Kosteikot – ekosysteemi, lajirikkaus ja suojelu

Kosteikot: monimuotoinen ekosysteemi täynnä lajirikkautta — miksi suojelu on elintärkeää ja miten voit auttaa. Lue lisää kosteikkojen merkityksestä ja suojelusta.

Fyysisessä maantieteessä kosteikko on ympäristö, jossa yhdistyvät maan ja veden ominaisuudet. Kosteikot ovat erillinen ekosysteemityyppi.

Kosteiden ja kuivien alueiden yhdistelmä tarkoittaa, että kosteikoissa voi elää paljon enemmän erilaisia kasveja, eläimiä ja hyönteisiä kuin muissa elinympäristötyypeissä. Tämän suuren biologisen monimuotoisuuden vuoksi useat tärkeät kosteikot kuuluvat 200 ekologisen alueen joukkoon, jotka Maailman luonnonsäätiö World Wide Fund for Nature on listannut suojeltaviksi, jotta ihmiset saataisiin suojelemaan niitä.

Mitkä ovat kosteikot?

Kosteikot ovat alueita, joissa maaperä on pitkään tai toistuvasti veden kyllästämä. Niihin kuuluvat muun muassa suot, nevat, rantaluhdat, järven- ja jokisuistot, rämeet, ruoikot sekä pensas- ja puukosteikot. Kosteikko voi olla makean veden tai murtoveden alue, ja niiden koko vaihtelee lampareesta laajoihin rannikko- ja suoalueisiin.

Ekologinen merkitys ja lajisto

Kosteikot tukevat monipuolista elämää. Ne tarjoavat pesimis-, ruokailu- ja levähdyspaikkoja linnuille, lisääntymispaikkoja kaloille ja sammakkoeläimille sekä elinympäristöjä monille kasvi- ja hyönteislajeille. Tyypillisiä kosteikkolajeja Suomessa ovat esimerkiksi suokukkia, erilaiset rahkasammalat, sinisorsat, kahlaajat, sammakot sekä hyönteisistä mm. sudenkorennot ja monet perhoset.

Kosteikkojen toiminnat ja hyötyjä ihmisille

• Veden puhdistus: Kosteikot sitovat ravinteita ja saasteita, suodattavat vettä ja vähentävät veden laadun heikkenemistä.
• Tulvasuojelu: Ne toimivat vesivarastoina ja tasaavat virtaamia, mikä vähentää tulvariskiä alajuoksulla.
• Hiilensidonta: Suot ja muut kosteikot sitovat merkittäviä määriä hiiltä pitkäaikaisesti, mikä auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta.
• Taloudelliset ja kulttuuriset arvot: Kosteikot tukevat kalastusta, virkistyskäyttöä, luontomatkailua ja monilla alueilla perinteisiä elinkeinoja kuten turvetuotantoa (joka tosin usein heikentää kosteikkoja).

Uhat kosteikoille

Kosteikkoja uhkaavat mm. maankäytön muutos (maan kuivatus ja täyttö), maatalouden valumat ja ravinnekuormitus, rakentaminen, vesien säännöstely, vieraslajit ja ilmastonmuutos. Myös turvetuotanto vähentää ja muuttaa soiden ekosysteemejä sekä vapauttaa varastoitua hiiltä ilmakehään.

Suojelu ja ennallistaminen

Kosteikkojen suojelu tapahtuu paikallisesti ja kansainvälisesti. Suojelutoimia ovat luonnonsuojelualueiden perustaminen, suojeluohjelmat ja lainsäädäntö sekä suojelukohteiden rekisteröinti. Monien maiden ja järjestöjen yhteydessä tehdään myös kosteikkojen ennallistamista: kuivattuja alueita palautetaan veden alle, pohjavettä säädellään uudelleen ja luontaista kasvillisuutta tuetaan.

Keskeisiä keinoja ovat:

• ekologinen ennallistaminen ja hydrologian palauttaminen,
• suojelualueiden laajentaminen ja verkostoituminen,
• kestävät maankäyttöratkaisut ja vesiensuojelutoimenpiteet maataloudessa,
• kansainvälisten sopimusten, kuten Ramsar-sopimuksen, toteuttaminen ja tukeminen.

Mitä voi tehdä yksittäisenä ihmisenä?

Yksityishenkilöt voivat edistää kosteikkojen hyvinvointia omilla valinnoillaan: vähentämällä lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä, osallistumalla kunnostushankkeisiin, tukemalla suojelujärjestöjä tai pitämällä etäisyyttä herkille kosteikkoalueille pesimäaikana. Myös tiedon levittäminen ja paikalliseen päätöksentekoon vaikuttaminen ovat tärkeitä keinoja.

