Skitsofrenia – mitä se on, oireet, syyt ja hoito

Sana skitsofrenia tulee kahdesta kreikankielisestä sanasta, jotka tarkoittavat halkaista ja mieli, koska henkilön mielen ja sen välillä, mitä todellisuudessa tapahtuu, on "halkeama". Skitsofreniaa sairastava henkilö ei vaihda eri persoonallisuuksien välillä: hänellä on vain yksi persoonallisuus. Tilanne, jossa henkilöllä on useampi kuin yksi persoonallisuus, eli hän käyttäytyy eri aikoina eri henkilönä, on dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Ei ole olemassa lääketieteellisiä testejä, joiden avulla voitaisiin todeta, onko henkilöllä skitsofrenia vai ei, joten diagnoosin saaminen riippuu siitä, mitä oireiden luetteloa käytetään. Se riippuu myös lääkäristä tai psykologista, joka keskustelee henkilön kanssa. Oireiden luetteloissa on sanamuotoja kuten "Järjestäytymätöntä [ei järjestäytynyttä tai oudosti järjestäytynyttä] puhetta esiintyy merkittävän osan ajasta". On vaikea sopia siitä, mitä "epäjärjestäytynyt puhe" tarkalleen ottaen on ja kuinka epäjärjestäytynyttä sen on oltava. On myös vaikea päästä yksimielisyyteen siitä, kuinka pitkä "merkittävä osa ajasta" on. Tämän vuoksi kaksi lääkäriä tai psykologia, jotka yrittävät tehdä diagnoosin, voivat usein olla eri mieltä. Toinen sanoo, että henkilö on skitsofreenikko, ja toinen sanoo, että hän ei ole.

Skitsofrenialla on monia erilaisia oireita, eikä kaikilla skitsofreniaa sairastavilla ole kaikkia oireita. Tästä syystä jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että skitsofrenia on useita erillisiä sairauksia, joilla on osittain samoja oireita. Nämä tutkijat väittävät, että skitsofreniaa koskeva tutkimus ei ole täsmällistä, koska eri tutkijat tarkoittavat eri asioita käyttäessään tieteellisissä tutkimuksissa sanaa "skitsofrenia".

Monet lääkkeet (sairauden hoitoon tarkoitetut lääkkeet) voivat myös aiheuttaa samoja oireita kuin skitsofrenia. Yleisimpiä niistä ovat masennuslääkkeet (masennuksen hoitoon tarkoitetut lääkkeet) ja ADHD-lääkkeet (ADHD-lääkkeet, joilla hoidetaan ADHD:tä, joka on aivoihin vaikuttava sairaus, joka vaikuttaa muun muassa muistiin ja ympäristöön keskittymiseen). Jos henkilö on käyttänyt oksentelua ehkäisevää lääkitystä (lääkitys, jolla estetään pahoinvointia) jonkin aikaa ja lopettaa sen yhtäkkiä, hän voi saada skitsofrenian oireita. Sadoilla lääkkeillä on skitsofreniaoireita harvinaisina sivuvaikutuksina (lääkkeiden ottamisen ei-toivottuja vaikutuksia). Laittomat huumeet, kuten LSD, amfetamiini, taikasienet ja kokaiini, voivat aiheuttaa skitsofreniaoireita.

Sairaudet ja tiettyjen lääkkeiden käyttö voivat aiheuttaa skitsofrenian kaltaisia oireita. Itse asiassa on yli sata lääketieteellistä ongelmaa, jotka voivat aiheuttaa samoja oireita kuin skitsofrenia. Tästä syystä on tärkeää sulkea pois se mahdollisuus, että jompikumpi näistä asioista olisi henkilön oireiden syy. Tästä syystä henkilölle tulisi tehdä perusteellinen lääkärintarkastus, jotta voidaan sulkea pois sellaiset ongelmat kuin;

• B12-vitamiinia, magnesiumia, natriumia tai muita kehon tarvitsemia kemikaaleja ei ole riittävästi.
• Unihäiriöt
• Aivohalvaus tai aivokasvain
• Aineenvaihdunta (kemialliset reaktiot, jotka pitävät henkilön hengissä) on liian korkea tai liian matala.

