Dieppen maihinnousu | Se oli toisen maailmansodan aikainen liittoutuneiden hyökkäys Saksan miehittämään Dieppen satamaan

Tausta

Britit päättivät, että Dieppen hyökkäys voitaisiin suunnitella kuukauden kuluessa. He pitivät hyökkäyksen hyvin huolellisesti salassa. Suunnitelmista ei pidetty kirjaa.

Kun brittiläiset retkikuntajoukot oli evakuoitu Dunkerquesta toukokuussa 1940, britit alkoivat suunnitella hyökkäysjoukkoja. Se käyttäisi uusia tapoja tehdä maihinnousuja rannoille (amfibiosodankäynti).

Britit aloittivat suunnittelun nähdäkseen, voisivatko he vallata sataman. Näin he voisivat testata, miten laivoja käytettäisiin hyökkäyksessä. Se antaisi heille myös mahdollisuuden testata uusia varusteita.

Dieppe on Ranskassa sijaitseva rannikkokaupunki, joka on rakennettu pitkälle kalliolle Englannin kanaalin rannalle. Vuonna 1942 saksalaiset perustivat kaksi suurta tykistöpatteria Berneval-le-Grandiin ja Varengevilleen. Brittisuunnittelijoille oli tärkeää, että Dieppe oli Kuninkaallisten ilmavoimien hävittäjien kantaman sisällä.

Neuvostohallitus painosti myös hyökkäämään saksalaisia vastaan Länsi-Euroopassa. Vuoden 1942 alkuun mennessä Wehrmachtin Operaatio Barbarossa -hyökkäykset eivät tuhonneet Neuvostoliittoa.

Saksalaiset siirtyivät kuitenkin eteläiselle Neuvostoliiton alueelle ja etenivät kohti Stalingradia. Josif Stalin vaati liittoutuneita hyökkäämään Ranskassa pakottaakseen saksalaiset siirtämään 40 divisioonaa pois itärintamalta. Tämä tekisi taisteluista vähemmän vaikeita puna-armeijalle.

 

Plan

Dieppe-hyökkäys oli vara-amiraali Lord Mountbattenin suunnittelema suurhyökkäys.

Hyökkäysjoukko koostuisi 5 000 kanadalaisesta, 1 000 brittiläisestä joukosta ja 50 yhdysvaltalaisesta jääkärestä.

Se suunniteltiin alun perin huhtikuussa 1942 ja sen koodinimi oli Operaatio Rutter. Liittoutuneet suunnittelivat suurhyökkäystä saksalaisten hallussa olevaan satamaan Ranskan rannikolla ja sen pitämistä hallussaan kahden vuorokauden ajan. He tuhoaisivat vihollisen rakennukset ja puolustuksen ennen vetäytymistä.

Tämä suunnitelma hyväksyttiin toukokuussa 1942. Siihen sisältyi brittiläisten laskuvarjoyksiköiden hyökkäyksiä saksalaisia tykistöpattereita vastaan. Kanadalaiset laskeutuisivat rannoille ja hyökkäisivät. Laskuvarjo-operaatio peruttiin, ja sen sijaan 3. ja 4. komentoryhmä laskeutuivat meritse ja hyökkäsivät tykistöpattereihin.

Maaosuus

Kanadan hallitus halusi, että kanadalaiset joukot taistelevat. Kanadan 2. jalkaväkidivisioona, jota komensi kenraalimajuri John Hamilton Roberts, valittiin pääjoukoksi. Suunnitelman mukaan oli tarkoitus hyökätä ilman raskaita ilmapommituksia.

Pommitusten riittämättömyys oli yksi tärkeimmistä syistä hyökkäyksen epäonnistumiseen. Jotkut ovat sitä mieltä, että ilma- ja merivoimien pommituksia ei tehty satamassa olevien ranskalaisten siviilien uhrien rajoittamiseksi.

Dieppen maihinnousu suunniteltiin kuudelle rannalle. Neljä oli kaupungin edustalla ja kaksi itä- ja länsipuolella.

Panssaritukea antoi 14. armeijan panssarirykmentti (The Calgary Regiment (Tank)). Uusista Churchill-panssarivaunuista 58 lähetettäisiin maihin uuden maihinnousupanssarivaunun (LCT) avulla. Lisäksi kolmessa Churchill-panssarivaunussa oli liekinheittimet, ja kaikki pystyivät toimimaan matalassa vedessä lähellä rantaa.

Merivoimien ja ilmavoimien tuki

Kuninkaallinen laivasto toimittaa 237 alusta ja maihinnousualusta. Ennen maihinnousua merivoimien tulituki oli kuitenkin rajallista, ja se koostui kuudesta Hunt-luokan hävittäjästä, joissa oli 4 tuuman tykit. Kuninkaalliset ilmavoimat toimittivat 74 lentolaivueet, joista 66 oli hävittäjälaivueet.

