Tanskan Aleksandra (Alexandra Carolina Marie Charlotte Louise Julia; 1. joulukuuta 1844 − 20. marraskuuta 1925) oli kuningas Edward VII:n vaimo. Hän syntyi Tanskassa ja avioitui silloisen Walesin prinssin Edwardin kanssa vuonna 1863. Miehensä noustua valtaistuimelle hän toimi Englannin kuningattarena vuosina 1901–1910; miehensä kuoleman jälkeen hän vetäytyi osittain julkisesta elämästä. Hän kuoli 80‑vuotiaana vuonna 1925 ja haudattiin kuninkaallisten hautapaikalle Windsorissa.
Tausta ja lapsuus
Aleksandra syntyi Tanskan kruununprinssin Christianin (myöhemmin kuningas Kristian IX) ja Louise Hesseslaisen tyttärenä. Hän kasvoi tanskalaishovissa ja kuului laajaan eurooppalaiseen kuninkaallissukuun: hänen veljensä ja sisarensa muodostivat yhteyksiä useisiin Euroopan valtaistuimiin, mikä myöhemmin vaikutti myös Aleksandran asemaan ja suhteisiin muihin kruunuihin.
Avioliitto ja elämä Englannissa
Aleksandra meni naimisiin Walesin prinssi Edwardin kanssa vuonna 1863 ja muutti sen jälkeen Britanniaan. Pitkän prinsessa-aikansa (1863–1901) ja myöhemmin kuningattarena (1901–1910) hänestä tuli yksi aikansa tunnetuimmista julkisuuden henkilöistä. Aleksandra oli laajalti pidetty ja vaikutusvaltainen; hänestä tuli muodin ja seurapiirien esikuva, ja hänen eleganssinsa sekä henkilökohtainen viehätysvoimansa herättivät huomiota sekä kotimaassa että ulkomailla.
Läheiset ja lapset
Aleksandra ja Edward saivat useita lapsia, joiden kautta heillä oli suoria yhteyksiä muihin Euroopan hoveihin. Heidän tunnetuimpia lapsiaan olivat mm. prinssi Albert Victor, joka kuoli nuorena, ja tuleva kuningas George V. Perheen kautta Aleksandralla oli merkittävä asema eurooppalaisissa dynastisissa verkostoissa.
Hyväntekeväisyys ja julkinen toiminta
Aleksandra tunnettiin laajasti hyväntekeväisyystyöstään ja säätiöllisistä suojelutoimistaan. Hän tuki erityisesti sairaaloita, hoitotyötä ja naisten terveyteen sekä sosiaaliseen hyvinvointiin liittyviä hankkeita. Kuningattarena hän käytti asemaansa edistääkseen sairaanhoitoa, ensiapupalveluja ja muita yhteiskunnallisesti merkittäviä hankkeita, ja hän oli monien hyväntekeväisyysjärjestöjen kunniapaikalla.
Leskivuodet ja perintö
Miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1910 Aleksandra vetäytyi osittain julkisesta elämästä, mutta jatkoi kuitenkin tukemista monille hyväntekeväisyyskohteille ja osallistui ajoittain virallisiin tilaisuuksiin. Hänen pitkäaikainen suosionsa, tyylinsä ja humanitaarinen työnsä jättivät pysyvän jäljen, ja hänen mukaansa on nimetty useita instituutioita ja muistoesineitä. Aleksandra kuoli 20. marraskuuta 1925; hänen muistoaan kunnioitettiin laajasti sekä Britanniassa että Tanskassa.
