Deepwater Horizon (2010) – Meksikonlahden suurin öljyvuoto

Toukokuun 27. päivänä 2010 Yhdysvaltain presidentti Barack Obama pysäytti väliaikaisesti uudet öljynporauslauttojen poraukset merellä. Hän antoi myös uusia turvallisuussääntöjä, joilla pyritään estämään uudet öljyvuodot. British Petroleum (BP Oil) omisti Deepwater Horizon -öljynporauslautan. Tämä yhtiö oli suurimmaksi osaksi vastuussa öljyvuodon aiheuttamista vahingoista. Se maksoi useita miljardeja dollareita auttaakseen ihmisiä, jotka eivät voineet työskennellä öljyvuodon jälkeen, ja maksaakseen puhdistustöitä.

Tämän jakson tiedot ovat lähteestä Upton, Harold F. The Deepwater Horizon Oil Spill and the Gulf of Mexico Fishing Industry. Congressional Research Service Report for Congress, 17. helmikuuta 2011, ja sen sisältämät viitteet.

The Gulf Coast Claims Center alkoi 3. toukokuuta 2010 maksaa hätäapua yrityksille ja ihmisille (kuten kalastajille), jotka eivät voineet työskennellä öljyvuodon vuoksi. Elokuun 2010 loppuun mennessä The Gulf Coast Claims Center oli maksanut yli 395 miljoonaa dollaria. Noin kolmannes tästä rahasta maksettiin kalastusalalle. A Helmikuuhun 2011 mennessä GCCF oli maksanut noin 751 miljoonaa dollaria kalastusalan ihmisille. Ihmisillä on kolme vuotta aikaa laskea kustannuksensa ja pyytää GCCF:ltä maksua.

BP käynnisti myös Vessels of Opportunity Program -ohjelman, jonka tarkoituksena oli palkata paikallisia ihmisiä (jotka olisivat kalastaneet) käyttämään veneitään auttamaan vuotaneen öljyn puhdistamisessa. Ohjelma ei kuitenkaan vaikuttanut öljyvuotoon juuri lainkaan, koska aluksiin ei ollut asennettu öljynkeräyslaitteita.

Yhdysvaltain kalastusalalla työskentelevät voivat saada takaisin rahansa, jotka he ovat menettäneet Persianlahden öljyvuodon vuoksi. Esimerkiksi Oil Spill Liability Trust Fund perustettiin vuoden 1989 Exxon Valdezin öljyvahingon jälkeen auttamaan öljyvahingoista kärsineitä ihmisiä. Toinen laki, Magnuson-Stevens Fishery Conservation and Management Act, antaa Yhdysvaltain hallitukselle mahdollisuuden antaa apua, kun kauppaministeri näkee, että kaikki kalastus on epäonnistunut yhdessä paikassa.

Toukokuun 2. päivänä 2010, 12 päivää Deepwater Horizon -aluksen räjähdyksen ja tulipalon jälkeen, Kansallinen valtameri- ja ilmakehävirasto (NOAA) sulki 6 817 neliömailia Meksikonlahtea kalastukselta. Syynä oli varmistaa, että öljyn mahdollisesti myrkyttämiä mereneläviä ei myytäisi ja että ne eivät ehkä sairastuttaisi ihmisiä. Yhdysvaltain hallitus sulki laajoja alueita kalastukselta Louisianassa sijaitsevan Atchafalaya Bayn keskeltä Mississippin ja Alabaman rannikoiden yli ja aina Floridassa sijaitsevaan Panama Cityyn asti. Myös osavaltioiden vedet suljettiin kalastukselta suurelta osin samalla alueella. Suurin kalastuskieltoalue oli 88 522 neliömailia (229 270 km ) ²2. kesäkuuta 2010. Marraskuun 2010 loppuun mennessä suurin osa vesistä oli jälleen avattu kalastukselle, ja vain 1041 neliömailia (2697 km ) oli ²edelleen suljettu. Öljyä oli kuitenkin vielä jonkin verran jäljellä. Esimerkiksi katkaravunpyytäjien verkoissa oli joskus tervapalloja.

Persianlahden öljyvuoto vahingoitti joitakin eläimiä ja kasveja. Tutkijat löysivät kuolleita, öljyn peittämiä eläimiä, kuten lintuja, kaloja, katkarapuja ja ostereita. Joillekin rannoille huuhtoutui paksun, tumman öljyn peittämiä suuria, mätäneviä kaloja. Kansallinen valtameri- ja ilmakehävirasto (NOAA) löysi 1 746 lintua. Näistä linnuista 1 014:ssä oli öljyä, 997 oli kuollut ja 749 oli elossa. NOAA löysi myös 528 merikilpikonnaa, joista 400 oli kuollut ja 128 elossa. NOAA löysi 51 nisäkästä, myös delfiinejä, joista 47 oli kuollut ja 4 elossa. Jotkut tutkijat leikkasivat kuolleita kaloja auki nähdäkseen niiden sisuskalut ja havaitsivat, että öljyä oli kidusten ja sydämen sisällä.