Skitsofreniaa sairastavilla on usein harhaluuloja tai aistiharhoja. Skitsofreeninen harha on uskomus, joka poikkeaa hyvin paljon siitä, mitä muut saman elämäntavan omaavat ihmiset uskovat. Hallusinaatiot ovat yleensä kokemuksia äänien kuulemisesta, joita ei ole olemassa. Nämä äänet sanovat usein henkilölle epämiellyttäviä asioita. Monet ihmiset voivat kuulla tällaisia ääniä ilman skitsofreniaa, esimerkiksi juuri ennen nukahtamista. Tätä kutsutaan hypnagogiseksi hallusinaatioksi. Aivot eivät pysty erottamaan niitä normaaleista kuultavista äänistä. Tiede ei vielä täysin ymmärrä tätä.

On monia riskitekijöitä, jotka voivat aiheuttaa skitsofrenian kehittymisen. Niitä ovat muun muassa trauma (stressitapahtumien aiheuttamat vauriot) ja perimä (skitsofrenia periytyy suvussa). Skitsofreniaa sairastavan vanhemman omaaminen voi olla hyvin stressaavaa, ja skitsofrenian kehittymiseen voivat vaikuttaa myös geenit. On hyvin helppo osoittaa, että trauma, kuten seksuaalinen hyväksikäyttö (pakotettu ei-toivottu seksuaalinen käyttäytyminen jotakuta kohtaan), lisää riskiä, mutta 40 vuotta kestäneellä oikeiden geenien etsimisellä ei ole löydetty mitään sellaista, jonka riippumattomat tutkimusryhmät olisivat vahvistaneet.

Skitsofreniaa sairastavilla voi olla myös muita mielenterveyden häiriöitä, kuten masennusta, ahdistuneisuutta ja huumeiden väärinkäyttöä. Heillä on usein vaikeuksia toimia yhteiskunnassa, ja heillä on vaikeuksia pitää työpaikka. On kuitenkin olemassa joukko skitsofreniaa sairastavia ihmisiä, jotka voivat hyvin ja jotka ovat saaneet korkeakoulututkinnon ja tehneet ammattiuraa. Esimerkiksi Elyn. R. Saksista tuli menestyksekkäästi Etelä-Kalifornian yliopiston oikeustieteen professori ja julkaistu kirjailija.

Avoin dialogi -nimisessä perhehoidossa Suomessa kahdeksan kymmenestä skitsofreniaa sairastavasta "paranee". Kehitysmaissa, joissa lääkärit käyttävät vähemmän lääkkeitä, kaksi kolmesta skitsofreniapotilaasta paranee. Länsimaissa, joissa hoidossa käytetään lääkkeitä, yksi kolmesta paranee, mutta monet kärsivät lääkkeiden sivuvaikutuksista, kuten diabeteksesta, lihavuudesta ja aivovaurioista.

Skitsofrenian hoitoon voi kuulua lääkitys, joka auttaa oireiden hoidossa, erityyppiset psykoterapiat (ammattilaisen toteuttama terapia), kuten kognitiivis-behavioraalinen terapia, ja monet kuntoutusterapiat (terapiat, joilla asiat palautetaan ennalleen), kuten kognitiivinen korjaushoito. Kognitiivinen käyttäytymisterapia, CBT, on puheterapiaa, jossa keskitytään auttamaan henkilöä ajattelemaan outoja ajatuksiaan (harhoja) realistisemmin.

Terapeutti voi suunnitella vainoharhaisuuden (väärät uskomukset vaarasta) hoitoon käyttäytymiskokeen, jonka avulla henkilö voi esimerkiksi selvittää, onko talossa todella kameroita kaikkialla. Hallusinaatioiden osalta kognitiivisessa terapiassa keskitytään normalisointiin: monet ihmiset kuulevat ääniä ilman stressiä, ja me kaikki kuulemme ääniä ajatusten muodossa, skitsofreniaa sairastavat vain kuulevat ne hieman selvemmin kuin useimmat ihmiset.

Ison-Britannian kansallisissa hoitosuosituksissa (NICE) ehdotetaan seuraavia hoitoja:

• Tarkista reaktiot traumaattisiin kokemuksiin
• Päätä yhdessä lääkärin kanssa lääkityksen käytöstä ottaen huomioon sivuvaikutusten riski diabetekseen sairastumisesta, vakavasta ylipainosta, aivovaurion saamisesta (tardiivinen dyskinesia, 5 %:n riski pr vuosi), miesten kasvavista rinnoista ja sisäiseksi kidutukseksi kuvatuista tunteista (akatesia).