Kosteikot ovat monin tavoin arvokkaita ekosysteemejä. Niiden suojelu ja kestävä hoito turvaavat lajiston monimuotoisuuden sekä ihmisille tärkeät ekosysteemipalvelut myös tulevaisuudessa.

Kosteikkotyypit

• Suo on hapanta turvemaata (turvesuo).
• Suo oli alun perin sama kuin suo, mutta se on alettu yhdistää tähän maaperätyyppiin kukkuloiden laella.
• Sammal on kohonnut suo Skotlannissa.
• Suo on makeavetinen turvemaa, jonka pohjavesi on kemiallisesti emäksistä (eli emäksistä). Tämä tarkoittaa, että se sisältää kohtalaisesti tai runsaasti hydroksyyli-ioneja (pH-arvo yli 7).
• Suo on suo, joka on kehittynyt niin pitkälle, että se voi kantaa puita. Se on eurooppalainen termi, jota käytetään pääasiassa Yhdistyneen kuningaskunnan pohjoisosissa.
• Makean veden suon tärkein ominaisuus on sen avoimuus, ja siinä on vain matalakasvuisia tai "nousevia" kasveja. Se voi sisältää ruohoja, kaisloja, kaisloja, typhoja, saraikkoja ja muita ruohovartisia kasveja (mahdollisesti matalakasvuisia puuvartisia kasveja) matalassa vedessä. Se on suon avoin muoto. Itä-Englannin suot olivat juuri tällainen kosteikko.
• Rannikon (suolainen) suo on tyypillisesti hyvin suolaista vettä, joko suoraan merestä tai suolaisen veden ja makean veden sekoituksesta. Suolasuot voivat liittyä jokisuistoihin ja rannikon sulkusaarten ja sisäisen rannikon välisten vesireittien varrelle. Tällaisen suon kasvit voivat vaihdella lievästi murtoveden (suolaisen veden) ruovikoista erityisen sitkeisiin suolaruohoihin (salicornia) muuten paljaalla merilietteellä. Monet suolaisten soiden kasvit ovat kehittyneet elämään tällaisissa suolaisissa olosuhteissa erityisten sopeutumisten avulla. Suolasuot voidaan muuttaa ihmisen käyttöön laidunmaaksi (suolaus) tai suolan tuotantoon (saltern).
• Suo on kosteikko, jossa on enemmän avointa vesipintaa ja syvempää vettä kuin suolla. Pohjois-Amerikassa "suota" käytetään kosteikoista, joita hallitsevat pikemminkin puut ja puupensaat kuin ruohot ja matalat yrtit. Tämä ero ei välttämättä päde muilla alueilla, esimerkiksi Afrikassa, jossa suot voivat olla puiden sijasta papyruksen hallitsemia. Suota voidaan kuvata myös sillä kasvavien vallitsevien kasvien perusteella. Esimerkiksi: Mangrovensuo tai mangal on suolainen tai murtovesiympäristö, jota hallitsevat mangrovepuut. Paperikuorisuo on makean tai murtoveden ympäristö, jota hallitsee Melaleuca-puu.
• Dambo on keskisessä ja eteläisessä Afrikassa sijaitseva matala, ruohon peittämä painanne. Se on sadekaudella vedenpitävä, ja se muodostaa yleensä puron tai joen latvavesistön. Reunoilla ja latvavesillä se on suota, mutta keskellä ja alajuoksulla se voi olla suota.
• Bayou tai slough ovat Etelä-Yhdysvalloissa käytettyjä termejä suolle, jonka läpi virtaa puro. Intiaanien mangrovensuolla sitä kutsuttaisiin puroksi.
• Turvesuon metsä on matala trooppinen tai subtrooppinen metsäkosteikko. Se tuottaa turvetta, ja sitä kutsutaan joskus mustavesisuoksi.
• Rakennettu kosteikko on ihmisen tekemä, jotta maa-alueelle mahtuisi enemmän vettä kuin se muuten luonnostaan mahtuisi. Näin maa pysyy riittävän kosteana kosteikkokasvien kasvattamiseen ja usein myös veden säilyttämiseen. Käyttökohteita ovat esimerkiksi äkkitulvien vaimentaminen (pidättämällä ylimääräistä tulvavettä), jäteveden puhdistaminen (jonka kasvit tekevät likaisen veden kulkiessa niiden juurien yli), luonnonvaraisen eläimistön elinympäristön parantaminen (esimerkiksi luomalla uusia koteja harvinaisille linnuille tai muille eläimille) tai jokin muu inhimillinen syy.

Suo Point Pelee, Ontario, Kanada

Hae kirjaimella