Koska kalastus lopetettiin, monet pienet kalastustarvikeliikkeet eivät pystyneet ansaitsemaan rahaa. Kalastusyrityksillä ei ollut tarpeeksi kalaa ja ne menettivät asiakkaita. Normaalisti monet ihmiset matkustavat tälle alueelle kalastamaan huvikseen. Öljyvuodon vuoksi sinne matkusti vähemmän ihmisiä. Siksi myös matkailuyritykset ja matkailijoita avustavat ihmiset menettivät rahaa.

Mobile Bayn itäpuolella öljyntorjuntahenkilöstön ja ajoneuvojen aiheuttamat vahingot aiheuttivat herkälle dyynien elinympäristölle enemmän vahinkoa kuin itse öljyvahinko. Dyynien luontotyypit voivat tuhoutua pelkällä kevyellä jalankulkuliikenteellä, eivätkä ne mitenkään kestä satojen ajoneuvojen poistumista. Huolimatta suuresta määrästä todistusaineistoa BP kiistää tämän edelleen, ja ilmeisesti sen työntekijät ovat muokanneet tai muuttaneet Wikipedia-artikkeleita peitelläkseen onnettomuuteen liittyviä sivullisia ongelmia.

Tutkijat ovat pohtineet, miten paljon Meksikonlahden kasvit ja eläimet muuttuisivat öljyvuodon jälkeen. Yleisesti ottaen öljyn sisältämät kemikaalit voivat vahingoittaa kaloja ja äyriäisiä. Alkuvaiheessa monet kalalajit kasvavat lähellä rantaa. Siksi rannalla oleva öljy saattaa muuttaa kalojen määrää tulevina vuosina. Vaurioituneet lajit ovat myös osa ravintoverkkoa tai tarjoavat elinalueita muille lajeille. Nämä asiat ovat mahdollisia, mutta vielä ei ole paljon todellista tietoa siitä, miten kalat ja äyriäiset voivat öljyvuodon jälkeen. Suurin osa katkaravuista kasvaa vuodessa. Siksi Persianlahden öljyvuodon aiheuttamat muutokset katkarapujen määrässä tiedetään vuoden tai kahden kuluttua öljyvuodosta. Monien kalalajien kasvaminen riittävän suuriksi, jotta ne voidaan pitää elintarvikkeena, kestää vuosia. Siksi kestää vuosia ennen kuin tiedetään, millaisia vaikutuksia Persianlahden öljyvuodolla on hyvin pieniin kaloihin.

NOAA auttaa edelleen Persianlahden öljyvuodon vahingoittamia eläimiä. Niitä ei kuitenkaan ole enää paljon. Sen sijaan NOAA käyttää enemmän aikaa siihen, että villieläimet päästetään takaisin mereen. Esimerkiksi merikilpikonnat, jotka pelastettiin öljystä, päästetään takaisin villiin valtamereen. NOAA:n tiedemiehet tutkimusaluksilla ovat myös mitanneet, onko nyt turvallista syödä lahden kalaa (he ovat todenneet sen olevan turvallista).

Dauphin Island Sea Lab -laboratorio laski öljyvuodon jälkeen Mississippin ja Alabaman rannikoilla, että joitakin kalalajeja oli itse asiassa enemmän muutama kuukausi öljyvuodon jälkeen. Jotkut tutkijat uskovat, että kalastusalueiden sulkeminen piti kalojen kokonaismäärän korkeana öljyvuodosta huolimatta.

Kolmasosa Yhdysvalloissa myydyistä osterista on peräisin Louisianasta. Viimeaikaiset hurrikaanit, jokiin tuleva tavallista suurempi makean veden määrä (osterit tarvitsevat suolavettä) ja Persianlahden öljyvahinko ovat kuitenkin vahingoittaneet osterien kasvupaikkoja. Louisianan luonnonvaraisen eläimistön ja kalastuksen osasto on työskennellyt yliopistojen tutkijoiden kanssa parempien tapojen kehittämiseksi osterien kasvattamiseksi. Lisäksi kesäkuussa 2011 yli 100 miljoonaa osterinsiementä ja 500 000 osterinpoikasta istutettiin koealueille, jotta osterialueet kasvaisivat takaisin.

Yhdysvaltain kansallinen merikalastuspalvelu arvioi, että vuoden 2011 ruskean katkaravun pyynti Mississippin ja Louisianan edustan vesiltä jää vain hieman tavanomaista pienemmäksi. Sadon odotetaan olevan paljon parempi kuin vuonna 2010 öljyvuodon jälkeen. Kevään 2011 sää suosi ruskean katkaravun kasvuolosuhteita.