Direct-to-video

Syyt suoraan videolle julkaisemiseen

Suoraan videolle julkaistaviin elokuviin voi olla useita syitä. Usein tuotantostudio kehittää tv-sarjan tai elokuvan, jota ei yleensä julkaista useista eri syistä: huono laatu, televisioverkon tuen puute, ristiriitainen luonne tai yksinkertaisesti yleisen kiinnostuksen puute. Studiot, joiden vuosittainen elokuvien määrä on rajallinen, voivat päättää vetää valmiin elokuvan pois teattereista tai olla esittämättä sitä lainkaan. Tällöin studiot saavat osan tappioistaan takaisin videomyynnin ja vuokrauksen kautta.

Televisio-ohjelmissa alhaiset katsojaluvut voivat saada studion peruuttamaan ohjelman, mahdollisesti sen jälkeen, kun koko kausi on jo kuvattu ja joitakin jaksoja on esitetty. Jos sarjalla on huomattava fanijoukko, studio voi julkaista kuvaamattomia jaksoja videolla saadakseen takaisin tappiot. Clerks: The Animated Series ja Firefly ovat esimerkkejä peruutetuista sarjoista, jotka olivat menestyksekkäitä kulttihittejä DVD:llä.^[] Toisinaan erinomaiset DVD-myynnit voivat elvyttää perutun sarjan, kuten Family Guyn tapauksessa. Alun perin vuonna 2004 peruttu sarja herätettiin henkiin vuonna 2005 osittain erinomaisen DVD-myynnin ansiosta.

Suoraan videolle julkaistavilla elokuvilla on perinteisesti ollut teatterilevityksiin verrattuna heikomman teknisen tai taiteellisen laadun leima. Jotkin suoraan videolle julkaistut studioelokuvat ovat elokuvia, jotka on jo saatu valmiiksi, mutta joita ei ole koskaan julkaistu. Viivästys johtuu usein siitä, että studio epäilee elokuvan kaupallisten näkymien oikeuttavan elokuvateatterilevityksen tai siitä, että elokuvan "julkaisuikkuna" on sulkeutunut. Julkaisuikkuna viittaa ajankohtaiseen trendiin tai persoonallisuuteen, ja tämän tilaisuusikkunan menettäminen tarkoittaa sitä, että mahdollisesti kiirehditty elokuva ei ehtinyt ilmestyä ennen trendin hiipumista. Elokuva-alan slangissa tällaisista elokuvista käytetään nimitystä "holvattu".

Direct-to-video-julkaisuilla on myös myönteinen puoli. Niistä on tullut eräänlainen pelastusrengas riippumattomille elokuvantekijöille ja pienemmille yhtiöille.

Suoraan videolle voidaan julkaista elokuvia, joita ei voida esittää teattereissa kiistanalaisen sisällön vuoksi tai koska teatterilevitykseen liittyvät kustannukset eivät riitä elokuvan julkaisevalle yritykselle. Lähes kaikki pornoelokuvat julkaistaan suoraan videolle.

Myös animaatiosarjojen animaatioiden jatko-osat ja elokuvamittaiset jaksot julkaistaan usein tällä tavoin. Walt Disney Company aloitti useimpien animaatioelokuviensa jatko-osien tekemisen videojulkaisua varten Aladdinin jatko-osasta (The Return of Jafar) alkaen vuonna 1994. Samana vuonna Universal Studios aloitti myös The Land Before Time -elokuvan jatko-osien pitkän sarjan. Vuonna 2005 Fox julkaisi Stewie Griffinin: The Untold Story DVD:lle ja Universal Media Discille.

Teattereissa esitetyt suorat videoelokuvat

Silloin tällöin studio tekee elokuvan, joka oli suunniteltu suoraan videolle ja joka julkaistaan teatterilevitykseen viime hetkellä toisen samankaltaisen elokuvan menestyksen tai studion perimmäisen päätöksen vuoksi. Doug's 1st Movie on tästä esimerkki, joka muutettiin nopeasti DTV:stä teatterilevitykseen The Rugrats Movie -elokuvan yllätysmenestyksen vuoksi.