Suuntaviivoissa varoitetaan myös käyttämästä samanaikaisesti useampaa kuin yhtä psykoosilääkettä. Sekä skitsofrenian riskiryhmään kuuluville että skitsofreniaan sairastuneille suositellaan kognitiivista käyttäytymisterapiaa (CBT) ja perheterapiaa. Tuen saamista skitsofreniasta parantuneilta ihmisiltä suositellaan myös voimakkaasti. Suomessa toimivassa perhekeskeisessä hoito-ohjelmassa, Open Dialogissa, kahdeksan kymmenestä skitsofreniaa sairastavasta paranee ilman lääkitystä tai hyvin vähäisellä lääkkeiden käytöllä, usein vain ahdistuslääkityksellä.

Skitsofrenian oireet jakautuvat kolmeen pääryhmään: positiiviset oireet, negatiiviset oireet ja kognitiiviset oireet.

Positiiviset oireet

Positiiviset oireet ovat ajatuksia, käyttäytymistä tai aistien kautta koettuja asioita, joita muut eivät jaa - kuten äänien kuuleminen, joita ei todellisuudessa ole. Niitä ei kutsuta "positiivisiksi" siksi, että ne ovat hyviä, vaan siksi, että ne ovat "lisättyjä". Näihin oireisiin voi kuulua outoja ajatuksia, joissa ei ole järkeä (harhaluulot), epäjärjestäytyneitä ajatuksia ja puhetta sekä sellaisten asioiden tuntemista, kuulemista, näkemistä, haistamista tai maistamista, joita ei ole olemassa (hallusinaatiot). Positiiviset oireet reagoivat usein lääkehoitoon ja kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan, CBT. Myös psykoosilääkkeiden tai epilepsialääkkeiden liian nopea lopettaminen voi aiheuttaa näitä oireita.

Negatiiviset oireet

Negatiiviset oireet ovat ajatuksia, käyttäytymistä tai tunteita, joita normaalisti esiintyy terveellä ihmisellä, mutta joita mielenterveyshäiriötä sairastavalla henkilöllä on vähemmän tai niitä ei ehkä ole lainkaan. Miinuksen merkki on -; se on myös sanan "negatiivinen" merkki. Negatiivisiin oireisiin kuuluu "lattea affekti"; kasvojen ilme on tyhjä ja ilmeetön ja/tai puhe on yksisanaista (puhe kuulostaa aina samalta) ja puhutaan hitaalla yksitoikkoisella äänensävyllä, eleet ovat vähäisiä, mikään ei kiinnosta, myös muut ihmiset, ja kyvyttömyys toimia spontaanisti tai tuntea mielihyvää. Nämä ongelmat ovat myös psykoosilääkkeiden sivuvaikutuksia. Ne voivat olla myös oireita monista lääketieteellisistä ongelmista, kuten liian alhaisesta aineenvaihdunnasta.

Kognitiiviset oireet (tai kognitiiviset puutteet).

Kognitiivisia oireita ovat ongelmat tarkkaavaisuudessa, tietyntyyppisessä muistissa, ajan käsitteessä sekä suunnittelu- ja organisointikyvyssä. Skitsofrenian aiheuttamia kognitiivisia puutteita voi olla myös vaikea tunnistaa osaksi häiriötä. Ne ovat oireista invalidisoivimpia, koska kognitiiviset ongelmat vaikuttavat jokapäiväiseen toimintaan. Nämä ongelmat voivat olla myös psykoosilääkkeiden, masennuslääkkeiden, unilääkkeiden ja ahdistuslääkkeiden sivuvaikutuksia.

Skitsofrenian kehittymiseen voi vaikuttaa se, mitä ihmiselle on tapahtunut, sekä hänen geeninsä. Henkilöillä, joilla on skitsofreniaa sairastavia perheenjäseniä ja jotka ovat kokeneet lyhytaikaisia psykoottisia oireita, on 20-40 prosentin todennäköisyys saada diagnoosi vuotta myöhemmin. Tämä voi johtua sekä perheenjäsenen aiheuttamista stressaavista tapahtumista että mahdollisesti geneettisestä vaikutuksesta.

