Emily Dickinson (10. joulukuuta 1830 - 15. toukokuuta 1886) oli yhdysvaltalainen runoilija, joka kirjoitti myös novelleja. Hän on kuuluisa monien runojen kirjoittamisesta. Tutkijat tietävät lähes 1 800 runoa, jotka hän on kirjoittanut tähän päivään mennessä. Hän kuitenkin julkaisi niistä vain muutamia eläessään. Muut ihmiset muuttivat hänen julkaisemattomia runojaan ennen kuin maailma pääsi lukemaan niitä. Hän syntyi Amherstissa, Massachusettsissa, ja kuoli siellä nefriittiin. Ihmiset kuvaavat hänen runojaan lyyrisiksi ja ainutlaatuisiksi. Lähteet kertovat, että hän saattoi kasvattaa luonnonkukkia lääkinnällisiin tarkoituksiin ja käyttää niitä osoittaakseen mielialaansa runoissaan.Nykyään monet ajattelevat, että Emily Dickinsonin runoilla on ollut suuri vaikutus runouteen.

Tutkijat tietävät Dickinsonin elämästä vain vähän. Suurin osa siitä, mitä he tietävät hänestä, on peräisin ihmisiltä, jotka tunsivat hänet, eivätkä kaikki tiedot välttämättä pidä paikkaansa. Hänen perheellään oli paljon rahaa ja paljon ystäviä. Hänellä oli veli ja sisko. Hänellä oli normaali elämä lapsena. Kun hänestä tuli aikuinen, hän vietti yhä enemmän aikaa yksin ja alkoi pukeutua vain valkoiseen. Vasta hänen kuolemansa jälkeen kaikki hänen runonsa julkaistiin. Vuoteen 1955 asti toimittajat muuttivat ne tuolloin suosittuun kirjoitustyyliin. Nyt suurin osa hänen runoistaan on julkaistu, ja ne löytyvät paikallisesta kirjastosta.



Lyhyt elämäkertatieto

Emily Dickinson syntyi 10. joulukuuta 1830 Amherstissa, Massachusettsissa. Hänen vanhempansa olivat Edward Dickinson, paikallinen lakimies ja poliitikko, ja Emily Norcross Dickinson. Perheeseen kuuluivat myös nuorempi veli Austin ja sisar Lavinia (Vinnie). Dickinson sai koulutusta Amherst Academyssa ja kävi myöhemmin Mount Holyoke Female Seminaryssä, mutta palasi perheensä luo yhden opiskeluvuoden jälkeen.

Nuoruudessaan hän eli tavallista keskiluokkaista elämää, mutta vähitellen vetäytyi julkisesta elämästä ja vietti suurimman osan aikuisuudestaan kotonaan kirjoittaen ja kirjeenvaihtoa ylläpitäen. Hän oli läheisissä kirjeenvaihdosuhteissa monien aikalaiskirjailijoiden ja ystävien kanssa, muun muassa Thomas Wentworth Higginsonin ja Susan Gilbert Dickinsonin kanssa. Dickinson kuoli 15. toukokuuta 1886 Amherstissa.

Runous: teemat ja muoto

Teemat: Dickinsonin runoudessa toistuvat muun muassa teemat kuolemasta, kuolemattomuudesta, luonnosta, rakkaudesta, uskosta, yksinäisyydestä ja sisäisestä henkisyydestä. Hänen runonsa ovat usein tiiviitä, pohdiskelevia ja moniulotteisia; samassa lyhyessä tekstissä voi käsitellä sekä arkista kokemusta että suuria eksistentiaalisia kysymyksiä.

Muoto ja kieli: Dickinsonin tyyli erottuu lyhyestä säkeistöstä, epätavallisesta välimerkkien käytöstä (erityisesti pitkästä väliviivastosta, dashes), epätavallisesta isojen kirjainten käytöstä ja taivutuksista. Hän käytti usein runojen rytmiksi ja mittakaavaksi hymnirunoille tuttua common metreä, mutta teki siitä omaleimaisen muunnelman. Dickinson tunnetaan myös "puolivartalaisesta" eli slant-ääntämisestä, joka luo epätäydellisyyttä riimitykseen ja sointuusoihin.