Tiedustelu

Rannoista ei ollut paljon tietoa. Jyrkänteillä oli saksalaisten tykkiasemia, mutta niitä ei ollut havaittu. Suunnittelijat arvelivat, että Dieppeä ei puolusteta raskaasti ja että rannat soveltuvat jalkaväen ja panssaroitujen taisteluajoneuvojen maihinnousuun.

 
Raiskauksen sijainti : Dieppe, Seine-Maritimen departementti, Ylä-Normandia.  

Saksan joukot

Saksalaiset joukot Dieppen saarella olivat valmiina hyökkäykseen. Ranskalaiset kaksoisagentit varoittivat heitä siitä, että britit suunnittelivat toimia alueella. He olivat myös havainneet lisääntynyttä radiopuhelua ja maihinnousualusten kerääntymistä Britannian eteläisiin rannikkosatamiin.

Dieppeä ja kallioita puolustettiin hyvin. 1 500 sotilasta sijoitettiin Dieppen rannoille ja läheisiin kaupunkeihin, jotka kattoivat kaikki todennäköiset maihinnousupaikat.

Saksalaisilla oli konekiväärejä, kranaatinheittimiä ja tykistöä. Kaupunki ja satama oli suojattu.

Luftwaffen joukot olivat Jagdgeschwader 2 (JG2) ja Jagdgeschwader 26 (JG26), joilla oli 200 hävittäjää, enimmäkseen Fw 190 -koneita. Kampfgeschwader 2:lla (KG2), Kampfgeschwader 45:llä (KG45) ja Kampfgeschwader 77:llä (KG77) oli noin 100 pommikonetta, enimmäkseen Dornier 217 -koneita.

 
Saksalainen MG34-konekivääriasema  

Ensimmäiset laskeutumiset

Liittoutuneiden laivasto lähti Englannin etelärannikolta yöllä 18. elokuuta 1942. Kanadalaiset lähtivät Newhavenin satamasta. Kahdeksan hävittäjää ja moottoritykkiveneen muodostamaa laivastoa, jotka suojasivat maihinnousualuksia ja moottoriveneitä, edelsivät miinanraivaajat, jotka raivasivat niille väylän Englannin kanaalin läpi.

Ensimmäiset maihinnousut alkoivat 19. elokuuta kello 04.50. Hyökkäyksiä tehtiin kahta tykistöpatteria vastaan, jotka sijaitsivat tärkeimmän maihinnousualueen sivuilla.

Puysin ja Bernevalin suuntaan matkalla olleet maihinnousualukset ja saattajat törmäsivät pieneen saksalaiseen alusryhmään ja kävivät tulitaistelua kello 03.48.

Keltainen ranta

Everstiluutnantti John Durnford-Slaterin ja No. 3 Commandon tavoitteena oli tehdä kaksi maihinnousua 8 mailia (13 km) Dieppestä itään tuhota rannikkotykistöpatteri Bernevalin lähellä. Patteri saattoi tulittaa Dieppen maihinnousua 6,4 kilometrin päässä lännessä.

Alus, joka kuljetti komentoryhmää nro 3, lähestyi rannikkoa itään päin. Niitä ei varoitettu saksalaisten saattueen lähestymisestä, jonka brittiläiset "Chain Home" -tutka-asemat olivat havainneet kello 21.30.

Saksalaiset S-veneet, jotka saattoivat saksalaista tankkerialusta, torpedoivat joitakin maihinnousualuksia ja vaurioittivat saattajana ollutta höyrytykkivene 5:tä.

Moottorivenelaituri 346 ja maihinnousualus Flak 1 tulittivat saksalaisia veneitä. Ryhmä pääsi hajaantumaan, ja vihollisen rannikkopuolustus sai jonkin verran tappioita, ja vihollisen rannikkopuolustus sai hälytyksen.

Vain 18 kommandoa pääsi saksalaisen tykistöpatterin lähelle. He ampuivat saksalaisia tykeillä. Vaikka tykistöä ei pystytty tuhoamaan, se aiheutti ongelmia saksalaisille tykistöjoukoille. Kommandot joutuivat vetäytymään, koska vihollisjoukkoja oli paljon.

Orange Beach

Everstiluutnantti Lord Lovatin ja No. 4 Commandon (johon kuului 50 Yhdysvaltain armeijan jääkäriä) tavoitteena oli tehdä kaksi maihinnousua 6 mailia (9,7 kilometriä) Dieppestä länteen. Heidän oli tuhottava rannikkotykistöpatteri Hess Blancmesnil-Sainte-Margueritessa. Oikealle puolelle laskeutuen he kiipesivät kukkulalle ja hyökkäsivät. He tuhosivat kuuden 150 mm:n tykin muodostaman tykkipatterin. Tämä oli operaatio Jubileen ainoa menestys. Tämän jälkeen kommando vetäytyi suunnitelmien mukaisesti kello 07.30.

