Ristiretket – keskiajan uskonsodat ja taistelu Pyhästä maasta
Syväluotaava katsaus ristiretkiin: keskiajan uskonsodat, Pyhän maan taistelu, vaikutukset kristinuskoon ja islamin historiaan.
Ristiretket olivat sarja kristittyjen ja muslimien välisiä uskonsotia. Kahdeksan suurta ristiretkeä tehtiin vuosina 1096-1291, pääasiassa Lähi-idässä. Ristiretkien ajoitus ja luokittelu vaihtelevat historiallisissa lähteissä; joissain luetteloissa puhutaankin kahdeksasta, toisissa jopa yhdeksästä tai useammasta suuresta ristiretkestä.
Ristiretket alkoivat taisteluna Pyhän maan hallinnasta. Tätä maata kutsutaan nykyään Israeliksi. Pyhä maa on hyvin tärkeä kolmelle suurelle monoteistiselle uskonnolle: Islam, juutalaisuus ja kristinusko. Muslimit uskovat, että profeetta Muhammed vieraili Pyhällä maalla ja nousi taivaaseen Jerusalemista. Kristityt uskovat, että Jeesus syntyi, ristiinnaulittiin ja nousi kuolleista Pyhällä maalla. Kalliokupoli, Länsimuuri, Temppelivuori ja Öljymäki sijaitsevat siellä. Samoin monet muut tärkeät uskonnolliset kohteet.
Taustat ja tavoitteet
Ristiretkiä ajoi useita motiiveja: uskonnollinen innostus ja papiston kehottamat pyhät tavoitteet; halu turvata ja hallita pyhiä paikkoja; poliittiset ja taloudelliset intressit; sekä nuorten aatelisten mahdollisuus ansaita maata ja mainetta. Paavi Urban II:n (1095) julistusta pidetään yleisesti ensimmäisen ristiretken käynnistäjänä: hän kutsui kristityt vapauttamaan Pyhän maan \"pakanoiden\" hallinnasta ja lupasi osallistujille synninpäästön.
Keskeiset ristiretket lyhyesti
- Ensimmäinen ristiretki (1096–1099): Johti Jerusalemin valloittamiseen 1099 ja useiden ristiretkiläisvaltakuntien perustamiseen, kuten Jerusalemin kuningaskunta.
- Toinen ristiretki (1147–1149): Laukaisi muslimien voitto Edessan menetettyä; ristiretkeläiset eivät saavuttaneet merkittäviä pysyviä voittoja.
- Kolmas ristiretki (1189–1192): Vastaus Saladinille, joka oli valloittanut Jerusalemin 1187; mukaan osallistui mm. Englannin kuningas Richard Leijonamieli, Ranskan Philip II ja Saksan Fredrik Barbarossa. Päättyi osittaiseen sopuun, mutta Jerusalemia ei palautettu kristityille pysyvästi.
- Neljas ristiretki (1202–1204): Suuntautui Egyptin sijasta ja johti Konstantinopolin ryöstöön ja keisarikunnan heikentymiseen (1204).
- Myöhemmät ristiretket (13. vuosisata): Sisälsivät useita yrityksiä palauttaa tai turvata ristiretkeläisvaltioita, mm. keisari Fredrikin diplomaattisen lähestymisen ja ranskalaisen kuningas Ludvig IX:n (Pyhä Ludvig) johtamat ristiretket, jotka päättyivät ilman pysyvää menestystä.
Ristiretkeläisvaltiot ja sotajärjestöt
Ensimmäisten ristiretkien seurauksena syntyi useita länsimaista hallintoa edustaneita valtioita Levantissa: Jerusalemin kuningaskunta, Antiochian ruhtinaskunta, Edessan kreivikunta ja Tripolin kreivikunta. Nämä valtakunnat olivat riippuvaisia Euroopasta ihmisistä, rahasta ja tarvikkeista.
