Hammaskaava määritelmä merkintätapa ja esimerkit nisäkkäille

Hammaskaava on tiivistelmä nisäkkään hampaista ja niiden sijoittelusta suun puolikkaalla (kvadrantilla). Hammaskaava kertoo hampaiden lukumäärän ja tyypin järjestyksessä etuhampaista (incisivit) kohti poskihampaita. Koska suussa on kaksi symmetristä puolta, kokonaismäärä lasketaan usein kertomalla kvadrantin hampaiden lukumäärä kahdella.

Lähes kaikilla nisäkkäillä erotetaan neljä päätyyppiä:

etuhampaat — incisivit, joita käytetään tyypillisesti leikkaamiseen ja repimiseen.
koiraeläimet — eli kulmahampaat (canines), usein piikit, joilla tarttaminen ja puolustautuminen; termi "koiraeläimet" on tässä linkin tekstinä säilytetty, mutta käytännössä tarkoitetaan kulmahampaita.
premolaarit — poskihampaita, jotka jauhavat ja silppuavat ruokaa.
molaarit — voimakkaimmat poskihampaat, joita käytetään erityisesti hienontamiseen ja jauhamiseen.

Hampaiden lukumäärä, muoto ja purupinnan rakenne ovat sopeutuneet eri lajien ruokintaan ja elintapoihin (sopeutuminen). Siksi eri nisäkäslajeilla on hyvin erilaisia hammastoja: petoeläimillä voi olla terävät leikkaavat hampaat ja karnassiaalit, kasvinsyöjillä leveät jauhamispintaiset molaarit jne.

Hammaskaava kirjoitetaan yleensä muodossa I:C:P:M per kvadrantti, eli ensin incisivit (I), sitten caninet (C), premolaarit (P) ja lopuksi molaarit (M). Ylä- ja alaleuan kaavat erotetaan usein vinoviivalla: I.C.P.M / I.C.P.M. Esimerkiksi kaava 2.1.2.3 tarkoittaa, että yhdellä puolella yläleukaa on 2 etuhammasta, 1 kulmahampa, 2 premolaariä ja 3 molaariä; koko suun määrä on tästä kaksinkertainen eli 2×(2+1+2+3)=32 hammasta.

Maitohampaat (deciduous teeth) merkitään yleisesti pienillä kirjaimilla i, c, p, m. Joissain yhteyksissä niiden etuliitteenä käytetään merkintää d (esim. di:dc:dp:dm) erotukseksi pysyvistä hampaista. Hammaskaavat voidaan siis myös esittää murtolukuna, jossa ylempi rivi on yläleuan kaava ja alempi alaleuan kaava: I.C.P.M / I.C.P.M (tai pienillä kirjaimilla maidonvaihdon yhteydessä).

Koska hammaslajit aina luetellaan samassa järjestyksessä, usein jätetään kirjaimet pois ja merkitään pelkät numerot kvadrantille. Seuraavassa muutamia yleisiä esimerkkejä:

Ihminen: maitohampaat yleensä 212/212 (eli kvadrantilla 2 incisivia, 1 caninus, 2 molaaria; yhteensä 20 maitohammasta). Aikuisten pysyvä hampaisto tyypillisesti 2123/2123, mikä antaa yhteensä 32 pysyvää hammasta. Lapsuuden poskihampaat korvautuvat aikuisella premolaaritasolla.
Opossumi: 5134/4134. Opossumeilla on erittäin runsas hampaisto (yhteensä noin 50 hammasta), ja alaleuan puolella on usein yksi etuhammas vähemmän kuin yläleuassa.
Kissaeläimet: 3131/3121. Tässä kaavassa näkyy, että ylähampaistossa on kolme premolaaria ja yksi molaari, alahampaistossa vastaavasti kaksi premolaaria ja yksi molaari. Kissaeläimillä kehittyy erikoistunut karnassiaali-järjestelmä leikkaamiseen; karnassiaalihammaspari muodostuu yleensä yläneljännestä premolaarista (P4) ja alaleuan ensimmäisestä molaarista (M1).
Hevonen: pysyvä hampaisto yleensä I 3/3, C 0–1/0–1, P 3/3, M 3/3 (kirjoitettuna usein 3.1.3.3 / 3.1.3.3, mutta kulmahampaat voivat puuttua, erityisesti naarailta). Hevosen hampaisto on erikoistunut ruohon pureskeluun: hampaat ovat hypsodontisia (pitkä kruunu, joka jatkuvasti "purkautuu" esiin kulumisen korvatessa), ja etuhampaat tarttuvat kasvista kun taas poskihampaat jauhamiseen. Kokonaismäärä vaihtelee yksilöllisesti (noin 36–44), riippuen mm. kulmahampaiden ja ns. wolf-hampaiden esiintymisestä.

Sekä kissaeläimillä että hevosilla esiintyy usein suuri diastema — rako etuhampaiden ja takahampaiden välillä — mikä mahdollistaa kielen ja suun toiminnan sekä ruoan käsittelyn ennen jauhamista. Diastema on yleinen piirre monilla kasvinsyöjillä ja joillain muilla nisäkkäillä.

Yhteenvetona: hammaskaava on selkeä ja tiivis tapa kuvata hampaiden määrää ja tyyppiä suun puolikkaalla, ja se on hyödyllinen sekä taksonomiassa että eläinten anatomian ja ravinnon tutkimuksessa. Kun luet hammaskaavoja, muista että merkit kuvastavat yhtä kvadranttia ja kokonaishammasmäärä saadaan kertomalla kahdella (ellei mainita muuten).

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on hammaslääketieteellinen kaava?

A: Hammaskaava on yhteenveto nisäkkään hampaista. Se sisältää hampaiden lukumäärän ja tyypin ylä- ja alaleuan kummallakin puolella.

K: Kuinka monta erilaista hammasta nisäkkäillä on?

V: Lähes kaikilla nisäkkäillä on neljänlaisia hampaita, jotka ovat etuhampaat, kulmahampaat, premolaarit ja molaarit.

K: Miten eläimen hampaisto ilmaistaan hammaskaavana?

V: Eläimen joko maitohampaiden tai pysyvien hampaiden hammasluku voidaan ilmaista hammaslääketieteellisenä kaavana, joka kirjoitetaan murtoluvun muodossa ja jossa I (etuhampaat), C (kulmahampaat), P (premolaarit) ja M (molaarit) on lueteltu tässä järjestyksessä. Esimerkiksi 2123/2123 merkitsisi kahta etuhammasta, yhtä kulmahammasta, kahta premolaaria ja kolmea molaaria yläsuun toisella puolella.

K: Mitä diasteema tarkoittaa?

V: Diasteema tarkoittaa etuhampaiden ja takahampaiden välistä rakoa, joka on luonnollinen piirre monilla nisäkäslajeilla.

K: Mihin karnasioita käytetään?

V: Karnassialihampaat ovat erikoistuneita teräväkulmaisia poskihampaita, joita käytetään lihan ja nahan leikkaamiseen. Ne ovat aina neljäs ylempi premolaari ja ensimmäinen alempi molaari kissoilla ja hevosilla.

K: Miten hevosten hampaat mukautuvat niiden ruokavalioon? V: Hevosten hampaisto on erittäin erikoistunut ruohon syömiseen, koska niiden juuret kasvavat jatkuvasti, mikä ehkäisee hampaiden kulumista. Etuhampaat tarttuvat ruohoon, kun taas poskihampaat jauhavat sen pienemmiksi paloiksi.