Akvitanialainen Eleanori (noin 1122 - 31. maaliskuuta 1204) oli Akvitanialaisen Vilhelm X:n tytär. Hänellä oli nuorempi sisar nimeltä Petronilla Akvitanialainen. Hän toi Akvitanian maakunnan Englantiin avioituessaan Englannin Henrik II:n kanssa. Se pysyi Englannin hallinnassa 300 vuotta.

 

Varhaiselämä ja ensimmäinen avioliitto

Eleanor syntyi noin vuonna 1122 Poitiersiin ja oli Akvitanian herttuan Vilhelm X:n ja tämän vaimon Aénorin tytär. Perimänsä vuoksi hän oli yksi aikansa vaikutusvaltaisimmista ja rikkaimmista naisista Euroopassa. Vuonna 1137 hän meni naimisiin Ranskan kuningas Ludvig VII:n (Louis VII) kanssa ja tuli Ranskan kuningattareksi. Eleanor seurasi miestään myös toiselle ristiretkelle (1147–1149), jossa kokemukset ja ristiretkien pettymykset vaikuttivat lopulta pariskunnan suhteeseen.

Toinen avioliitto ja Akvitanian merkitys

Avioliiton ja perheen sekä poliittisten erimielisyyksien jälkeen Eleanor ja Ludvig VII:n liitto keskeytettiin anomuksella vuonna 1152. Samana vuonna Eleanor meni naimisiin Henrik Plantagenetin kanssa, joka vuonna 1154 nousi Englannin valtaistuimelle nimellä Henrik II. Tämän avioliiton kautta Aquitainen laaja ja varakas alue tuli osaksi Plantagenetien valtakuntaa: Akvitanian liittäminen Englantiin oli merkittävä muutos länsieurooppalaisessa valtapolvessa.

Lapset ja perintö

Eleanorin ja Henrikin lapsia oli useita, ja monista tuli merkittäviä eurooppalaisia valtiomiehiä ja hallitsijoita. Tunnetuimpia lapsia olivat muun muassa:

  • William (s. 1153 – k. 1156)
  • Henry "Nuori kuningas" (s. 1155 – k. 1183)
  • Matilda (s. 1156 – k. 1189), joka meni naimisiin Henry the Lionin kanssa
  • Richard I "Löwensydän" (s. 1157 – k. 1199)
  • Geoffrey II (s. 1158 – k. 1186), Bretonin herttua
  • Eleanor (s. 1161 – k. 1214), joka meni naimisiin Kastilian kuninkaan kanssa
  • Joan (s. 1165 – k. 1199), Sisilian kuningatar
  • John (s. 1166 – k. 1216), myöhempi kuningas Juhana

Perillisten kautta Eleanorin perintö levisi laajalle Eurooppaan, ja Akvitanian liittäminen Englantiin vaikutti alueelliseen dynamiikkaan vuosisadoiksi.

Poliittinen toiminta, ristiretket ja riidat

Eleanor oli tunnettu voimakkaasta ja älykkäästä luonteestaan. Hän osallistui aktiivisesti politiikkaan, käytti hoviaan kulttuurin keskuksena ja oli troubaadoreiden sekä runouden suojelija. Avioliitto Henrik II:n kanssa ei ollut rauhallinen: perheen sisäiset kiistat ja valtataistelut johtivat siihen, että Eleanor tuki useasti poikiensa kapinoita isäänsä vastaan. Vuonna 1173–1174 hän oli mukana suuremmassa kapinassa, ja sen seurauksena Henrik vangitsi ja piti Eleanoria käytännössä eristyksissä noin viisitoista vuotta (noin 1173–1189).

Vapaus, myöhemmät vuodet ja kuolema

Henrikin kuoltua vuonna 1189 Eleanorin pojat vapauttivat hänet, ja hän palasi poliittiseen toimintaan. Hän tuki poikaansa Richard I:tä tämän hallituskauden aikana, hoiti alueellisia asioita ja toimi kuninkaallisten diplomaattisten suhteiden välittäjänä. Eleanorin elämän loppuvuosina hän vetäytyi osittain luostarin kaltaiseen elämään, mutta pysyi vaikutusvaltaisena neuvonantajana ja hallinnollisena johtajana omassa herttuakunnassaan.

Eleanor kuoli 31. maaliskuuta 1204, arviolta noin 82-vuotiaana. Hänet haudattiin Fontevraud'n luostariin (Abbaye de Fontevraud), yhdessä monien Plantagenetien kanssa. Hänen pitkä elämänsä, poliittinen toimintansa ja kulttuurinen suojelijatoiminta jättivät merkin keskiaikaiseen Eurooppaan: hän on muistettu yhtenä aikansa vaikutusvaltaisimmista naisista.

Perintö

Eleanoria pidetään usein esimerkkinä keskiaikaisesta vallankäyttäjänaisesta. Hänen hovinsa edisti runoutta, musiikkia ja hovikulttuuria, ja Akvitanian liittäminen Englantiin vaikutti merkittävästi koko Länsi-Euroopan dynamiikkaan. Historiantutkijat arvostavat häntä sekä poliittisena toimijana että kulttuurivaikuttajana; hänen elämänsä on myös usein kohteena kirjallisuudessa ja populaarikulttuurissa.