Perinnölliset tekijät

On vaikea tietää, periytyykö skitsofrenia, koska on vaikea selvittää, tuleeko jokin asia geeneistä vai ympäristöstä. Niillä, joilla on skitsofreniaa sairastava vanhempi, veli tai sisar, on suurempi riski sairastua skitsofreniaan. Riski on vielä suurempi, jos sinulla on identtinen kaksonen, jolla on skitsofrenia. Tämä saattaa näyttää osoittavan, että skitsofrenia periytyy. Skitsofreniaa sairastavan perheenjäsenen kanssa elämisestä aiheutuva stressi voi kuitenkin olla traumaattinen. Identtiset kaksoset ovat paljon läheisempiä ja heitä hoidetaan paljon enemmän samalla tavalla, ja tämä voi olla syy siihen, miksi toinen heistä sairastuu todennäköisemmin skitsofreniaan, jos toisella on se. Tohtori Jay Joseph on havainnut skitsofrenian periytymistä koskevissa tieteellisissä tutkimuksissa monia ongelmia, muun muassa tulosten vääränlaista raportointia. Joseph väittää myös, että skitsofreniageenin etsinnässä ei ole 40 vuoden aikana löydetty yhtään geeniä, jonka riippumattomat tutkimusryhmät olisivat vahvistaneet.

Ympäristötekijät

Skitsofreniaan voi liittyä ympäristötekijöitä, kuten huumeiden käyttö, stressi ennen syntymää ja joissakin tapauksissa altistuminen tartuntataudeille (tauti, joka leviää ihmisestä toiseen). Lisäksi kaupungissa asumisen lapsuudessa tai aikuisena on todettu kaksinkertaistavan skitsofrenian riskin . Tämä pätee myös sen jälkeen, kun huumausaineiden käyttö, rotu ja sosiaalisen ryhmän koko on otettu huomioon. Muita tekijöitä, joilla on tärkeä rooli, ovat muun muassa se, kokeeko henkilö itsensä sosiaalisesti eristetyksi, sekä sosiaaliset vastoinkäymiset, rotusyrjintä (henkilön huono kohtelu hänen rotunsa vuoksi), perheen huono toiminta, työttömyys ja huonot asumisolosuhteet. On näyttöä siitä, että lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu tai traumat ovat riskitekijöitä skitsofrenian kehittymiselle myöhemmin elämässä.

Päihteiden väärinkäyttö

Useat lääkkeet on yhdistetty skitsofrenian kehittymiseen, ja tiettyjen lääkkeiden väärinkäyttö (haitallinen käyttö) voi aiheuttaa skitsofrenian kaltaisia oireita. Noin puolet skitsofreniaa sairastavista ihmisistä käyttää liikaa huumeita tai alkoholia mahdollisesti masennuksen, ahdistuksen, tylsyyden tai yksinäisyyden vuoksi. Usein käytetty marihuana voi kaksinkertaistaa vakavan mielisairauden, myös skitsofrenian, riskin.

Tupakointi

Skitsofreniaa sairastavista tupakoi enemmän kuin väestöstä yleensä; on arvioitu, että skitsofreniaa sairastavista vähintään 60 % ja jopa 90 % tupakoi. Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että tupakointi voi olla riskitekijä skitsofrenian kehittymiselle. Tupakointi vähentää myös psykoosilääkkeiden vaikutuksia ja sivuvaikutuksia, ja tämä voi olla yksi syy korkeaan tupakointiasteeseen. Psykoosilääkkeitä käyttävät potilaat kuolevat jopa 20 vuotta aikaisemmin kuin muut, mahdollisesti siksi, että lääkitys tekee heistä ylipainoisia, aiheuttaa diabetesta ja johtaa tupakointiin.

Syntymää edeltävät tekijät

Tekijät, kuten hapenpuute, infektio tai stressi ja äidin terveellisten elintarvikkeiden puute raskauden aikana, saattavat lisätä hieman skitsofrenian riskiä myöhemmin elämässä. Skitsofreniaa sairastavat ihmiset ovat todennäköisemmin syntyneet talvella tai keväällä (ainakin maapallon pohjoisosissa). Tämä saattaa liittyä lisääntyneeseen altistumiseen viruksille ennen syntymää. Tämä ero on noin 5-8 prosenttia.

Aivojen rakenne

Joidenkin skitsofreniaa sairastavien aivojen rakenteessa on eroja verrattuna niihin, joilla ei ole skitsofreniaa. Nämä erot ovat usein aivojen niissä osissa, jotka hallitsevat muistia, organisointia, tunteita, impulsiivisen käyttäytymisen hallintaa ja kieltä. Esimerkiksi aivojen tilavuus on pienempi otsalohkossa ja ohimolohkoissa, ja aivokurkiaisessa on ongelmia, eli hermosäikeissä, jotka yhdistävät aivojen vasemman ja oikean puolen. Skitsofreniaa sairastavilla on myös yleensä suuremmat sivukammiot ja kolmas kammio. Kammiot ovat aivojen sisällä olevia tiloja, jotka täyttyvät aivo-selkäydinnesteellä.

