Father of the Pride on yhdysvaltalainen animaatiosarja. Sarja perustuu Siegfried & Royn esityksiin.

Animaation tuotti Imagi Animation Studios.

Katzenberg sai idean perheestä, kun hän vieraili Siegfried & Royn salaisessa puutarhassa Las Vegasissa vuonna 2002.

 

Juoni

Father of the Pride kertoo näytöksissä esiintyvien leijonien arjesta ja perhe-elämästä Las Vegasin show-maailman taustalla. Tarina keskittyy isähahmoon ja tämän perheeseen sekä siihen, miten eläinhahmot suhtautuvat ihmisten luomaan viihdekoneistoon ja julkisuuteen. Sarjan huumori on suunnattu aikuiseen yleisöön ja se käsittelee usein viihdemaailman pinnallisuutta ja paineita.

Tuotanto

Sarjassa käytettiin kolmiulotteista tietokoneanimaatiota (CGI) ja sen tuotanto oli teknisesti vaativaa. Idean takana oli Jeffrey Katzenberg, joka inspiroitui vierailustaan Siegfried & Royn salaisessa puutarhassa. Imagi Animation Studios vastasi animaation tuotannosta, ja sarjan tekeminen vaati suuria resursseja sekä ammattitaitoista 3D-työtä.

Esitys ja vastaanotto

Sarjan lanseeraus sai paljon huomiota, mutta vastaanotto oli ristiriitainen: osa arvosteli huumoria ja aiheen soveltuvuutta animaatiomuotoon, osa kiitti tuotannon tasoa ja visuaalisuutta. Korkeat tuotantokustannukset ja vaihteleva yleisön vastaanotto vaikuttivat siihen, että sarja jäi lyhyeksi.

Merkitys ja perintö

  • Aiheet: Sarja toi animaatioon aikuiseen makuun sopivaa satiiria viihdemaailmasta ja julkisuudesta.
  • Tekniikka: Father of the Pride oli esimerkki siitä, miten CGI:tä pyrittiin hyödyntämään televisiosarjassa, vaikkakin kustannukset nousivat helposti korkeiksi.
  • Kansainvälinen levikki: Sarjaa esitettiin eri maissa ja se käännettiin useille kielille, vaikka se ei saavuttanut laajaa, pitkäikäistä suosiota.

Father of the Pride on osa 2000-luvun alun animaatioilmiötä, jossa perinteisen animaation rinnalle nousivat realistisemman tyylin tietokoneanimaatiot ja aikuiseen makuun suunnatut tarinat. Sarjan yhteys Siegfried & Royn esityksiin ja Las Vegasin shown maailmaan tekee siitä mielenkiintoisen esimerkin siitä, miten oikean elämän näyttämöt ja esiintyjät voivat toimia inspiraationa fiktiiviselle sarjakerronnalle.