Ristiretket synnyttivät myös sotilasveljeskuntia, joista tunnetuimpia ovat Temppeliherrojen (Knights Templar) ja Hospitalierien (Sairaanhoitajain veljeskunta, myöhemmin Knights of St John). Myöhemmin syntyi myös Teutoninen ritarikunta, joka toimi erityisesti Itä-Euroopan pakana-alueilla. Nämä järjestöt yhdistivät uskonnollisen elämän ja sotilaallisen toiminnan.
Ristiretket muualla Euroopassa ja jatkumo
Ristiretket eivät rajoittuneet vain Lähi-itään. Pohjois-Euroopassa käytiin ns. pohjoisia ristiretkiä pakanoita vastaan alueilla, jotka nykyisin kuuluvat Baltiaan. Sisäisesti Euroopassa järjestettiin myös uskonsotia, kuten Albigenserien ristiretki Ranskassa ja ristiretkien konfliktimuotoja esiintyi myös Saksassa, Itävallassa ja Skandinaviassa. Ristiretkiä jatkettiin eri muodoissaan aina 1500-luvulle saakka; niiden perintö näkyy Euroopan poliittisessa ja uskonnollisessa kehityksessä pitkään.
Seuraukset ja pitkäaikaisvaikutukset
Ristiretkillä oli laajat ja moninaisia vaikutuksia:
- Poliittinen: Ne vahvistivat paavin ja kirkon asemaa lyhyellä aikavälillä mutta synnyttivät myös ristiriitoja lännen valtakeskusten välillä (esim. Venetsian ja muiden merikaupunkien etujen takia).
- Taloudellinen ja kaupallinen: Kaupankäynti Välimerellä kasvoi, ja kaupunkivaltiot kuten Venetsia ja Genova hyötyivät voimakkaasti. Tämä edisti länsimaisen kaupan ja merenkulun kehittymistä.
- Kulttuurinen: Kontakti islamilaiseen maailmaan välitti tieteellistä, lääketieteellistä ja filosofista tietämystä Eurooppaan, mikä osaltaan edisti myöhäiskeskiajan ja renessanssin kehitystä.
- Uskonnollinen ja sosiaalinen: Ristiretket lisäsivät kristittyjen ja muslimien välistä vihamielisyyttä pitkäksi aikaa. Myös juutalaisyhteisöt Euroopassa joutuivat vainon kohteeksi, erityisesti kansanristiretkien yhteydessä (esim. 1096 Rhinelandin verilöylyt).
- Militaarinen ja institutionaalinen: Sotilasjärjestöt ja linnoitustekniikka kehittyivät, ja ristiretkistä jääneet linnoitukset muokkasivat Levantin maisemaa pitkään.
Sanan merkitys ja tulkinnat
Sana "ristiretki" on sukua sanalle "risti", ja se tarkoittaa kristillistä pyhää sotaa. Nykykielessä termiä käytetään historiallisista retkistä, mutta myös kuvaannollisesti laajemmin pyhien tai fanatististen sotien yhteydessä. Tekstin alussa mainittu huomio on tärkeä: termejä kuten \"ristiretki\" ja arabiankielinen \"jihad\" eivät ole täysin rinnastettavissa. Vaikka jotkut nykyaikaiset arabian kielen puhujat tai kommentaattorit saattavat käyttää sanaa \"jihad\" kuvaamaan kristittyjen ristiretkiä, historioitsijat korostavat, että käsitteet syntyivät erilaisissa uskonnollisissa ja kulttuurisissa konteksteissa eivätkä vastaa toisiaan suoraan.
Yhteenvetona: Ristiretket olivat monisyinen ilmiö, jossa yhdistyivät uskonnollinen motivaatio, poliittinen etu, taloudelliset pyrkimykset ja henkilökohtaiset kunnianhimon muodot. Niiden perintö näkyy edelleen Lähi-idän, Euroopan ja laajemmin maailmanhistoriallisessa keskustelussa.
Ensimmäiset ristiretket
Vuonna 1095 Bysantin valtakunnan hallitsija Alexius I pyysi apua puolustaakseen valtakuntaansa turkkilaisilta seldžukeilta. Paavi Urban II pyysi kaikkia kristittyjä liittymään sotaan turkkilaisia vastaan. Paavi kertoi kristityille, että sodan käyminen kostaisi Jumalalle heidän syntinsä. Hän sanoi, että jokainen ristiretkellä kuollut pääsisi suoraan taivaaseen.