Aivojen johdotus

Ihmisen aivoissa on 100 miljardia neuronia, joista jokainen on yhteydessä moniin muihin neuroneihin. Yhdellä neuronilla voi olla jopa 20 000 yhteyttä; aikuisen ihmisen aivoissa on 100-500 biljoonaa hermoyhteyttä. Aivoissa on monia eri osia tai "alueita". Tehtävän suorittamiseen - kuten muistin palauttamiseen - osallistuu yleensä useampi kuin yksi aivojen alue, ja ne on yhdistetty toisiinsa hermoverkoilla, jotka ovat ikään kuin aivojen johdotuksia. Skitsofreniassa uskotaan olevan ongelmia aivojen johdotuksessa.

DSM-IV-TR- tai ICD-10-kriteerien perusteella määritetään, onko henkilöllä skitsofrenia. Näissä kriteereissä käytetään henkilön itse ilmoittamia kokemuksia ja raportoituja poikkeavuuksia (epätavallisia tapahtumia) henkilön käyttäytymisessä, minkä jälkeen tehdään kliininen arviointi. Henkilöllä voidaan todeta olevan sairaus vain, jos oireet ovat vakavia.

Erotusdiagnoosi

On olemassa erilaisia sairauksia, muita psykiatrisia sairauksia ja huumeiden väärinkäyttöön liittyviä reaktioita, jotka voivat jäljitellä skitsofrenian oireita (eli niillä on osittain tai kokonaan samat oireet). Esimerkiksi delirium voi aiheuttaa näköharhoja tai ennalta arvaamattomasti muuttuvia tajunnan tasoja. Skitsofreniaa esiintyy yhdessä pakko-oireisen häiriön (obsessive-compulsive disorder, OCD) kanssa, joka on häiriö, jossa henkilöllä on pakkomielle tietyistä ajatuksista tai toimista. Pakko-oireisen pakkomielteen ja skitsofrenian harhojen erottaminen toisistaan voi kuitenkin olla vaikeaa.

Ei ole selvää näyttöä siitä, että skitsofrenian hoitaminen varhaisessa vaiheessa psykoosilääkkeillä olisi tehokasta. Britannian NICE:n ohjeissa suositellaan kognitiivista käyttäytymisterapiaa kaikille riskiryhmiin kuuluville henkilöille. Tuoreessa tutkimuksessa 76 skitsofrenian riskipotilasta jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä sai omega3-rasvahappoa kolmen kuukauden ajan ja toinen ryhmä sai nukkepillerin (ruokaöljyä). 12 kuukauden kuluttua vain 4,9 prosenttia omega3-ryhmän jäsenistä oli sairastunut skitsofreniaan, kun taas toisessa ryhmässä vastaava luku oli 27,5 prosenttia. On jonkin verran näyttöä siitä, että varhainen lääkehoito parantaa vakavan mielenterveysongelman saaneiden henkilöiden lyhyen aikavälin tuloksia. Näistä toimenpiteistä on vain vähän hyötyä viisi vuotta myöhemmin. Skitsofrenian ennaltaehkäisystä psykoosilääkkeillä ei ole varmaa hyötyä, joten sitä ei suositella (tilanne 2009). Ennaltaehkäisy on vaikeaa, koska ei ole olemassa luotettavaa tapaa selvittää etukäteen, kuka sairastuu skitsofreniaan.

Skitsofrenian hoito perustuu siihen, missä sairauden vaiheessa henkilö on. Hoidon vaiheita on kolme:

• Akuutti vaihe

Hoidon akuuttivaiheessa on joitakin tavoitteita. Osa näistä tavoitteista on haittojen ehkäiseminen. Haittojen ehkäisemiseksi hoidettavan henkilön psykoosin ja sen oireiden vakavuutta vähennetään. Näihin oireisiin kuuluvat levottomuus, aggressiivisuus, negatiiviset oireet, itsetuhoisuus ja ajatushäiriöt. Toinen tavoite on löytää ja hoitaa psykoosikohtaukseen johtaneet asiat. Sen jälkeen henkilöä hoidetaan yrittämällä palata siihen, millainen hän oli ennen psykoosia. Lopuksi henkilöä autetaan muodostamalla sosiaalisia suhteita ja selvittämällä, mitkä hoitosuunnitelmat toimivat hänen kohdallaan. Jotkin hoitosuunnitelmat voivat olla pitkäaikaisia ja toiset lyhytaikaisia.

