Cryptomonadit (Cryptophyta) — rakenne, elintavat ja ekologia
Tutustu cryptomonadeihin: pienet 10–50 μm levät, kloroplastit, mixotrofia, rakenne ja ekologia makeassa ja merivedessä — löydä niiden merkitys vesiekosysteemeissä.
Cryptomonadit (tai Cryptophyta) ovat levien heimoa, joista useimmilla on kloroplastit.
Ne ovat yleisiä makeassa vedessä, ja niitä esiintyy myös meressä ja murtovedessä. Kukin solu on noin 10-50 μm:n kokoinen ja muodoltaan litteä, ja siinä on etummainen ura tai tasku. Taskun reunalla on tyypillisesti kaksi hieman epätasaista lippulenkkiä.
Joillakin saattaa esiintyä mixotrofiaa, jolloin ne käyttävät eri energialähteitä.
Rakenne
Cryptomonadien solurakenne on monella tapaa erikoinen ja niillä on useita tuntomerkkejä, jotka erottavat ne muista levistä. Useimmilla lajeilla on kloroplastit, jotka ovat peräisin sekundaarisesta endosymbioosista: alkuperäisen fotosynteettisen kumppanin jäännökset ovat sulautuneet isäntäsoluun. Tämän takia kloroplasteilla on useampi membraani ja niiden yhteydessä voi esiintyä pieniä jäämiä kumppanin perimästä, ns. nukleomorfi, joka on jäänne punaisen levän tumasta.
Solukalvon päällä voi olla proteiinipintakerros, jota kutsutaan periplastiksi. Etuosassa oleva tasku (gullet) sisältää yleensä kaksi epätasaista lippulenkkiä (flagellaa), joihin liittyy hiusmaisia rakenteita (mastigonemat). Monilla cryptomonadeilla on myös erikoistuneita pituudenmuutos- ja puolustusrakenteita, kuten ejektosomeja (nopeasti avautuvia, säikeenomaisia rakenteita), joita solut voivat käyttää reaktiona häiriöihin.
Elintavat
Useimmat cryptomonadit ovat fotosynteettisiä ja käyttävät kloroplastejaan auringonenergian sitomiseen. Kloroplasteissa tavataan klorofylliä a ja c sekä erilaisia karotenoideja ja erityisiä phycobiliproteiineja (esim. phycoerythrin tai phycocyanin), jotka antavat joillekin lajeille värikkään sävyn.
Monet lajit ovat kuitenkin mixotrofejä eli pystyvät yhdistämään yhteyttämistä ja heterotrofista ravinnonottoa. Ne voivat ottaa ravintoa suodattamalla pieniä hiukkasia, syömällä bakteereita tai ottamalla ravintoa fagosytoosin tapaan. Jotkut lajit pystyvät myös käyttämään tallella olevia otettavia kloroplasteja (kleptoplastia) tai vaihtamaan ravintotapaa ympäristön mukaan.
Lisääntyminen tapahtuu tyypillisesti seksuaalittomalla jakautumisella (mitoosi), mutta sukupuolinen lisääntyminen on heikosti tunnettu tai harvinaista monilla lajeilla.
Ekologia ja merkitys
Cryptomonadit ovat yleisiä sekä makeassa vedessä että merialueilla ja ne voivat olla tärkeä osa planktonyhteisöjä. Ne osallistuvat alkutuotantoon ja siten veden ekosysteemien hiili- ja ravinnekiertoon. Joissain olosuhteissa ne voivat muodostaa runsaita populaatioita tai kukintoja, jotka vaikuttavat veden väriin ja ravintoverkkoihin.
Ne ovat myös tärkeää ravintoa pienemmille eläinplanktonille, kuten rotifereille ja vesikirpuille, ja sitä kautta siirtyvät ravintoaineet ylemmille trofisille tasoille. Koska jotkut lajit sietävät vaihtelevia valaistus- ja ravinneolosuhteita, ne voivat hyötyä erityisesti rehevöitymisestä tai veden happipitoisuuden vaihteluista.
Tutkimus ja käytännön merkitys
Cryptomonadit kiinnostavat tutkijoita muun muassa solurakenteen ja endosymbioosin vuoksi, koska niiden kloroplastien ja nukleomorfin rakenne tarjoaa tietoa levien evoluutiosta. Lisäksi niiden pigmentit ja sekoittuneet ravintotavat tekevät niistä mielenkiintoisia malleja fotosynteesin ja mixotrofian tutkimukseen.
Vaikka cryptomonadit eivät jätä laajaa fossiiliaineistoa, niiden nykyinen levinneisyys ja monimuotoisuus osoittavat, että ne ovat sopeutuneet monenlaisiin vesiekosysteemeihin ja vaikuttavat merkittävästi paikalliseen primaarituotantoon.
Yhteenvetona: cryptomonadit ovat pieniä, usein yhteyttävää mutta joskus myös sekasyöviä levyjä muistuttavia yksisoluisia organismeja, joilla on erikoistuneita solurakenteita (kuten nukleomorfi ja ejektosomit) ja jotka ovat ekologisesti tärkeitä vesiekosysteemeissä.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä ovat kryptomonadit?
V: Cryptomonadit ovat levien heimoa, joita esiintyy yleisesti makeassa vedessä ja joskus meressä ja murtovedessä.
K: Onko Cryptomonadeilla kloroplastit?
V: Kyllä, useimmilla Cryptomonadeilla on kloroplastit.
K: Kuinka suuri kukin Cryptomonadin solu on?
V: Kukin Cryptomonadin solu on kooltaan noin 10-50 μm ja muodoltaan litteä.
K: Millainen ura tai tasku Cryptomonadin solussa on?
V: Cryptomonadin solussa on etummainen ura tai tasku.
K: Kuinka monta lippulenkkiä Cryptomonadeilla tyypillisesti on?
V: Cryptomonadeilla on tyypillisesti kaksi hieman epätasaista lippulenkkiä etutaskun reunalla.
K: Onko Cryptomonadeilla mixotrofiaa?
V: Kyllä, joillakin Cryptomonadeilla on mixotrofia, mikä tarkoittaa, että ne käyttävät sekalaisia energialähteitä.
K: Missä Cryptomonadeja tavataan yleisesti?
V: Cryptomonadeja tavataan yleisesti makean veden ympäristöissä ja joskus merialueilla ja murtovesialueilla.
Etsiä