huomioimiseen.