Television spin-offit

Television spin-offit ovat animaatio- tai live action -televisiosarjoja tai televisioelokuvia, jotka sisältävät joko hahmoja tai teemaelementtejä vanhemmasta sarjasta tai elokuvasta (Clerks: The Animated Series, Bill and Ted's Excellent Adventures). Yleisimpiä esimerkkejä television spin-off-sarjoista ovat animaatiosarjat, mutta on myös live action -esimerkkejä (Robocop: Prime Directive). ^[]

Jotkut Paavo Pesusieni DVD-levyt sisältävät jaksoja, joita ei ole vielä esitetty Yhdysvalloissa.^[] Tietyt Pokémon-sarjan erikoisjaksot julkaistiin suoraan videolla, kuten Pikachun talviloma. Jotkin Disney Channelin sarjat, kuten That's So Raven, The Suite Life of Zack and Cody, Phil of the Future ja Lilo & Stitch: The Series ovat myös saaneet suoraan videolle julkaistuja jaksoja. . ^[]

Direct-to-DVD-markkinat

DVD-muodon syrjäyttäessä videokasetin yritykset ovat yhä useammin julkaisseet elokuvia DVD-muodossa VHS:n sijasta, minkä vuoksi termi "direct-to-DVD" on joissakin tapauksissa korvannut "direct-to-video". Sana "video" ei kuitenkaan välttämättä viittaa VHS-kasetteihin. Uusi termi on DVDP ("DVD Premiere"). Tällaiset elokuvat voivat maksaa jopa 20 miljoonaa dollaria (noin kolmannes Hollywood-julkaisun keskimääräisistä kustannuksista), ja niissä esiintyy Jean-Claude Van Dammen ja Steven Seagalin kaltaisia näyttelijöitä. Tällaisten näyttelijöiden palkat vaihtelevat 2-4 miljoonasta dollarista (Van Damme) 4,5-10 miljoonaan dollariin (Seagal). Varietyn mukaan American Pie: Band Camp myi miljoona kappaletta yhdessä viikossa, vaikka alkuperäisestä trilogiasta on mukana vain kaksi näyttelijää.

Viime vuosina DVD-esityksistä on tullut merkittävä tulonlähde elokuvastudioille. DVDP:t ovat viime vuosina tuottaneet yhteensä yli 3 miljardia dollaria, ja ne ovat kehittyneet niin pitkälle, että studioiden DVDP-osastot valitsevat nykyään omia elokuviaan^[] . Studiot tajusivat, että DVDP-elokuvat voidaan kuvata pienemmällä budjetilla, jolloin studiot voivat saada suurempia voittoja kotivideoiden myynnistä ja vuokrauksesta saatavien tulojen yhdistelmästä^[] , minkä lisäksi ne voivat lisensoida elokuvia televisiolle ja levittää niitä ulkomailla (jossa osa DVDP-elokuvista julkaistaan teattereissa) . ^[]

DVDP:iden jakelu ei ole vain suurten Hollywood-studioiden harjoittama käytäntö. Useat yritykset, kuten The Asylum, MTI Home Video ja York Entertainment, jakelevat DVDP:tä lähes yksinomaan^[] . Näiden yhtiöiden levittämien elokuvien budjetit ovat jopa pienemmät kuin suurempien studioiden levittämien elokuvien budjetit, mutta nämä yhtiöt pystyvät silti hyötymään niiden myynnistä. . ^[]

Japani

Japanissa direct-to-video-liikkeellä on erilainen merkitys, sillä se on pikemminkin kapeahko tuote kuin varakeino. Vaikka japanilaisilla direct-to-video-tuotannoilla on pienemmät budjetit kuin teatterilevitykseen tarkoitetuilla elokuvilla, niitä harvoin vaivaa huono juoni ja heikkolaatuinen tuotanto, jotka usein liitetään Yhdysvaltojen DTV-markkinoihin. Yleisö kunnioittaa niin sanottua V-elokuvaa enemmän, ja elokuvaohjaajat arvostavat sitä enemmän, koska se tarjoaa enemmän luovia vapauksia. DTV-julkaisuihin sovelletaan vähemmän rajoituksia.

Animen tapauksessa tätä kutsutaan alkuperäiseksi videoanimaatioksi (OVA tai OAV), ja niiden tuotantoarvot sijoittuvat yleensä televisiosarjojen ja elokuvien väliin. Niitä käytetään usein kertomaan tarinoita, jotka ovat liian lyhyitä täyttääkseen kokonaisen tv-kauden, ja ne olivat erityisen yleisiä 1990-luvun alussa. Joskus OVA:t herättävät niin paljon kiinnostusta, että niistä voidaan tehdä kokonainen televisiosarja, kuten Tenchi Muyo! , One Piece ja El Hazard.

OVA:t ovat nykyään harvinaisempia, kun 13 jakson kausiformaatti on tullut käyttöön. Suurin osa nykyisin julkaistuista OVA-jaksoista on yleensä hiljattain valmistuneiden televisiosarjojen jatko-osia tai uudelleenkäsittelyjä. TV-sarjan DVD-julkaisu saattaa esimerkiksi sisältää myyntikoukuksi bonusjakson, jota ei koskaan lähetetty.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Luettelo Disneyn suorista videoelokuvista