• Vakauttamisvaihe

Myös vakauttamisvaiheella on tavoitteensa. Yksi niistä on vähentää henkilön kokemaa stressiä. Toinen tavoite on estää henkilöä kokemasta psykoosia uudelleen. Sitten henkilöä autetaan edelleen sosiaalisten yhteyksien ja paranemisen kanssa. Jos henkilö on parantunut lääkityksen avulla, suositellaan, että hän jatkaa sen käyttöä vähintään 6 kuukauden ajan.

• Vakaa vaihe

Hoidon viimeinen vaihe on varmistaa, että henkilön vointi paranee. Jos hoidolla on huonoja sivuvaikutuksia, sitä voidaan muuttaa tässä vaiheessa. Joitakin hoitomuotoja tässä vaiheessa ovat psykoterapia ja lääkitys. Antipsykoottiset lääkkeet vähentävät huomattavasti riskiä siitä, että henkilö kokee psykoosin uudelleen. Niitä suositellaan voimakkaasti.

Lääkitys

Skitsofrenian ensisijainen psykiatrinen hoito on psykoosilääkitys, joka voi vähentää positiivisia oireita noin seitsemässä tai neljässätoista päivässä. Lääkitys ei kuitenkaan paranna merkittävästi negatiivisia oireita tai ajattelun ongelmia. Monet psykoosilääkkeet ovat dopamiiniantagonisteja (aine, joka häiritsee toisen aineen toimintaa.) Dopamiinin korkeiden pitoisuuksien ajatellaan olevan hallusinaatioiden ja harhaluulojen syynä. Tästä syystä dopamiinin vastaanoton estäminen auttaa hallusinaatioita ja harhoja vastaan.

Britannian kansallisissa hoito-ohjeissa (NICE) suositellaan, että tutkitaan, onko traumaattisiin kokemuksiin reagoitu, päätetään yhdessä lääkärin kanssa lääkityksen käytöstä ja otetaan huomioon sivuvaikutusriskit, jotka liittyvät diabetekseen, vakavaan ylipainoon, aivovaurioihin (tardiivinen dyskinesia, 5 %:n riski vuodessa), miesten rintojen kasvuun ja sisäiseksi kidutukseksi kuvattuihin tuntemuksiin (akatemia). Suuntaviivoissa varoitetaan käyttämästä samanaikaisesti useampaa kuin yhtä psykoosilääkettä.

Joissakin antipsykoottisten lääkkeiden valmistajien sponsoroimissa tutkimuskatsauksissa väitetään, että noin 40-50 prosentilla ihmisistä on hyvä vaste lääkitykseen, 30-40 prosentilla on osittainen vaste ja 20 prosentilla epätyydyttävä vaste (kuuden viikon kuluttua kahdesta tai kolmesta eri lääkkeestä). Muut British Journal of Psychiatry -lehden tutkimukset olivat kielteisempiä ja väittivät, että "psykoosilääkkeiden kliininen merkitys on itse asiassa rajallinen". Tässä tutkimuksessa oli mukana 22 428 potilasta ja 11 antipsykoottista lääkettä. Klotsapiini-niminen lääke on tehokas hoito ihmisille, jotka reagoivat huonosti muihin lääkkeisiin, mutta klotsapiini voi alentaa valkosolujen määrää 1-4 prosentilla sitä käyttävistä ihmisistä. Tämä on vakava haittavaikutus.

Henkilöille, jotka eivät halua tai pysty ottamaan lääkkeitä säännöllisesti, voidaan käyttää injektoitavia pitkävaikutteisia antipsykoottisia valmisteita. Kun tällaisia valmisteita käytetään yhdessä psyykkisten ja sosiaalisten toimenpiteiden (hoidon) kanssa, ne voivat auttaa ihmisiä jatkamaan hoitoa.

Psykososiaaliset hoidot

Lukuisat psyykkiset ja sosiaaliset interventiot voivat olla hyödyllisiä skitsofrenian hoidossa. Tällaisia interventioita ovat muun muassa erilaiset terapiat, yhteisöpohjaiset hoidot, tuettu työllistyminen, taitojen harjoittelu, symboliset taloudelliset interventiot sekä psyykkiset interventiot huumeiden tai alkoholin käytön ja painonhallinnan osalta. Perheterapia tai koulutus, joka kohdistuu yksilön koko perhejärjestelmään, saattaa vähentää oireiden paluuta tai sairaalahoitojen tarvetta (sairaalaan joutumista). Kognitiivisen käyttäytymisterapian (tunnetaan myös nimellä "puheterapia") tehokkuudesta on yhä enemmän näyttöä.

