Varsijousi (arbalest) – historia, rakenne ja ampumatekniikka

Varsijousi eli arbalest on jousi, joka koostuu jousen kaltaisesta kaaresta, jota kutsutaan keihääksi (prod), ja poikittaisesta rungosta, jota kutsutaan varastoksi (stock) ja laukaisumekanismiksi (trigger). Varsijousi on keksintö, jossa varsi, puupala, on kiinnitetty kahteen muuhun ristikkäiseen kappaleeseen. Varsijousilla ammutaan lyhyitä nuolia, joita kutsutaan bolteiksi ja jotka muistuttavat nuolia. Varsijousen loivat ensimmäisen kerran kiinalaiset noin vuonna 6 eaa. Kreikkalaiset keksivät varsijousen erikseen 4. vuosisadalla eaa. Roomalaiset kutsuivat asetta arcuballista. Varsijousi oli erittäin suosittu ase keskiajalla, sillä se oli vahva ja tarkka ja sitä voitiin käyttää teräväpiippuisena aseena. Arabit kutsuvat varsijousipyssyä qaws Ferengiksi, "frankkien jouseksi", sillä ristiretkeläiset käyttivät varsijousipyssyä paljon. Hyvä varsijousi voi ampua pultin niin valtavalla voimalla, että se voi lävistää panssarin. Panssaroimattomia kevyitä vastustajia vastaan jopa yksittäinen pultti voi olla tappava.

Historia

Varsijousin kehitys on pitkä ja monivaiheinen. Kiinassa varsijousen käyttö ulottuu varhaisiin vuosisatoihin eaa., ja se kehittyi sekä sodankäynnin että metsästyksen työkaluksi. Euroopassa varsijousi yleistyi erityisesti keskiajalla, jolloin se muutti sodankäynnin taktiikoita: raskaasti panssaroitujen vastustajien läpäisykyky teki siitä tehokkaan kenttäaseen ja linnoitusten valtaamisen välineen. Keskiajalla varsijousenkäyttäjiä koulutettiin ammattimaisesti ja heitä palkattiin laajalti sotapalvelukseen.

Myöhäiskeskiajalla varsijousen käyttöä liittyi myös yhteiskunnallisia ja uskonnollisia keskusteluja; joidenkin lähteiden mukaan sen tappavuus ja helppo oppimiskynnys herättivät eettistä pohdintaa. Teollisen ajan myötä varsijousen sotilaallinen merkitys väheni kehittyneiden tuliaseiden myötä, mutta se säilyi metsästyksessä ja myöhemmin urheilussa.

Rakenne ja osat

Varsijousin perusosat ovat:

Keihäs (prod) – varren ja jousen kaltainen kaari, joka tuottaa voiman.
Varasto (stock) – rungon osa, johon keihäs on kiinnitetty; siinä on liipaisin ja tuki olkapäätä vasten.
Jänne – vetää keihään kasaan ja siirtää energian pulttiin.
Pultit (boltit) – lyhyet, tavallisesti paksummat kuin perinteisen jousen nuolet.
Laukaisumekanismi – erilaisia lukkoja ja siäätimiä, jotka pitävät jänteen vedettynä ja vapauttavat sen hallitusti (ks. myös (trigger).).

Varsijousia on valmistettu eri materiaaleista: varastot puusta, modernit mallit lasikuidusta, alumiinista tai hiilikuidusta; kehät voivat olla teräksestä, komposiitista tai komposiittikerrostetuista materiaaleista. Myös mekaaniset apuvälineet, kuten kampi-, vinssi- tai crank-järjestelmät, kuuluvat joidenkin mallien vakio-ominaisuuksiin helpottamaan jänteen vetämistä.

Ampumatekniikka ja käyttö

Varsijousen lataaminen ja ampuminen etenee tyypillisesti seuraavasti:

Varmista aseen kunto ja turvallisuus; suuntaa aina ampuma-alalle.
Vedä jänne takaisin käsin, jalalla jousen kannasta (jalustimen avulla) tai käyttäen kampi-/vetomekanismia, kunnes lukko napsahtaa paikalleen.
Kiinnitä pultti uralle (nock-kappale jänteeseen) siten, että pultin suora osa lepää tukevasti.
Tavoittele; perinteisissä malleissa tähtäys voi olla silmämääräinen, mutta nykyaikaisissa käytetään usein tähtäimiä tai optiikkaa.
Pidä sormi pois laukaisimelta kunnes olet valmis ampumaan; vapauta laukaisin hallitusti.

Varsijousi on usein helpompi oppia kuin pitkäjousi, koska tähtäys ja laukaisu ovat staattisempia: ase pidetään vaakatasossa tai hieman yläviistossa ja ammunta perustuu tähtäyslinjaan ja vakaaseen asentoon. Toisaalta latausaika on huomattavasti pidempi kuin pitkillä jousilla, ja sen taktiikka sodassa painottui usein tarkkaan yksittäiseen räjähtävään tulitukeen.

