Dekonstruktio: määritelmä, tekstianalyysi ja binäärivastakohdat
Dekonstruktio: selkeä määritelmä ja käytännön tekstianalyysi. Opit binäärivastakohdat, kätketyt merkitykset ja miten purkaa teksti syvällisesti.
Dekonstruktio on tapa ymmärtää, miten jokin on luotu, yleisimmin taide, kirjat, runot ja muut kirjoitukset. Yksinkertaisimmillaan dekonstruktio tarkoittaa jonkin asian "hajottamista" pienempiin osiin ja näiden osien suhteiden tutkimista. Dekonstruktiossa tarkastellaan niitä pienempiä osia, joita käytettiin esineen tai tekstin luomiseen; nämä osat voivat olla esimerkiksi käsitteitä, oletuksia tai kielellisiä valintoja. Usein pienemmät osat ovat myös jonkinlaisia ideoita tai merkityksen muodostumisen tapoja.
Dekonstruktion nimi ja monet sen keskeisistä ajatuksista liittyvät ranskalaiseen filosofi Jacques Derridaan (1930–2004). Derrida kehitti dekonstruktiivisen lukutavan kritisoidakseen perinteistä filosofiaa ja kielifilosofiaa, jossa usein oletetaan, että käsitteet ja sanat viittaavat jollekin yksiselitteiselle "todellisuudelle". Dekonstruktio ei kuitenkaan pyri tuhoamaan tekstiä tai merkitystä, vaan paljastamaan, kuinka merkitys rakentuu ja kuinka se voi olla ristiriitainen tai monimerkityksinen.
Keskeiset ajatukset lyhyesti
- Binääriset vastakohdat: Dekonstruktio kiinnittää huomiota parien kuten "hyvä–paha", "tosi–epätosi" tai "keskustelu–kirjoitus" sisäisiin suhteisiin. Ajatus on, että nämä vastakohdat eivät ole täysin erillisiä; toinen määrittää usein toisen, ja rajat ovat häilyviä.
- Différance (Derridan termi): tarkoittaa, ettei merkitys ole koskaan lopullisesti paikassa tai ajassa; merkitykset viittaavat muihin merkityksiin ja viiveeseen syntyy jatkuva ero ja siirtymä.
- Jälki (trace): jokaisella käsitteellä tai sanalla on "jälkiä" muista merkityksistä, joita se kantaa mukanaan. Näin yksittäinen sana ei ole koskaan täysin itsenäinen.
- Supplementti: lisäys, joka paljastaa, että jotain pidettyä "perustavaa" on itse asiassa täydennetty, korvattu tai ylläpidetty lisäyksillä — se, mikä näyttää ylimääräiseltä, voi olla välttämätöntä.
- Logosentrismi: kriittinen termi, jolla tarkoitetaan länsimaisen filosofian taipumusta asettaa puhe, läsnäolo tai alkuperäinen merkitys etusijalle kirjaamiseen tai erillisyyteen nähden.
Miten dekonstruktio käytännössä etenee?
Dekonstruktio ei ole yksi ainoa metodi, mutta tyypillinen dekonstruktiivinen lukutapa etenee esimerkiksi näin:
- Tunnista tekstin oletukset ja perusrakenteet, erityisesti vastakohdat ja hierarkiat.
- Etsi paikat, joissa teksti rikkoo omia oletuksiaan tai muodostaa ristiriitaisia merkityskerroksia.
- Seuraa sanojen toistoa, kaksoismerkityksiä, metafora- ja metonymiakäyttöjä sekä viittauksia muihin teksteihin.
- Paljasta, miten merkitys on konstruoitu eikä annettuna; huomioi, mitkä merkitykset jäävät piiloon tai mitkä tulkinnat ovat etuoikeutettuja.
Esimerkkejä ja sovelluksia
Dekonstruktioa käytetään laajasti kirjallisuudentutkimuksessa, filosofiassa ja kulttuurintutkimuksessa. Esimerkkejä:
- Kirjallisuuskritiikissä dekonstruktio voi näyttää, miten kertomuksen "selkeä" sanoma on itse asiassa monimutkainen ja vastakohtainen. Tekstin sanoessa jotain "hyvää" se saattaa samanaikaisesti luoda merkityksen "pahalle".
- Oikeustieteessä dekonstruktio voi paljastaa, miten lait ja ennakkotapaukset sisältävät oletuksia, jotka suosivat tiettyjä tulkintoja tai ryhmiä.
- Arkkitehtuurissa ja taiteessa dekonstruktiivinen ajattelu on vaikuttanut tyyleihin, jotka rikkoivat perinteisiä muotoja ja hierarkioita.
Miksi dekonstruktio on merkittävä?
Dekonstruktio laajentaa käsitystämme tulkinnasta ja merkityksestä. Se muistuttaa, että tulkinnat eivät ole neutraaleja ja että tekstit ja käytännöt sisältävät usein piileviä valintoja ja valtasuhteita. Dekonstruktio tarjoaa työkaluja kyseenalaistaa vakiintuneita käsityksiä ja löytää vaihtoehtoisia merkityksiä tai näkökulmia.
Rajoituksia ja kritiikkiä
Dekonstruktiota on kritisoitu muun muassa seuraavista syistä:
- Sitä on syytetty relativismista tai nihilismistä — että kaikki merkitykset ovat yhtä päteviä ja mikään ei ole pysyvää. Monet dekonstruktiiviset lukijat kuitenkin korostavat, ettei kyse ole täydellisestä merkitysten tuhoamisesta vaan merkitysten monimutkaisuuden paljastamisesta.
