Fantastic oli yhdysvaltalainen digest-kokoinen fantasia- ja tieteiskirjallisuuslehti, joka ilmestyi vuosina 1952–1980. Alun perin Ziff-Davis julkaisi sen Amazing Storiesin fantasiajulkaisuna, mutta myynnin laskiessa lehden painopistettä siirrettiin pian enemmän tieteiskirjallisuuteen.
Julkaisuhistoria ja toimitus
Lehti perustettiin 1952 ja se ilmestyi pienemmässä, digest-kokoisessa formaatissa, joka oli tuohon aikaan yleinen genrelehdille. Ensimmäinen päätoimittaja oli Howard Browne, mutta 1950-luvun puolivälissä Browne menetti kiinnostuksensa lehden ylläpitämiseen ja joutui siirtämään painopisteensä enemmän scifiin. Brownen jälkeen toiminnasta vastasi väliaikaisesti Paul W. Fairman. Tänä varhaisena aikana julkaisun laatu vaihteli, ja osa sisällöstä sai kritiikkiä heikoksi arvioiduista novelleista ja uudelleenjulkaisuista.
Cele Goldsmithin kausi ja uuden sukupolven avaus
1950-luvun lopulla Cele Goldsmith (myöhemmin Cele Goldsmith Lalli) otti sekä Fantasticin että Amazing Storiesin päätoimituksen hoitaakseen. Goldsmith toi lehtiin nuorekkaampaa näkemystä ja oli merkittävä uuden kirjailijasukupolven esiinmarssin kannattaja. Hänen kaudellaan julkaistiin alku-uran tekstejä monilta myöhemmin merkittäviksi nousseilta kirjailijoilta, mikä paransi lehden mainetta ja kirjallista tasoa.
Cohenin omistusaika ja uudelleenjulkaisut
Vuonna 1965 lehdet myytiin Sol Cohenille. Cohenin alaisuudessa toimitukseen palkattiin Joseph Wrzos, ja kustantaja siirsi julkaisulinjan pitkälti pelkkiin uusintapainoksiin säästääkseen kustannuksia. Uudelleenjulkaisut ja säästötoimet olivat taloudellisesti menestyksekkäitä lyhyellä aikavälillä, mutta käytäntö herätti vastustusta kirjoittajayhteisössä ja aiheutti jännitteitä juuri perustetun Science Fiction Writers of America (SFWA) -yhdistyksen kanssa, koska monet tekijät vaativat parempaa korvausta ja mahdollisuuksia julkaista uutta tuotantoaan.
Ted White ja uuden elämänvaiheen alku
1960-luvun lopulla Ted White nimitettiin päätoimittajaksi, ja hän lopetti uusintapainosten järjestelmällisen käytön. White pyrki palauttamaan lehden elinvoiman tilaamalla uutta fiktiota, kehittämällä toimituksellista linjaa ja panostamalla kansi- ja sisustuskuvitukseen. Hänen aikanaan Fantastic julkaisi runsaasti alkuperäisteoksia ja esitteli useita mielenkiintoisia sarjakuvataiteilijoiden töitä, mikä nosti lehden laatua ja lukijoiden kiinnostusta.
Viimeiset vuodet ja lopetus
Vuonna 1978 Sol Cohen myi puolet kustantamoyrityksestään Arthur Bernhardille. Ted White erosi pian kaupan jälkeen, ja hänen tilalleen tuli Elinor Mavor. Vaikka Mavor jatkoi lehden julkaisemista, markkinat ja kustannusrakenne olivat muuttumassa. Vuonna 1980 Bernhard päätti yhdistää Fantasticin ja sen läheisesti sukulaisen Amazing Storiesin — jälkimmäisen levikki oli usein ollut hieman suurempi — minkä seurauksena Fantastic lopetti itsenäisen julkaisunsa.
Sisältö, merkitys ja perintö
Fantastic tarjosi vuosikymmenien ajan sekoituksen fantasiaa, kauhua ja science fictionia: novelleja, lyhyitä sarjoja, arvosteluja ja kuvitettua taidetta. Lehden merkitys suomalaiselle lukijalle näkyy erityisesti siten, että se toimi yhtenä tärkeänä kanavana 1950–1970-lukujen väliin sijoittuneille amerikkalaisen spekulatiivisen fiktion virtauksille ja auttoi nostamaan esiin useita kirjailijoita, jotka myöhemmin saavuttivat laajaa kansainvälistä arvostusta. Toimitukselliset muuttujat heijastivat myös laajempia julkaisu- ja tekijänoikeuskäytäntöjen kehityksiä genrekustantamisessa.
Vaikka lehti ei enää ilmesty, sen vaikutus näkyy sekä kirjailija- että lukijapolviin, ja sen sivuilla julkaistut tekstit ovat osa spekulatiivisen kirjallisuuden 1900-luvun historiaa.