Hevonen — laji (Equus caballus): ominaisuudet, rodut ja käyttö

Hevoset ovat hevoseläinten heimoon kuuluvia nisäkkäitä. Ne ovat kasvinsyöjiä, mikä tarkoittaa, että ne syövät ruohoa ja muita kasveja. Jotkin kasvit ovat niille vaarallisia, kuten rätvänä, sitruunaruoho (öljynurmikka) ja joskus tammenterhot. Hevosen ruoansulatus on sopeutunut paljon kuitua sisältävään ruokavalioon, ja pitkässä juoksussa tai liikunnan jälkeen on tärkeää varmistaa riittävä ja säännöllinen rehutus, jotta vältetään vatsavaivat kuten kolikki.

Ulkonäkö, koko ja nopeus

Tavallinen hevonen on Equus caballus -laji. Ihminen kesytti sen villihevosista ainakin 5000 vuotta sitten. Hevoset vaihtelevat kooltaan suuresta pienikokoiseen: isoilla vetoroduilla säkäkorkeus voi olla yli 170 cm ja pienten ponirotujen alle 148 cm. Ne ovat lihaksikkaita ja rakenne vaihtelee roduittain riippuen käyttötarkoituksesta. Hevosen nopeimmat gaits ovat käynti (käynti), ravi ja laukka; kilpahevoset voivat saavuttaa lyhyissä spurteissa jopa noin 70 km/h.

Sukupuolitermit ja ikäluokat

Urospuolinen hevonen on ori ja naaraspuolinen hevonen on tamma. Yleinen termi nuorelle hevoselle on varsa (foal). Kun varsa kasvaa, siitä voi tulla nuori hevonen tai teinirikas nuori, ja myöhemmin aikuisena ori tai tamma. Kastroitu hevonen on kastraatti. Hevosilla on kaviot, jotka on suojattava kovalta tai karkealta maalta hevosenkengillä tai huolellisella kavionhoidolla.

Sosiaalinen käyttäytyminen ja aistit

Hevoset ovat laumaeläimiä, joilla on selkeä sosiaalinen hierarkia. Lauma tarjoaa suojan ja mahdollisuuden oppia toisiltaan. Hevoset kommunikoivat kehonkielellä, äännähdyksillä sekä korvien, hännän ja pään asennoilla. Niiden näkö on sijoittunut sivuille, mikä antaa hyvän laajakulmaisen näkökentän, mutta syvyysnäkö on rajallisempi. Kuulo ja hajuaisti ovat herkät, ja ne auttavat havaitsemaan uhkia.

Lisääntyminen ja elinkaari

Tammat tulevat yleensä sukukypsiksi 2–4 vuoden iässä rodusta riippuen. Hevosen tiineysaika on noin 11 kuukautta (noin 320–360 päivää). Yksi tai harvoin kaksi varsoa syntyy kerrallaan. Hevosen odotettavissa oleva elinikä on tyypillisesti 25–30 vuotta, mutta hyvällä hoidolla jotkut yksilöt elävät yli 30–40-vuotiaiksi.

Ruokinta ja hoito

Perusruokana on hyvälaatuinen ruoho tai heinä; tarvittaessa annetaan väkirehua, kivennäisiä ja suolaa. Veden saannin tulee olla jatkuvaa ja puhdasta. Hevosen hampaat kasvavat koko eliniän, joten hampaiden säännöllinen tarkastus ja raspautus (floating) on tärkeää, jotta pureskelu toimii hyvin. Kaviot tulee trimmata tai kengittää 4–8 viikon välein riippuen liikkumisesta ja maastosta.

Terveysongelmat

Yleisimmät ongelmat sisältävät kolikin (vatsakivut), laminiitin eli kaviokuumeen, hammasongelmat ja nivelrikon ikääntyvillä hevosilla. Rokotukset ja madotukset kuuluvat ennaltaehkäisevään hoitoon; esimerkiksi jäykkäkouristus (tetanos) ja hevosen influenssa ovat tyypillisiä rokotettavia tauteja. Ylipaino ja vääränlainen ruokinta voivat lisätä sairauksien riskiä.

Rodut ja käyttötarkoitukset

Hevosroduilla on monia alaryhmiä: raskaat vetorodut (draft horses), kevyet ratsu- ja kilparodut, lämminveriset, kylmäveriset ja ponit. Esimerkkejä käyttötarkoituksista:

• ratsastus ja kilpailu (esteratsastus, kouluratsastus, kenttäratsastus)
• kilpa-ajo ja raviurheilu
• työhevoset maataloudessa ja metsätöissä (raskaat rodut)
• terapia- ja virkistyskäyttö, poliisi- ja partiokäytöt
• perinteiset ja kulttuuriset tehtävät, näyttelyt ja jalostus

Training ja suhde ihmiseen

Hevosen koulutus perustuu luottamukseen, johdonmukaiseen käsittelyyn ja oikeanlaiseen palkitsemiseen. Nuoren hevosen totuttaminen ihmiseen, satulaan ja suitsiin tapahtuu vaiheittain. Hyvin koulutettu hevonen on yhteistyöhaluisempi, turvallisempi ja pitkäikäisempi yhteistyökumppani.