Kirjoitustapa ja käsikirjoitukset

Emily Dickinson kirjoitti runojaan käsin pienille paperilapuille ja kokoili ne usein itse sitomiinsa nivosiin, joita kutsutaan "fascicles" eli vihkosiksi. Näitä on löydetty noin 40 kappaletta. Hän kirjoitti runojaan läpi elämänsä, ja tutkijoiden mukaan kokonaismäärä on noin 1 700–1 800 runon luokkaa.

Julkaiseminen ja editointi

Elinaikanaan Dickinson julkaisi vain muutamia runoja — usein nimettöminä tai muokattuina. Kun hänen kuollessaan sisar Lavinia löysi suuren määrän käsikirjoituksia, runot alettiin julkaista. Varhaiset toimittajat, kuten Mabel Loomis Todd ja Thomas Wentworth Higginson, muokkasivat runoja paljon: he muuttivat muotoa, normalisoivat välimerkityksen ja muokkailivat kieliasua aikakauden odotuksiin sopivaksi. Tämä vaikutti siihen, miten Dickinson tunnettiin pitkään.

Vasta 1900-luvun keskivaiheilla, erityisesti Thomas H. Johnsonin 1955 julkaisema teos, alettiin antaa julkaisuissa enemmän painoarvoa Dickinsonin alkuperäiselle asemoinnille, välimerkkien ja rivijaon toistolle. Myöhemmin R. W. Franklin laajensi ja täsmensi Dickinsonin tuotannon kronologiaa ja editointia. Nykyään saatavilla on kriittisiä laitoksia, jotka pyrkivät jäljittämään runojen alkuperäiset muodot mahdollisimman tarkasti.

Vaikutus ja perintö

Emily Dickinsonia pidetään yhtenä amerikkalaisen runouden merkittävimmistä hahmoista. Hänen tiivis, intensiivinen ja muodollisesti kokeileva runoutensa vaikutti voimakkaasti modernistisiin ja myöhempiin runoussuuntiin. Dickinsonin runoja tutkitaan laajasti kouluissa ja yliopistoissa, niitä on käännetty useille kielille ja ne ovat osa laajempaa kulttuurista perintöä.

Mielenkiintoisia seikkoja ja yleisimmät väärinkäsitykset

  • Väärinkäsitys: Dickinson oli täysin erakko. Todellisuudessa hänellä oli laaja kirjeenvaihto- ja tuttavaverkosto, ja hän tapasi ihmisiä ja otti vieraita vastaan useina elämänsä vuosina, vaikka vetäytyikin usein julkisesta ja seurallisesta elämästä.
  • Väärinkäsitys: Dickinson julkaisi runojaan runsaasti eläessään. Tosiasiassa vain murto-osa runoista näki päivänvalon hänen elinaikanaan.
  • Mielenkiintoisuus: Dickinson sitoi runojaan itse pieniin vihkosiin (fascicles), mikä auttoi tutkijoita ymmärtämään, miten hän ryhmitteli ja järjesteli tuotantoaan.

Missä lukea hänen runojaan?

Nykyään suurin osa Dickinsonin runoista on saatavilla painettuina ja verkossa. Useimmat kirjastot ja runoutta käsittelevät teokset sisältävät hänen merkittävimpiä runojaan sekä kriittisiä laitoksia, jotka esittelevät alkuperäisiä rivijakoja ja välimerkkien käyttöä. Dickinsonin runoja analysoidaan ja opetetaan laajasti, ja hänen teoksensa kuuluvat moniin antologioihin.

Jos haluat lähteitä tai suosituksia suomeksi tai englanniksi löytyvistä painoksista tai verkkoversion kriittisistä laitoksista, voin ehdottaa muutamia tunnettuja laitospainoksia ja tutkimuksellisia kokoelmia.