Ristiretkiin osallistuneita kristittyjä sotilaita kutsuttiin ristiretkeläisiksi. He marssivat Jerusalemiin ja hyökkäsivät matkalla useisiin kaupunkeihin. Vuonna 1099 he voittivat taistelun Jerusalemista.
Ensimmäisten ristiretkien seurauksena syntyi neljä ristiretkeläisvaltiota. Nämä olivat Edessan kreivikunta, Antiokian ruhtinaskunta, Tripolin kreivikunta ja Jerusalemin kuningaskunta.
Toinen ristiretki
Noin 50 vuoden rauhan jälkeen Bernard Clairvaux'n kuningas kutsui koolle uuden ristiretken turkkilaisten hyökättyä Edessan kaupunkiin. Ranskalaiset ja saksalaiset armeijat marssivat Pyhään maahan vuonna 1147, mutta kärsivät tappion. Matkalla ristiretkeläiset kuitenkin auttoivat portugalilaisia valloittamaan Lissabonin Al-Andaluksesta osana Reconquista-operaatiota.
Kolmas ristiretki
Vuonna 1187, kun Saladin oli vallannut Jerusalemin takaisin, paavi Gregorius VIII kutsui koolle uuden ristiretken. Kolme Euroopan kuningasta johti tätä kolmatta ristiretkeä: Ranskan Filip II, Englannin Rikhard I ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Fredrik I.
Kolmas ristiretki onnistui osittain. Ristiretkeläiset saivat takaisin haltuunsa Arsufin ja Jaffan, kaksi tärkeää kaupunkia Pyhässä maassa. Heillä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi sotilaita, jotta he olisivat voineet yrittää vallata Jerusalemin takaisin. Sen sijaan he tekivät Saladinin kanssa aselevon, jonka ansiosta kristityt saattoivat matkustaa turvallisesti Jerusalemin läpi. Ristiretkeläiset perustivat sitten uudelleen Jerusalemin kuningaskunnan Akkiin.
Vuonna 1190 Friedrich hukkui Kilikiassa. Vuonna 1192 Richard lähti Pyhältä maalta. Kotimatkalla hänen laivansa haaksirikkoutui, mikä johti hänet Itävaltaan. Siellä hänen vihollisensa, herttua Leopold, otti hänet vangiksi ja lunasti lunnaat.
Neljäs ristiretki
Paavi Innocentius III aloitti neljännen ristiretken vuonna 1202. Hänen suunnitelmansa oli hyökätä Pyhään maahan Egyptin kautta. Tätä varten hän tarvitsi laivaston. Venetsialaiset suostuivat rakentamaan aluksia ja kouluttamaan merimiehiä ristiretkeä varten. Sitten venetsialaiset muuttivat ristiretken päämäärää ja menivät kristittyyn Konstantinopoliin, jossa he yrittivät saada Bysantin maanpakolaisen valtaistuimelle. Useiden väärinkäsitysten ja väkivaltaisuuksien jälkeen kaupunki ryöstettiin vuonna 1204.
Albigenserin ristiretki
Albigenserin ristiretki aloitettiin vuonna 1209 Etelä-Euroopan katarilaisten hävittämiseksi.
Lasten ristiretki
Lasten ristiretki on vuoden 1212 ristiretki. Vanhan kansan innostuksen purkaus johti lasten kokoontumiseen Ranskassa ja Saksassa. Joko Ranskasta tai Saksasta kotoisin oleva poika kertoi, että Jeesus oli käynyt hänen luonaan ja kehottanut häntä kääntämään rauhanomaisesti muslimit kristityiksi. Tämän näyn jälkeen monet lapset muodostivat yhtyeitä ja marssivat Italiaan. Siellä heidät pantiin laivoihin, jotka joko kaatuivat myrskyssä tai menivät Marokkoon. Suurin osa lapsista joko kuoli nälkään tai myytiin orjiksi.
