Eilmer of Malmesbury oli englantilainen munkki, joka syntyi noin vuonna 980. Hänet tunnetaan siitä, että hän yritti yhtä historian ensimmäisistä ihmislennoista.
Eilmer pakeni, koska hänen piti keksiä ulospääsytie aina, kun viikingit hyökkäävät luostariin. Hän nousi kirkon torniin pajusta tai tuhkasta valmistamiensa purjelentovälineiden kanssa. Hän teki noin 200 metrin pituisen lennon alaspäin - ainakin 18 metrin korkeudesta.
Eilmerin tarina tunnetaan meille pääasiassa keskiaikaisen historioitsijan William of Malmesburyn (William of Malmesbury) kirjoituksista 1100-luvulta. William kertoo, että Eilmer rakensi siivet pajusta ja kankaasta tai nahasta, kiipusi luostarin tornista ja liukui maahan päin. Williamin mukaan Eilmer selviytyi hengissä, mutta loukkaantui ja valitti myöhemmin, että lennon epäonnistuminen johtui siitä, ettei siipiin ollut kiinnitetty perää ("tail"), joka olisi auttanut ohjaamisessa ja vakaudessa.
Historiallisen kertomuksen yksityiskohdat vaihtelevat ja etäisyys- sekä korkeusarviot ovat epävarmoja. William käyttää kuvaillessaan mittoja, jotka nykylukijalle voidaan tulkita eri tavoin (esim. askelten tai peninkulmien mittayksiköt). Monet modernit tutkijat pitävät kuitenkin mahdollisena, että kyse oli varhaisesta liitämisen kaltaisesta kokeilusta, ei moottoroidusta lennosta. Rakennetut kokeilurekonstruktiot ja lentotekniikan perusperiaatteet osoittavat, että hyvin yksinkertainen siipirakenne voi sallia lyhyen liitämisen, jos lähtökorkeus ja tuuliolosuhteet ovat suotuisat — mutta ilman nykyaikaista ohjausta ja turvalaitteita tällaiset kokeilut olivat äärimmäisen riskialttiita.
Eilmerin yritys on merkittävä historiassa siksi, että se edustaa dokumentoitua esimerkkiä keskiaikaisesta teknisestä uteliaisuudesta ja ihmisen pyrkimyksestä lentää ennen kuin nykyaikainen ilmailutekniikka oli olemassa. Hänen tarinansa on innoittanut niin historioitsijoita kuin ilmailuharrastajiakin ja sitä käytetään usein esimerkkinä varhaisista kokeiluista, jotka edelsivät modernia ilmailua.