Hevonen on monipuolinen ja älykäs eläin, jonka hoito vaatii tietoa, aikaa ja vastuullisuutta. Oikeanlaisella hoidolla ja ympäristöllä hevonen voi menestyä niin työ- kuin seurakumppanina.

Varhaiset hevoset

Hevosten evoluutiota on tutkittu hyvin. Viisikymmentä miljoonaa vuotta sitten ei ollut hevosia sellaisina kuin me ne nyt tunnemme. Varhaisimmista fossiilisista hevosista Pohjois-Amerikan hevosesta käytetään nimeä Eohippus ja Euraasian hevosesta nimeä Hyracotherium. Molemmat olivat pieniä eläimiä: Eohippus oli suurempi, kaksi kertaa terrierikoiran kokoinen.

Näiden pienten eläinten ja nykypäivän hevosten välillä on tapahtunut monia muutoksia. Nämä muutokset selittyvät parhaiten sopeutumisina muuttuvaan ekologiseen kapeikkoon. Pähkinöitä ja hedelmiä syövästä pienestä metsäneläjästä tuli lehtiä ja pieniä oksia syövä suurempi metsänselkäinen. Lopulta nykyhevonen on avoimen niityn laiduntaja, jolla on erilaiset hampaat, juoksemiseen tarkoitetut jalat ja paljon suurempi koko. Suuret muutokset tapahtuivat mioseenin puolivälissä, kun ilmasto viileni ja laidunmaat alkoivat syrjäyttää metsät. Muutos jatkui, ja useat nisäkäsryhmät muuttuivat selaajista laiduneläimiksi.

Hevoset

Hevoset ja ihmiset

Hevosia on kesytetty ainakin 5000 vuotta. Ihmiset ovat käyttäneet niitä monin eri tavoin matkustamiseen, työhön, ruokaan, huvitteluun ja näyttelyihin. Ratsuväen hevosia käytettiin sodassa 1900-luvun puoliväliin asti. Niitä käytetään ratsastukseen ja kuljetukseen. Niitä käytetään myös tavaroiden kantamiseen tai kärryjen vetämiseen tai auttamaan maanviljelijöiden peltojen kyntämisessä maataloudessa. Ihmiset ovat käyttäneet valikoivaa jalostusta tehdäkseen isompia hevosia raskaita töitä varten. Hevosia käytetään edelleen työhön ja kuljetukseen joissakin paikoissa, esimerkiksi siellä, missä ei ole teitä.

Jotkut ihmiset pitävät hevosia lemmikkeinä. Nykyään hevosia käytetään enimmäkseen viihde- ja urheilukäyttöön, kuten hevoskilpailuihin. Hevosia käytetään hevosurheilussa, joka on hevosurheilua, kuten maastojuoksua, hyppyratsastusta, pukukilpailuja, hevospooloa, rodeoa, western pleasurea, horsemanshipia, reiningiä ja halter/showmanship-tapahtumia jne. Hyppy-, maasto- ja esteurheilu ovat olympialajeja. "Equus" on vanha latinankielinen sana, joka tarkoittaa hevosta.

Hevosia käytetään kaikkialla maailmassa ihmisten kuljettamiseen ja kärryjen vetämiseen. Niitä käytetään suurkaupungeissa auttamaan poliiseja vahtimaan ja suojelemaan ihmisiä väkijoukoissa.

Hevosnahka on sitkeää nahkaa, joka on valmistettu hevosen nahasta. Hevosen hiuksista valmistetaan jäykkää kangasta. Hevosenjäkälää voidaan käyttää myös huonekalujen täytteenä. Hevosenjäkälää voidaan sekoittaa kipsin kanssa, jotta siitä saadaan vahvaa. Hevosen luista voidaan valmistaa gelatiinia ruokaa varten. Luut voidaan käyttää myös liiman valmistukseen. Jotkut puutyöntekijät suosivat edelleen eläinliimaa.

Hevoset vetävät auraa

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Millaisia eläimiä hevoset ovat?

K: Millainen ruokavalio hevosilla on?

K: Mitkä kasvit ovat vaarallisia hevosille?

K: Milloin ihmiset kesyttivät hevoset?

K: Mihin hevosia käytetään?

K: Mitä eri termejä käytetään uros-, naaras- ja nuorista hevosista?

K: Miksi hevoset tarvitsevat hevosenkenkiä?

Hae kirjaimella