Dementia praecox – määritelmä, historia ja yhteys skitsofreniaan
Tutustu dementia praecoxin historiaan, määritelmään ja sen yhteyteen skitsofreniaan — selkeä katsaus termin synnystä, teorioista ja nykytutkimuksesta.
Dementia praecox on latinalainen termi, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "varhaista dementiaa". Termiä käytti ensimmäisenä Bénédict Augustin Morel vuonna 1860 kuvaamaan nuorena alkavaa sosiaalista vetäytymistä ja kognitiivista heikkenemistä: nuori henkilö, joka vetäytyi yhteiskunnasta ja alkoi oireilla lähes dementian kaltaisesti. On tärkeää huomata, että Morelin ajatus ei vastannut nykyaikaista käsitystä ikääntyneiden dementiaa aiheuttavista sairauksista, vaan hän kuvaili nuoruusiässä alkavaa vakavaa toimintakyvyn ja ajattelun muutosta.
Emil Kraepelin ja erottelu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä
Emil Kraepelin kehitti 1800–1900 -lukujen kuluessa laajemman luokittelun mielisairauksista ja käytti termiä dementia praecox kuvaamaan ryhmää oireita, jotka hän piti erillisinä kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi kutsutusta sairaudesta. Kraepelinin mukaan dementia praecox erosi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä siinä, että ensimmäisen katsottiin johtavan pysyvään heikkenemiseen ilman selviä oireettomia jaksoja, kun taas kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä esiintyy usein selviä, oireettomia tai lievempiä jaksoja.
Bleuler ja skitsofrenian käsite
Myöhemmin 1900-luvun alussa sveitsiläinen psykiatri Eugen Bleuler esitti, että aiemmin käytetty termi ei kuvaa ilmiötä riittävän tarkasti, ja hän esitti uuden käsitteen: skitsofrenia. Bleuler esitteli ajatuksensa 1908 ja laajensi näkemyksiään teoksessaan, joka julkaistiin vuonna 1911. Uusi nimi korosti ajatusta mielenterveyden jakautuneisuudesta (”schizein” = jakaa, ”phren” = mieli) ja sisälsi näkemyksen, että sairaus voi ilmetä moninaisina oireina eikä aina etene parantumattomaan dementiaan. Termi skitsofrenia yleistyi laajemmin myöhemmin, ja 1920–30-luvuilla se alkoi korvata dementia praecox -nimitystä kliinisessä käytössä.
Mitä termillä tarkoitettiin ja miksi se korvattiin?
- Alkuperäinen ajatus: ajatuksena oli nuoruusiässä alkava, etenevä ajattelun ja toiminnan heikkeneminen.
- Rajoitukset: termi antoi vaikutelman aina etenevästä, vanhuusiän kaltaisesta dementiasta, mikä ei vastannut kaikkien potilaiden kliinistä kulkua.
- Siksi korvattu: Bleuler ja myöhemmät tutkijat korostivat oireiden monimuotoisuutta (esimerkiksi ajattelun hajanaisuus, tunne-elämän muuttuminen, vetäytyminen ja todellisuushäiriöt) ja kehittivät käsitteen skitsofrenia, joka sopi paremmin kuvaamaan taudin eri muotoja ja vaihtelevia ennusteita.
Nykykäsitys, syyt ja hoito
Tänä päivänä termiä dementia praecox ei käytetä diagnostiikassa. Nykyiset tautiluokitukset, kuten ICD ja DSM, käyttävät käsitteitä kuten skitsofrenia ja muut psykososiaaliset häiriöt. Nykykäsitys korostaa, että taustalla ovat usein monitekijäiset syyt: perinnöllinen alttius, neurokehitykselliset tekijät, aivojen kemiallinen tasapaino ja ympäristötekijät.
Hoitomenetelmät ovat kehittyneet merkittävästi: antipsykoottiset lääkkeet, psykososiaalinen tuki, kuntoutus ja varhainen interventio parantavat toimintakykyä ja ennustetta verrattuna 1800–1900 -lukujen aikaan, jolloin vaihtoehdot olivat hyvin rajalliset.
Epidemiologia ja ennuste
Skitsofrenian esiintyvyys on väestötasolla useimmiten noin 0,5–1 % elinaikana. Ennuste vaihtelee: osa potilaista saa hyvän hoitovasteen ja pystyy elämään suhteellisen itsenäistä elämää, kun taas toisilla taudinkulku voi olla kroonisempi. Varhainen tunnistaminen ja hoito parantavat ennustetta.
Yhteenveto
Dementia praecox oli historiallinen termi nuoruusiässä alkavasta vakavasta toimintakyvyn ja ajattelun muutoksesta. Se korvautui 1900-luvun alussa tarkemmilla käsitteillä, erityisesti skitsofrenialla, kun ymmärrys oireiden moninaisuudesta ja ennusteiden vaihtelusta kasvoi. Nykyään hoito ja diagnoosi perustuvat laajempaan tutkimustietoon, ja termin historia on osa psykiatrian kehitystä.

Eugen Bleulerin teoksen ensimmäinen painos.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Milloin ja kuka käytti ensimmäisen kerran termiä "Dementia praecox"?
A: Termiä "Dementia praecox" käytti ensimmäisen kerran Bénédict Augustin Morel vuonna 1860.
K: Mikä oli se teini-ikäisen tila, joka innoitti Morelin käyttämään termiä "Dementia praecox"?
V: Teini-ikäinen vetäytyi yhteiskunnasta ja alkoi oireilla, jotka muistuttivat dementian oireita.
K: Mikä mielisairaus esiintyy useimmiten vanhuksilla?
V: Dementia on mielisairaus, jota esiintyy useimmiten vanhuksilla.
K: Minkä mielisairauden Emil Kraepelin vertasi "Dementia praecoxiin"?
V: Emil Kraepelin vertasi "Dementia praecoxia" kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.
K: Esiintyykö kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla henkilöillä normaalijaksoja?
V: Kyllä, kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla ihmisillä esiintyy normaalijaksoja.
K: Onko "Dementia praecoxia" sairastavilla henkilöillä jaksoja, jolloin he vaikuttavat normaaleilta?
V: Ei, Dementia praecox -potilailla ei ole jaksoja, joissa he vaikuttavat normaaleilta.
K: Mitä termiä Eugen Bleuler käytti kuvaamaan "Dementia praecoxia"?
V: Eugen Bleuler sanoi, että "Dementia praecox" oli itse asiassa skitsofreniaa.
Etsiä