Uudempi tutkimus
Ensimmäisessä osassa saksalainen paimen Nikolaus johti ryhmän Alppien yli Italiaan alkukeväällä 1212. Noin 7 000 saapui Genovaan elokuun lopulla. Heidän suunnitelmansa eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta, kun vedet eivät eronneet lupausten mukaisesti ja joukko hajosi. Osa lähti kotiin, osa saattoi lähteä Roomaan, ja osa saattoi matkustaa Rhônea pitkin Marseilleen, jossa heidät todennäköisesti myytiin orjiksi. Vain harvat palasivat kotiin, eikä kukaan päässyt Pyhään maahan.
Toista liikettä johti "paimenpoika" nimeltä Stephen de Cloyes lähellä Châteaudunin kylää. Saman vuoden kesäkuussa poika kertoi, että hänellä oli Ranskan kuninkaalle kirje Jeesukselta. Hän sai kerättyä yli 30 000 hengen väkijoukon ja lähti Saint-Denisiin. Siellä hänen nähtiin tekevän ihmeitä. Filippos II:n käskystä Pariisin yliopiston neuvosta väkijoukko lähetettiin kotiin, ja suurin osa heistä lähti. Mikään aikalaislähteistä ei mainitse väkijoukon suunnitelmia lähteä Jerusalemiin.
Myöhemmät kronikoitsijat kehittivät näitä tapahtumia. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan osallistujat eivät olleet lapsia, ainakaan aivan nuoria. Vaeltavia köyhiä alkoi esiintyä kaikkialla Euroopassa 1200-luvun alussa. Kyse oli ihmisistä, jotka joutuivat siirtymään kotiseudultaan tuon ajan taloudellisten muutosten vuoksi, jotka pakottivat monet köyhät talonpojat Pohjois-Ranskassa ja Saksassa myymään maansa. Näitä joukkoja kutsuttiin alentavasti nimellä pueri (latinaksi "pojat"), samaan tapaan kuin Yhdysvaltojen maaseudulta kotoisin olevia ihmisiä kutsutaan "maalaispojiksi".
Vuonna 1212 eräs nuori ranskalaispuer nimeltä Stephen ja eräs saksalaispuer nimeltä Nicholas alkoivat erikseen väittää, että heillä oli ollut samanlaisia näkyjä Jeesuksesta. Tämä johti siihen, että nämä vaeltavien köyhien joukot yhdistyivät uskonnolliseksi protestiliikkeeksi, joka muutti tämän pakotetun vaeltelun uskonnolliseksi matkaksi. Puerit marssivat ristiä seuraten. He yhdistivät itsensä Jeesuksen raamatulliseen matkaan. Tämä ei kuitenkaan ollut alkusoittoa pyhälle sodalle.
Tuohon aikaan kronikat olivat enimmäkseen katolisen kirkon ylläpitämiä. Ne kirjoitettiin latinaksi.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin kronikoitsijat lukivat kertomuksia näistä kulkueista ja käänsivät pueri sanalla "lapset" ymmärtämättä, mitä tarkoitti. Näin syntyi lasten ristiretki. Tästä syntynyt tarina osoittaa, miten juurtunut käsitys ristiretkestä oli tuon ajan ihmisiin - kronikoitsijat olettivat, että puerien täytyi olla ristiretkeläisiä. Viattomuudessaan he palasivat Pietari Eremitille ominaiseen ristiretkeilyn perustaan ja kohtasivat samanlaisen traagisen kohtalon.
Matthew Parisin mukaan yhdestä lasten ristiretken johtajista tuli "Le Maître de Hongrie", paimenten ristiretken johtaja vuonna 1251.
Lasten ristiretki , Gustave Doré
Viides ristiretki
Vuonna 1213 paavi Gregorius IX patisti Fredrik II:n johtamaan viidettä ristiretkeä. Kirkko yritti toista ristiretkeä valloittaakseen Pyhän maan takaisin. Unkarin, Itävallan ja Baijerin ristiretkeläisjoukot valtasivat Damietta-kaupungin Egyptissä vuonna 1219. Ristiretkeläiset joutuivat antautumaan, koska hävisivät taistelun Kairosta.