Britannian kansalliset hoitosuositukset (NICE) suosittelevat sekä skitsofrenian riskiryhmään kuuluville että skitsofreniaa sairastaneille kognitiivista käyttäytymisterapiaa (CBT) ja perheterapiaa. Tuen saamista skitsofreniasta parantuneilta ihmisiltä suositellaan myös voimakkaasti. Suomessa toimivassa perhekeskeisessä hoito-ohjelmassa, Open Dialogissa, kahdeksan kymmenestä skitsofreniaa sairastavasta paranee ilman lääkitystä tai hyvin vähäisellä lääkkeiden käytöllä, usein vain ahdistuslääkityksellä.

Skitsofrenia aiheuttaa suuria inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia. Sairaus lyhentää elinajanodotetta 12-15 vuodella, mikä johtuu pääasiassa siitä, että se liittyy ylipainoon, liikunnan puutteeseen ja tupakointiin. Itsemurhien (henkilö tappaa itsensä) lisääntyminen on vähäisempi syy. Nämä erot elinajanodotteessa kasvoivat 1970- ja 1990-luvuilla.

Skitsofrenia on merkittävä työkyvyttömyyden aiheuttaja, ja aktiivinen psykoosi on kolmanneksi eniten työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus. Noin kolme neljäsosaa skitsofreniaa sairastavista kärsii jatkuvasta työkyvyttömyydestä, jonka oireet palaavat jatkuvasti. Jotkut toipuvat täysin, ja toiset toimivat hyvin yhteiskunnassa. Suurin osa skitsofreniaa sairastavista elää itsenäisesti ja yhteisön tuella. Ensimmäisen vakavan psyykkisen oireyhtymän saaneista ihmisistä 42 prosentilla on pitkäaikainen tulos hyvä, 35 prosentilla keskinkertainen ja 27 prosentilla huono. Skitsofrenian hoitotulokset näyttävät olevan paremmat kehitysmaissa kuin kehittyneissä maissa, vaikka tämä päätelmä on kyseenalaistettu.

Skitsofreniaa sairastavien itsemurhien osuudeksi arvioidaan noin 4,9 prosenttia, ja useimmiten ne tapahtuvat oireiden ilmaantumisen tai ensimmäisen sairaalahoidon jälkeen. 20-40 prosenttia yrittää tappaa itsensä ainakin kerran.

Skitsofrenialla ja tupakoinnilla on todettu olevan vahva yhteys eri puolilla maailmaa tehdyissä tutkimuksissa. Skitsofreniaa sairastavat henkilöt käyttävät savukkeita erityisen paljon, ja arviolta 80-90 prosenttia heistä tupakoi säännöllisesti, kun vastaava osuus väestöstä on 20 prosenttia. Tupakoivat henkilöt polttavat yleensä paljon ja runsaasti nikotiinia sisältäviä savukkeita.

Skitsofrenian tutkimus jatkuu. Keväällä 2013 osoitettiin geneettisiä yhteyksiä viiden tärkeän psykiatrisen häiriön välillä: autismi, ADHD, kaksisuuntainen mielialahäiriö, masennus ja skitsofrenia tuoreessa tutkimuksessa. Kesällä 2013 tutkijat kloonasivat ihmisen "miniaivot" kantasolujen avulla, jolloin aivokudoksen kehitys toistettiin ensimmäistä kertaa kolmiulotteisesti. Tämä voisi auttaa skitsofrenian ja autismin neurologisessa tutkimuksessa (aivoihin liittyvä tutkimus).

Vuonna 2011 skitsofreniaan sairastui noin 0,3-0,7 prosenttia ihmisistä eli 24 miljoonaa ihmistä maailmassa. Häiriöön sairastuu enemmän miehiä kuin naisia: miehiä on 1,4 kertaa enemmän kuin naisia. Skitsofrenia ilmenee miehillä yleensä aikaisemmin. Miehillä oireet alkavat yleensä 20-28 vuoden iässä ja naisilla 26-32 vuoden iässä. Lapsuudessa, keski-iässä tai vanhuudessa alkavat oireet ovat paljon harvinaisempia. Huolimatta siitä, että skitsofreniaa esiintyy maailmanlaajuisesti samankaltaisesti, sen esiintymistiheys vaihtelee eri puolilla maailmaa, maiden sisällä ja paikallistasolla. Häiriö aiheuttaa maailmanlaajuisesti noin 1 prosenttia työkyvyttömyyskorjatuista elinvuosista (toisin sanoen työkyvyttömyyden kanssa vietetyistä vuosista). Skitsofrenian esiintyvyys vaihtelee sen mukaan, miten se määritellään.