Tekniset erottelut ja varustelu

Perinteiset varsijouset ovat yksinkertaisempia: ne ladataan käsin ja niissä on mekaaninen lukko. Myöhemmin käyttöön tulivat apuvälineet kuten kampi (crank), ram-rautakoukut ja vetokoukut (span), jotka mahdollistavat voimakkaamman keihään ja tiukemman jänteen ilman, että käyttäjän tarvitsee käyttää suurta lihastyötä. Nykyaikaiset kilpa- ja metsästysvarsijouset voivat olla kompound- tai matalaprofiilisia malleja, joissa on tähtäimet, jalustat ja erilaiset vaimennusjärjestelmät.

Edut ja rajoitukset

Edut:

Suuri läpäisyvoima ja tarkkuus lyhyillä ja keskipitkillä etäisyyksillä.
Helppo oppia ja käyttää tehokkaasti lyhyellä harjoittelulla.
Mahdollisuus pitää ase latausasennossa valmiina ammuttaessa.

Rajoitukset:

Hidas latausaika verrattuna pitkään jouseen tai nykyaikaisiin tuliaseisiin.
Paino ja koko tekevät kantamisesta ja toistuvasta käytöstä raskaampaa.
Joissakin taktisissa tilanteissa vähemmän joustoa kuin pitkällä jousella lähietäisyyksillä.

Turvallisuus ja huolto

Varsijousen turvallinen käyttö edellyttää muun muassa:

Älä koskaan kuivapolauta (dry fire); se voi rikkoa keihään tai jänteen ja aiheuttaa vaaraa.
Tarkasta keihäs ja jänne säännöllisesti halkeumien, kulumisen ja venymisen varalta.
Käytä oikeanpituisia ja ehjiä pultteja; vääränlaiset pultit voivat vahingoittaa asetta tai heikentää osumatarkkuutta.
Käytä suojalaitteita ja säilytä ase turvallisesti lataamattomana kun sitä ei käytetä.

Nykykäyttö ja säännökset

Varsijousiammunta on nykyään suosittu urheilulaji ja harrastusmuoto. Nykyaikaiset kilpailutuksessa käytetyt varsijouset ovat tarkkoja ja varustettu optiikalla. Metsästyksessä varsijousia käytetään joissain maissa laillisesti, mutta monissa paikoissa niiden käyttöä säännellään tiukasti tai rajoitetaan. Omistusta, metsästystä ja kilpailukäyttöä koskevat lait vaihtelevat maittain, joten on tärkeää selvittää paikalliset määräykset ennen varsijousen hankintaa ja käyttöä.

Varsijousi on historiallisesti merkittävä ase, joka on kehittynyt sodankäynnin työkalusta myös urheiluvälineeksi ja harrastuksen kohteeksi. Oikein käytettynä ja huollettuna se tarjoaa tarkkuutta ja voimakasta ampumatulosta niin perinteisissä kuin nykyaikaisissakin muodoissaan.

Piirros jousimiehestä, joka ampuu varsijousella.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on varsijousi?

A: Varsijousi eli arbalest on jousi, joka koostuu jousen kaltaisesta kaaresta nimeltä prod ja poikittaisesta rungosta nimeltä stock sekä laukaisumekanismista. Varsi, puupala, on kiinnitetty kahteen muuhun ristikkäiseen kappaleeseen. Varsijousilla ammutaan lyhyitä nuolia, joita kutsutaan bolteiksi ja jotka muistuttavat nuolia.

K: Milloin varsijousi kehitettiin ensimmäisen kerran?

V: Kiinalaiset loivat varsijousen ensimmäisen kerran noin vuonna 6 eaa., Sotaa käyvien valtioiden kaudella.

K: Kuka muu keksi varsijousen?

V: Kreikkalaiset keksivät oman versionsa varsijousesta 4. vuosisadalla eaa., jota he kutsuivat arcuballista.

K: Miksi varsijousi oli niin suosittu keskiajalla?

V: Varsijousi oli hyvin suosittu keskiajalla, koska se oli vahva ja tarkka ja sitä voitiin käyttää teräväpiippuisena aseena, minkä vuoksi monet armeijat olivat tuolloin erittäin haluttuja.

K: Kuinka tehokas laadukas varsijousi voi olla?

V: Laadukas varsijousi voi ampua salamansa valtavan voimakkaana, joka voi jopa lävistää panssarin, mikä tekee siitä tappavan kevyitä, panssaroimattomia vastustajia vastaan jo yhdellä laukauksella.

K: Mitä etuja ja haittoja varsijousen käytöstä on tavalliseen jousipyssyyn verrattuna?

V: Tavalliseen jousiin verrattuna varsijousi ampuu paljon voimakkaammin ja tarkemmin kuin tavallinen jousi, joten tarkka ampuminen on helpompaa oppia; koska sen lyhyt keihäs on kuitenkin hyvin jäykkä, sen lataaminen kestää paljon kauemmin kuin tavallisen jousen, eikä sillä ole yhtä hyvää tarkkuutta kuin pitkäjousella.

K: Onko nykyaikaisissa varsijousissa turvamekanismeja?

V: Kyllä, monissa nykyaikaisissa jousijousissa on kampi- tai vetomekanismi, jolla jousi vedetään vedettyyn asentoon, sekä turvamekanismeja, joilla estetään vahingossa tapahtuvat laukaukset, kun jousi ladataan käyttöä varten.