Kuudes ristiretki
Vuonna 1228 keisari Fredrik II lähti Brindisistä Syyriaan. Hän teki tämän sen jälkeen, kun paavi oli julistanut hänet kirkonkiroukseen. Puhumalla turkkilaisten kanssa hän onnistui, ja Jerusalem, Nasaret ja Betlehem luovutettiin ristiretkeläisille kymmeneksi vuodeksi ilman taisteluita. Tämä oli ensimmäinen suuri ristiretki, jota paavius ei ollut aloittanut, ja tämä suuntaus jatkui koko loppuvuosisadan ajan. Tämä ristiretki kesti vain vuoden, vuodesta 1228 vuoteen 1229.
Seitsemäs ristiretki
Temppeliritarit riitelivät Egyptin kanssa vuonna 1243. Vuonna 1244 Egypti hyökkäsi Jerusalemiin. Ranskan Ludvig IX aloitti ristiretken Egyptiä vastaan vuosina 1248-1254. Se epäonnistui, ja Ludvig vietti suuren osan ristiretkestä asuen Akkon kaupungissa. Tämän ristiretken keskellä oli ensimmäinen paimenristiretki vuonna 1251.
Kahdeksas ristiretki
Ranskan Ludvig IX järjesti kahdeksannen ristiretken vuonna 1270 auttaakseen ristiretkeläisvaltioita Syyriassa. Ristiretki pääsi kuitenkin Tunisiin asti, jossa Ludvig kuoli kuukautta myöhemmin.
Yhdeksäs ristiretki
Ennen kuin hänestä tuli kuningas, Englannin Edvard I aloitti ristiretken vuonna 1271. Hän vetäytyi seuraavana vuonna aselevon jälkeen.
Ristiretkien loppu
Ajan myötä ihmiset lähtivät ristiretkille muista syistä. Ristiretket päättyivät kaksi vuosisataa niiden alkamisen jälkeen, ja niiden tulokset olivat vaihtelevia. Ristiretket päättyivät Akkon mamlukien kukistumiseen vuonna 1291. (linkkiä ei ole vielä aloitettu).
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä ristiretket olivat?
A: Ristiretket olivat sarja kristittyjen ja muslimien välisiä uskonsotia, jotka käytiin vuosina 1096-1291 pääasiassa Lähi-idässä.
K: Mikä oli ristiretkien tarkoitus?
V: Ristiretkien päätavoitteena oli saada hallintaansa Pyhä maa, joka nykyään tunnetaan nimellä Israel. Tämä maa on tärkeä kolmelle suurelle monoteistiselle uskonnolle - islamille, juutalaisuudelle ja kristinuskolle.
K: Kuinka monta suurta ristiretkeä tapahtui tänä ajanjaksona?
V: 1100-luvun ja 1300-luvun välillä tapahtui yhdeksän suurta ristiretkeä.
K: Oliko pienempiä ristiretkiä?
V: Kyllä, oli myös monia pienempiä ristiretkiä, jotka jatkuivat 1500-luvulla renessanssiin ja uskonpuhdistukseen asti. Joitakin niistä tapahtui jopa Euroopan sisällä (esimerkiksi Saksassa, Itävallassa, Skandinaviassa ja Ranskassa).
K: Mitä "ristiretki" tarkoittaa?
V: Sana "ristiretki" on sukua sanalle "risti", ja se tarkoittaa kristillistä pyhää sotaa. Muslimit käyttävät joskus arabian kielen sanaa "jihad" kuvaamaan näitä sotia.
K: Milloin muslimijoukot ottivat Jerusalemin haltuunsa?
V: Muslimijoukot ottivat Jerusalemin haltuunsa Umarin kalifaatin aikana 7. vuosisadalla.
Kysymys: Mitä tärkeitä uskonnollisia kohteita sijaitsee Pyhässä maassa?
V: Pyhässä maassa sijaitseviin tärkeisiin uskonnollisiin kohteisiin kuuluvat Kalliokupoli, Länsimuuri, Temppelivuori, Öljymäki sekä monet muut.
Etsiä