Sosiaalinen leimautuminen: määritelmä, tyypit, Goffman ja esimerkit

Sosiaalinen leimautuminen tarkoittaa tilannetta, jossa yhteiskunta (ihmiset, instituutiot ja media) pitää jotain ominaisuutta, ryhmää tai käyttäytymistä negatiivisena tai ei-toivottavana. Se näkyy stereotyyppeinä, häpeänä, arvon ja aseman menetyksenä sekä epäoikeudenmukaisena kohteluna. Leimautuminen liittyy ennakkoluuloihin (ajatuksiin) ja syrjintään (tekoihin), mutta ei ole täysin sama asia: leima on sosiaalinen merkki, jonka koetaan alentavan ihmisen arvoa muiden silmissä.

Goffmanin kolme pääluokkaa

Sosiologi Erving Goffman kuvasi kolme keskeistä leiman tyyppiä:

• Fyysiset erot, kuten lihavuus, näkyvät arvet tai sairaudet, kuten spitaali.
• Henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvät erot, esimerkiksi mielisairaus, huumeriippuvuus ja alkoholismi.
• “Heimostigmat”: etnisen ryhmän, kansallisuuden tai uskonnon piirteet, joita pidetään enemmistöstä poikkeavina.

Goffman korosti myös, että leima vaikuttaa identiteettiin: ihminen voi pyrkiä sulautumaan (peittämään eron), peittämään tai hallitsemaan tietoa ominaisuudestaan, tai toisaalta tuoda sen näkyvästi esiin ja vastustaa stereotyyppejä.

Muita keskeisiä leimaamisen muotoja

• Koettu/enacted-leima: todellinen epäasiallinen kohtelu ja syrjintä.
• Odotettu/anticipated-leima: pelko siitä, että tulee leimatuksi, mikä voi johtaa esimerkiksi hoidon välttelyyn.
• Sisäistetty/self-stigma: ihminen alkaa uskoa itseensä kohdistetut negatiiviset käsitykset.
• Heijaste-/courtesy-stigma: leima ulottuu myös läheisiin, kuten perheenjäseniin.
• Rakenteellinen stigma: lait, käytännöt ja normit, jotka asettavat ihmiset eriarvoiseen asemaan.
• Risteävä stigma: usean leiman yhteisvaikutus (esimerkiksi terveysongelma ja vähemmistöasema yhtä aikaa).
• Näkyvä vs. näkymätön leima: jotkin erot näkyvät heti, toiset tulevat esiin vasta, kun ihminen kertoo niistä.

Miten leimautuminen syntyy

• Merkitseminen: jokin piirre huomataan ja nimetään poikkeavaksi.
• Stereotypisointi: piirteeseen liitetään yleistyksiä.
• Erottelu: jaetaan “meihin” ja “heihin”.
• Aseman menetys: ihmisen arvo ja uskottavuus kyseenalaistetaan.
• Syrjintä: negatiiviset käsitykset muuttuvat teoiksi, usein valta-asemien tukemina.

Vaikutukset arkeen

• Terveys: hoitoon hakeutumisen viivästyminen, epäluottamus palveluihin ja vääränlainen kohtaaminen (esim. lihavuus tai mielisairaus voivat vaikuttaa siihen, miten oireita otetaan vakavasti).
• Työ ja koulutus: vaikeampi työllistyä, eteneminen hidastuu, kiusaaminen ja ulossulkeminen.
• Asuminen ja palvelut: syrjintä vuokrauksessa, heikompi palvelun laatu.
• Ihmissuhteet: vetäytyminen, salailu ja luottamuksen puute; läheiset voivat kokea heijasteleimaa.
• Taloudelliset seuraukset: tulojen lasku, kustannukset lisääntyvät, mahdollisuudet kaventuvat.

Leimatut ihmiset voivat selviytyä tilanteesta eri tavoin: salata tai peittää ominaisuuden, normalisoida sen, hakea vertaistukea tai vastakertoa eli haastaa stereotyypit. Jokaisella tavalla on hyötyjä ja riskejä.

Esimerkkejä arjesta

• Henkilö, jolla on mielisairaus, voi pelätä kertoa diagnoosistaan työhaastattelussa, koska pelkää osaamisensa kyseenalaistamista.
• Ihminen, jolla on näkyvät arvet, kohtaa uteluita tai tuijotusta julkisissa tiloissa.
• Hoitopalveluissa henkilön, jolla on alkoholismi tai huumeriippuvuus, oireet saatetaan sivuuttaa “omaksi syyksi”.
• Etnisen ryhmän, kansallisuuden tai uskonnon vähemmistöihin kuuluvat voivat kohdata epäluuloja, profilointia tai rajoituksia osallistumisessa.
• Historiallisesti spitaali johti eristämiseen ja pelkoon, mikä kuvastaa leiman seurauksia yhteisötasolla.
• Lihavuus voi johtaa koulussa kiusaamiseen tai terveydenhuollossa oletuksiin elämäntavoista, vaikka vaivalla olisi muu syy.

Miten leimautumista voidaan vähentää

• Kieli ja kohtaaminen: käytä ihmisestä kertovaa, kunnioittavaa ilmaisua (esim. “ihminen, jolla on alkoholismi”, ei ainoastaan “alkoholisti”). Vältä nimittelyä ja yleistyksiä.
• Kohtaamiset ja yhteistyö: myönteinen kontakti vähentää pelkoja ja lisää ymmärrystä.
• Koulutus ja faktat: oikaise väärät uskomukset ja tee näkyväksi rakenteelliset esteet.
• Media ja tarinat: monipuoliset ja realistiset kuvaukset purkavat stereotyyppejä.
• Lait ja käytännöt: yhdenvertaisuutta ja syrjinnän kieltoa vahvistavat säännöt sekä saavutettavat palvelut.
• Yksityisyys ja suostumus: ihminen saa itse päättää, mitä tietojaan jakaa ja kenelle.
• Osallisuus: leimatut ryhmät mukaan päätöksentekoon, palvelujen suunnitteluun ja arviointiin.

Leimautuminen ei ole vain yksilön ongelma vaan yhteisön ja rakenteiden kysymys. Kun tunnistamme leiman mekanismit ja seuraukset, voimme muuttaa sekä arjen toimintatapoja että sääntöjä, jotka ylläpitävät eriarvoisuutta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on sosiaalinen leimautuminen?

K: Kuka kirjoitti sosiaalisesta leimautumisesta?

K: Mitkä ovat Erving Goffmanin mainitsemat kolme sosiaalisen leiman tyyppiä?

Kysymys: Millainen fyysinen erilaisuus voi olla sosiaalisen leimautumisen muoto?

K: Onko olemassa henkilökohtaisia piirteitä, jotka voivat johtaa sosiaalisen leimautumisen muotoon?

K: Miten heimostigmat eroavat muista sosiaalisen leimautumisen muodoista?

Kysymys: Voiko joku kokea samanaikaisesti useampaa kuin yhtä sosiaalista leimautumista?

Hae kirjaimella