Erving Goffman (11. kesäkuuta 1922 – 19. marraskuuta 1982) oli kanadalainen sosiologi ja kirjailija, joka suureksi osaksi työurastaan vaikutti Yhdysvalloissa. Hän tunnetaan erityisesti tutkimuksistaan sosiaalisesta leimautumisesta ja arkipäivän vuorovaikutuksesta sekä siitä, miten ihmiset hallitsevat omaa sosiaalista imagotaan ja esitystään muille. Goffman käytti usein dramaturgista vertausta kuvatessaan sosiaalista elämää: hän kuvasi vuorovaikutusta "esityksenä", jossa ihmiset pyrkivät hallitsemaan vaikutelmaa, jonka he herättävät toisissa.

Goffmanin läpimurto tapahtui 1959, jolloin hän julkaisi teoksen The Presentation of Self in Everyday Life, jossa hän esitti keskeiset ajatuksensa impression management -käsitteestä. Vuonna 1961 hän julkaisi tutkimuskirjan Asylums: Essays on the Social Situation of Mental Patients and Other Inmates, jossa käsiteltiin niin sanottuja total institutions -instituutioita ja niiden vaikutusta yksilön identiteettiin. Muita merkittäviä teoksia ovat muun muassa Stigma: Notes on the Management of Spoiled Identity (1963) ja Interaction Ritual: Essays on Face-to-Face Behavior (1967). Vuonna 1968 hänestä tuli Pennsylvanian yliopiston sosiologian ja antropologian professori. Hänen viimeisin kirjansa, Forms of Talk, oli ehdolla National Book Critics Circle -palkinnon saajaksi. Goffman kuoli 19. marraskuuta 1982 vatsasyöpään.

Goffmanin keskeisiä käsitteitä ovat muun muassa front stage ja back stage (esiintymis- ja kulissialueet), impression management (vaikutelmanhallinta), face (kasvokontakti ja sen suojeleminen) sekä leima ja sen hallinta. Hän korosti mikro-sosiologista näkökulmaa: arkipäivän pienissä kohtaamisissa ja puhevuoroissa syntyy ja ylläpidetään sosiaalista järjestystä ja identiteettiä.

Menetelmällisesti Goffman nojautui tarkkoihin havainnointiin ja tapaustutkimuksiin, ja hänen kirjoitustyylinsä oli tiivis, havainnollinen ja usein aforistinen. Hänen ajatuksensa ovat vaikuttaneet laajasti sosiologiaan, sosiaalipsykologiaan, antropologiaan, viestintätutkimukseen ja esimerkiksi rikoksenuorisotutkimukseen, ja termejä kuten "kulissien takana" ja "esitys" käytetään yhä kuvaamaan arkista sosiaalista toimintaa.