Dekonstruktio
Dekonstruktio on tapa ymmärtää, miten jokin on luotu, yleensä taide, kirjat, runot ja muut kirjoitukset. Dekonstruktio on jonkin asian hajottamista pienempiin osiin. Dekonstruktiossa tarkastellaan niitä pienempiä osia, joita käytettiin esineen luomiseen. Pienemmät osat ovat yleensä ideoita.
Joskus dekonstruktiossa tarkastellaan sitä, miten kirjailija voi antaa ymmärtää asioita, joita hän ei tarkoita. Sen mukaan emme voi koskaan tietää, mitä kirjailija tarkoitti, koska sanat eivät ole tarkkoja.
Joskus dekonstruktiossa tarkastellaan asioita, joita kirjailija ei sanonut, koska hän teki oletuksia.
Yksi asia, johon se kiinnittää huomiota, on se, miten vastakohdat toimivat. (Se kutsuu niitä "binäärisiksi vastakohdiksi".) Sen mukaan kaksi vastakohtaa, kuten "hyvä" ja "paha", eivät oikeastaan ole eri asioita. "Hyvässä" on järkeä vain silloin, kun sitä verrataan "pahaan", ja "pahassa" on järkeä vain silloin, kun sitä verrataan "hyvään". Joten vaikka joku puhuisi "hyvästä", hän puhuu silti "pahasta". Mutta tämä on vain yksi asia, jota se tekee.
Tämänkaltaisten asioiden vuoksi dekonstruktiossa väitetään, että kirjat ja runot eivät koskaan tarkoita vain sitä, mitä luulemme niiden aluksi tarkoittavan. Niissä on aina myös muita merkityksiä, ja kirja tai runo toimii, koska kaikki nämä merkitykset toimivat yhdessä. Mitä tarkemmin tarkastelemme kirjoitusta, sitä enemmän huomaamme, miten se toimii ja miten merkitys toimii kaikkien asioiden kohdalla. Jos purkaisimme kaiken, emme ehkä koskaan pystyisi puhumaan tai kirjoittamaan lainkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että dekonstruktio olisi hyödytöntä. Jos dekonstruoimme joitakin asioita, voimme oppia niistä enemmän ja siitä, miten puhuminen ja kirjoittaminen toimivat.
Slippery Words
Sanat koostuvat "merkitsijöistä" eli äänteistä/kirjoituksista ja "merkityistä" eli merkityksistä ja käsitteistä, joista ne puhuvat. Sanan merkitys on kuitenkin luonnostaan moniselitteinen; sana itsessään ja merkitys eivät ole luonnostaan yhteydessä toisiinsa. Sana "bändi" voi viitata elastiseen yhtyeeseen, popmusiikkiryhmään, puhallinmuusikoiden kokoontumiseen tai ihmisjoukkoon, ja jokaisella sanalla on omat konnotaationsa ja mielikuvansa. Tämä tarkoittaa, että lukija valitsee sanojen merkitykset. Samalla tavalla lukeminen on kuin yrittäisi pidellä märkää kalaa, koska jokaisella sanalla on erilaisia merkityksiä. Jacques Derrida kutsuu tätä "liukastumiseksi merkitysketjussa".
Merkitysketju on pitkä ketju sanoja, jotka liittyvät toisiinsa, esimerkiksi ketju voi näyttää seuraavalta: "bändi, messinki, kupari, poliisi". Tällä ketjulla ei oikeastaan ole loppua, koska jokainen sana liittyy moniin muihin, ja mitä liukuvampi sana on, sitä useampaan sanaan se liittyy.
Tärkeitä ihmisiä
Dekonstruktionistit kyseenalaistavat kielen ja merkityksen. Joitakin Derridaa hyvin lähellä olleita ihmisiä kutsutaan yleensä dekonstruktionisteiksi. Näihin henkilöihin kuuluvat Helene Cixous ja Jean-Luc Nancy. Jos joku todella dekonstruoisi kaiken, hän ei voisi puhua tai ajatella! Sen sijaan on ihmisiä, jotka dekonstruoivat asioita (kirjoja, runoja, kirjoituksia, sanoja - lyhyesti sanottuna tekstejä). Jacques Derrida alkoi dekonstruoida asioita 1960-luvulla, mutta hän ei ollut ensimmäinen. Martin Heidegger oli puhunut dekonstruktiosta vuonna 1927 teoksessaan Olemassaolo ja aika, mutta hän käytti sanaa "destruktion". Heidegger saattoi jopa sanoa saaneensa ajatuksen antiikin kreikkalaisilta filosofeilta, kuten Platonilta ja Aristoteleelta. Muita tärkeitä henkilöitä, jotka puhuivat siitä, ovat Paul de Man ja Judith Butler.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on dekonstruktio?
V: Dekonstruktio on tapa ymmärtää, miten jokin asia on luotu, yleensä esimerkiksi taide, kirjat, runot ja muu kirjallisuus.
K: Mitä dekonstruktiossa tarkastellaan?
V: Dekonstruktiossa tarkastellaan pienempiä osia, joita käytettiin esineen luomiseen, ja pienemmät osat ovat yleensä ideoita.
K: Mitä dekonstruktiossa tarkastellaan joskus kirjoittamisen osalta?
V: Joskus dekonstruktiossa tarkastellaan sitä, miten kirjoittaja voi antaa ymmärtää asioita, joita hän ei tarkoita. Siinä sanotaan, että koska sanat eivät ole tarkkoja, emme voi koskaan tietää, mitä kirjailija tarkoitti.
K: Mihin dekonstruktio kiinnittää huomiota vastakohtien osalta?
V: Yksi asia, johon se kiinnittää huomiota, on se, miten vastakohdat toimivat. (Se kutsuu niitä "binäärisiksi vastakohdiksi".) Sen mukaan kaksi vastakohtaa, kuten "hyvä" ja "paha", eivät oikeastaan ole eri asioita.
K: Mitä dekonstruktio väittää kirjojen ja runojen merkityksestä?
V: Dekonstruktio väittää, että kirjat ja runot eivät koskaan tarkoita vain sitä, mitä luulemme niiden aluksi tarkoittavan. Niissä on aina myös muita merkityksiä, ja kirja tai runo toimii, koska kaikki nämä merkitykset toimivat yhdessä.
K: Väittääkö dekonstruktio, että voimme tietää tarkalleen, mitä kirjailija tarkoitti?
V: Ei, dekonstruktio väittää, että emme voi koskaan tietää tarkalleen, mitä kirjailija tarkoitti, koska sanat eivät ole tarkkoja.
K: Mikä on dekonstruktion tarkoitus?
V: Jos dekonstruoimme joitakin asioita, voimme oppia niistä enemmän ja siitä, miten puhuminen ja kirjoittaminen toimivat.