Skitsofrenian kaltaisesta oireyhtymästä on vain harvoin tietoja ennen 1800-lukua. Yksityiskohtaisia tapausselostuksia vuosilta 1797 ja 1809 pidetään varhaisimpina häiriön tapauksina. Bénédict Morel kuvasi skitsofrenian ensimmäisen kerran teini-ikäisiä ja nuoria aikuisia koskettavaksi erilliseksi oireyhtymäksi vuonna 1853, jota kutsuttiin nimellä démence précoce (kirjaimellisesti "varhainen dementia"). Termiä dementia praecox käytti Arnold Pick vuonna 1891 psykoottista häiriötä koskevasta tapausselostuksesta. Vuonna 1893 Emil Kraepelin teki mielenterveyden häiriöiden luokittelussa uuden eron dementia praecoxin ja mielialahäiriön (jota kutsutaan maaniseksi masennukseksi ja joka sisältää sekä unipolaarisen että bipolaarisen masennuksen) välillä. Kraepelin uskoi, että dementia praecox oli ensisijaisesti aivojen sairaus ja eräs dementian muoto, joka erosi muista dementian muodoista, kuten Alzheimerin taudista, joka yleensä puhkeaa myöhemmin elämässä.

Eugen Bleuler keksi vuonna 1908 termin "skitsofrenia", joka tarkoittaa karkeasti käännettynä "jakautunutta mieltä". Sanalla haluttiin kuvata persoonallisuuden, ajattelun, muistin ja havaitsemisen toimintojen erillisyyttä. Bleuler ymmärsi, että sairaus ei ollut dementia, koska jotkut hänen potilaistaan pikemminkin paranivat kuin pahenivat.

Skitsofrenian määrittelykriteereistä kiisteltiin 1970-luvun alussa. Skitsofrenia diagnosoitiin Yhdysvalloissa paljon useammin kuin Euroopassa. Tämä ero johtui osittain siitä, että Yhdysvalloissa, jossa käytettiin DSM-II-käsikirjaa, oli väljemmät kriteerit sairauden määrittämiseksi. Euroopassa käytettiin ICD-9-käsikirjaa. Science-lehdessä vuonna 1972 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että skitsofrenian diagnosointi Yhdysvalloissa oli usein epäluotettavaa. Nämä tekijät johtivat siihen, että vuonna 1980 julkaistiin DSM-III-käsikirja, jossa diagnoosin kriteerit olivat tiukemmat ja tarkemmin määritellyt.

Negatiivinen sosiaalinen arvostelu on todettu suureksi esteeksi skitsofreniaa sairastavien toipumiselle.

Vuonna 2002 skitsofrenian termi Japanissa muutettiin "Seishin-Bunretsu-Byō" 精神分裂病:sta ("mielen jakautumisen sairaus") "Tōgō-shitchō-shō" 統合失調症:ksi ("integraatiohäiriö"), jotta häpeän ja hämmennyksen tunteita voitaisiin vähentää. Ajatus siitä, että sairaus johtuu useista tekijöistä (eikä vain yhdestä psyykkisestä syystä), innoitti uuden nimen. Muutos lisäsi diagnoosin tietoon saaneiden ihmisten osuutta 37 prosentista 70 prosenttiin kolmen vuoden aikana.

Yhdysvalloissa vuonna 2002 skitsofreniasta aiheutuvien kustannusten, mukaan lukien suorat kustannukset (sairaalahoitoon joutumattomat henkilöt, sairaalahoitoon joutuneet henkilöt, lääkkeet ja pitkäaikaishoito) ja muut kuin terveydenhuoltokustannukset (lainvalvontaviranomaiset, työpaikan tuottavuuden väheneminen ja työttömyys), arvioitiin olevan 62,7 miljardia dollaria.

Kirja "Kaunis mieli" ja samanniminen elokuva kertovat skitsofreniaa sairastavan amerikkalaisen matemaatikon ja Nobel-palkitun John Forbes Nashin elämästä. Elokuva "The Soloist" perustuu Nathaniel Ayersin elämään, lahjakkaan muusikon, joka jätti New Yorkissa sijaitsevan Julliard Schoolin kesken skitsofrenian oireiden alettua. Myöhemmin hän jäi kodittomaksi Los Angelesissa, Kaliforniassa, pahamaineisella Skid Row -alueella.