Suurin osa nro 4:stä palasi Englantiin. Tätä hyökkäyksen osaa pidettiin hyvänä esimerkkinä siitä, miten kuninkaallisen merijalkaväen kommandojen tulisi hyökätä maihinnousun aikana. Lordi Lovatille myönnettiin Distinguished Service Order -mitali, ja kapteeni Patrick Porteous, 4. komppanian kapteeni, palkittiin Victorian ristillä.

Sininen ranta

Meritaistelu pienen saksalaissaattueen ja 3. komentoryhmää kuljettaneen aluksen välillä oli saanut saksalaiset puolustajat Blue beachilla tietoisiksi hyökkäyksestä. Kanadan kuninkaallisen rykmentin sekä kolmen joukkueen Kanadan Black Watchin ja tykistöryhmän maihinnousu Puysin lähistöllä määrättiin tuhoamaan Dieppen rantaa suojaavat konekivääri- ja tykistöpatterit.

He olivat myöhästyneet 20 minuuttia, ja savu, jonka olisi pitänyt peittää heidän hyökkäyksensä, oli hälvennyt. Saksalaiset olivat puolustusasemissaan valmiina maihinnousua varten. Hyvin linnoittautuneet saksalaisjoukot tulittivat tykillä rannalle laskeutuneita kanadalaisia joukkoja.

Heti rantaan päästyään kanadalaiset huomasivat, etteivät he pystyneet etenemään. Kanadan kuninkaallisessa rykmentissä oli monia kuolleita. Rykmentin 556 miehestä 200 kaatui ja 264 jäi vangiksi.

Vihreä ranta

Samaan aikaan, kun 4. komppania oli laskeutunut Green Beachille, Etelä-Saskatchewanin rykmentti lähti kohti Pourvilleä. He laskeutuivat maihin klo 04:52 ilman, että heitä havaittiin. Rykmentti onnistui jättämään maihinnousualuksensa ennen kuin saksalaiset ehtivät ampua tykkejään.

Rykmentin oli tultava Pourvilleen ylittämään joki ainoaa siltaa pitkin. Ennen kuin he pääsivät sillalle, saksalaiset olivat asettaneet sinne konekiväärejä ja panssarintorjuntatykkejä, jotka pysäyttivät heidät. Kun sillalla makasi kuolleita ja haavoittuneita kanadalaisia, komentava everstiluutnantti Charles Cecil Ingersoll Merritt ylitti sillan useita kertoja. Hän halusi näyttää sotilailleen, että silta oli ylitettävissä. Everstiluutnantti Merritt sai Victorian ristin.

Pourvillen tutka-asema

Yksi Dieppe-hyökkäyksen tavoitteista oli löytää saksalaisen tutka-aseman tekniikka.

RAF:n tutka-asiantuntija kersantti Jack Nissenthallin oli määrä yrittää päästä tutka-asemalle ja saada selville sen salaisuudet. Jos hänet aiottiin ottaa kiinni, hänen mukanaan olleiden sotilaiden oli tapettava hänet. Hän tiesi paljon salaisuuksia liittoutuneiden tutkista. Hänellä oli mukanaan myös syanidipilleri, joka oli tarkoitus ottaa, jos hänet vangittaisiin.

Nissenthall ja hänen miehensä eivät päässeet tutka-asemalle saksalaisten vahvan puolustuksen vuoksi. Nissenthall katkaisi kuitenkin kaikki puhelinjohdot.

 
Tuhoutunut maihinnousualus tulessa ja kanadalaisia kuolleita rannalla. Oikealla oleva betoninen tykkiasema peittää koko rannan. Jyrkkä ranta näkyy selvästi.  


Kanadalainen kuollut Puysin Blue Beachilla. Rannan ja korkean (piikkilangalla linnoitetun) rantavallin väliin jääneinä he olivat helppoja maalitauluja saksalaisten bunkkerissa oleville MG34-konekivääreille. Bunkkerin ampuma-aukko näkyy kaukana, juuri saksalaisen sotilaan pään yläpuolella.  


Dieppe-hyökkäys 1942, lähellä muistolaatta kaatuneita brittisotilaita varten.  


No. 3 Commandon miehet, jotka toisin kuin No. 4 Commando käyttivät teräskypärää hyökkäyksen aikana.  


Dieppe-hyökkäys 1942, Sainte-Marguerite-sur-Merissä sijaitsevan N°4-komppanian muistolaatta.