- Kielen ja filosofian tutkijat ovat arvostelleet dekonstruktiota vaikeaselkoisuudesta ja väitelleet, että se joskus piilottaa omia argumentaatiotapojaan monimutkaisuuden taakse.
- Joidenkin mielestä dekonstruktio tekee tekstistä monimutkaisemman tulkinnan, mutta ei aina tarjoa selkeää korvaavaa luentatapaa tai käytännön toimintaohjeita.
Lyhyt yhteenveto
Dekonstruktio ei ole pelkkä "purku" tai tuhoaminen, vaan tapa huomata, miten merkitykset rakentuvat ja miten ne voivat kätkeä oletuksia ja ristiriitoja. Se kiinnittää huomiota muun muassa binäärisiin vastakohtiin, käsitteiden välisiin viitteisiin ja siihen, että tekstit harvoin tarkoittavat vain yhtä asiaa. Dekonstruktiivinen lukutapa voi avata uusia tulkintoja ja auttaa ymmärtämään puheen, kirjoituksen ja kulttuurin rakenteita syvällisemmin.
Slippery Words
Sanat koostuvat "merkitsijöistä" eli äänteistä/kirjoituksista ja "merkityistä" eli merkityksistä ja käsitteistä, joista ne puhuvat. Sanan merkitys on kuitenkin luonnostaan moniselitteinen; sana itsessään ja merkitys eivät ole luonnostaan yhteydessä toisiinsa. Sana "bändi" voi viitata elastiseen yhtyeeseen, popmusiikkiryhmään, puhallinmuusikoiden kokoontumiseen tai ihmisjoukkoon, ja jokaisella sanalla on omat konnotaationsa ja mielikuvansa. Tämä tarkoittaa, että lukija valitsee sanojen merkitykset. Samalla tavalla lukeminen on kuin yrittäisi pidellä märkää kalaa, koska jokaisella sanalla on erilaisia merkityksiä. Jacques Derrida kutsuu tätä "liukastumiseksi merkitysketjussa".
Merkitysketju on pitkä ketju sanoja, jotka liittyvät toisiinsa, esimerkiksi ketju voi näyttää seuraavalta: "bändi, messinki, kupari, poliisi". Tällä ketjulla ei oikeastaan ole loppua, koska jokainen sana liittyy moniin muihin, ja mitä liukuvampi sana on, sitä useampaan sanaan se liittyy.
Tärkeitä ihmisiä
Dekonstruktionistit kyseenalaistavat kielen ja merkityksen. Joitakin Derridaa hyvin lähellä olleita ihmisiä kutsutaan yleensä dekonstruktionisteiksi. Näihin henkilöihin kuuluvat Helene Cixous ja Jean-Luc Nancy. Jos joku todella dekonstruoisi kaiken, hän ei voisi puhua tai ajatella! Sen sijaan on ihmisiä, jotka dekonstruoivat asioita (kirjoja, runoja, kirjoituksia, sanoja - lyhyesti sanottuna tekstejä). Jacques Derrida alkoi dekonstruoida asioita 1960-luvulla, mutta hän ei ollut ensimmäinen. Martin Heidegger oli puhunut dekonstruktiosta vuonna 1927 teoksessaan Olemassaolo ja aika, mutta hän käytti sanaa "destruktion". Heidegger saattoi jopa sanoa saaneensa ajatuksen antiikin kreikkalaisilta filosofeilta, kuten Platonilta ja Aristoteleelta. Muita tärkeitä henkilöitä, jotka puhuivat siitä, ovat Paul de Man ja Judith Butler.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on dekonstruktio?
V: Dekonstruktio on tapa ymmärtää, miten jokin asia on luotu, yleensä esimerkiksi taide, kirjat, runot ja muu kirjallisuus.
K: Mitä dekonstruktiossa tarkastellaan?
V: Dekonstruktiossa tarkastellaan pienempiä osia, joita käytettiin esineen luomiseen, ja pienemmät osat ovat yleensä ideoita.
K: Mitä dekonstruktiossa tarkastellaan joskus kirjoittamisen osalta?
V: Joskus dekonstruktiossa tarkastellaan sitä, miten kirjoittaja voi antaa ymmärtää asioita, joita hän ei tarkoita. Siinä sanotaan, että koska sanat eivät ole tarkkoja, emme voi koskaan tietää, mitä kirjailija tarkoitti.
K: Mihin dekonstruktio kiinnittää huomiota vastakohtien osalta?
V: Yksi asia, johon se kiinnittää huomiota, on se, miten vastakohdat toimivat. (Se kutsuu niitä "binäärisiksi vastakohdiksi".) Sen mukaan kaksi vastakohtaa, kuten "hyvä" ja "paha", eivät oikeastaan ole eri asioita.
K: Mitä dekonstruktio väittää kirjojen ja runojen merkityksestä?
V: Dekonstruktio väittää, että kirjat ja runot eivät koskaan tarkoita vain sitä, mitä luulemme niiden aluksi tarkoittavan. Niissä on aina myös muita merkityksiä, ja kirja tai runo toimii, koska kaikki nämä merkitykset toimivat yhdessä.
K: Väittääkö dekonstruktio, että voimme tietää tarkalleen, mitä kirjailija tarkoitti?
V: Ei, dekonstruktio väittää, että emme voi koskaan tietää tarkalleen, mitä kirjailija tarkoitti, koska sanat eivät ole tarkkoja.
K: Mikä on dekonstruktion tarkoitus?
V: Jos dekonstruoimme joitakin asioita, voimme oppia niistä enemmän ja siitä, miten puhuminen ja kirjoittaminen toimivat.
Etsiä