Yhdysvaltain ekspeditiovoimat (AEF) 1917–1918: Amerikan joukot Euroopassa
Yhdysvaltain ekspeditiovoimat (AEF) 1917–1918 — Pershingin johtamat Amerikan joukot Euroopassa, itsenäinen hyökkäys syksyllä 1918 ja merkittävä rooli ensimmäisessä maailmansodassa.
American Expeditionary Forces (AEF) olivat Yhdysvaltain asevoimat, jotka lähetettiin Eurooppaan kenraali John J. Pershingin komennossa vuonna 1917 auttamaan ensimmäisen maailmansodan käymisessä. Aluksi AEF taisteli Ranskassa ranskalaisten ja brittiläisten liittoutuneiden joukkojen rinnalla. Sota alkoi elokuussa 1914, ja AEF saapui huhtikuussa 1917, sodan viimeisenä vuonna. He taistelivat Saksan keisarikuntaa vastaan. Aluksi AEF taisteli sodan alusta lähtien taistelleiden ranskalaisten ja brittiläisten yksiköiden tukena. Syyskuussa 1918 AEF aloitti ensimmäisen suurhyökkäyksensä itsenäisenä armeijana.
Tausta ja muodostaminen
Yhdysvallat julisti sodan Saksaa vastaan huhtikuussa 1917, minkä jälkeen maan joukkoja alettiin nopeasti mobilisoida ja kuljettaa Atlantin yli. Kenraali John J. Pershing määrättiin vastaamaan AEF:n muodostamisesta ja kouluttamisesta. Pershing korosti, että amerikkalaiset joukot taistelisivat itsenäisenä voimana eivätkä sijoittuisi pysyvästi ranskalais- tai brittilaisjoukkojen alaisuuteen, vaikka yksittäisiä yhdistyksiä ja yhteistyötä liittolaisten kanssa käytettiin alkuvaiheessa.
Organisaatio, koulutus ja kuljetukset
AEF:n rakentamiseen sisältyi laaja koulutusohjelma sekä Yhdysvalloissa että Ranskassa. Armeija kasvoi nopeasti vapaaehtoisista ja asevelvollisista koostuvaksi voimaksi: miljoonat amerikkalaiset kutsuttiin palvelukseen ja suurin osa lähetettiin Eurooppaan kuljetusaluksin. Merikuljetukset suojattiin konvoijärjestelmillä, joiden käytöstä tuli ratkaiseva keino vähentää saksalaisten sukellusveneiden aiheuttamia menetyksiä.
Organisaatiorakenne täydentyi divisioonilla ja myöhemmin koko armeijoiksi. Pershing toimi AEF:n päällikkönä, ja liittoutuneiden ylipäällikkönä toiminut kenraali Ferdinand Foch koordinoi laajempaa strategiaa länsirintamalla.
Suurhyökkäykset ja merkittävät taistelut
AEF osallistui aluksi ranskalaisten ja brittiläisten rinnalla pidettyihin operaatioihin, mutta syksyllä 1918 amerikkalaiset johtivat useita itsenäisiä suuroperaatioita. Merkittävimpiä olivat:
- Cantigny (toukokuussa 1918) – ensimmäisiä amerikkalaisten pienempiä hyökkäyksiä rintamalla, joka kasvatti AEF:n taistelukokemusta;
- St. Mihiel (12.–16.9.1918) – AEF:n itsenäinen hyökkäys, jossa amerikkalaiset joukot muodostivat keskeisen operaation ja vapauttivat alueen saksalaisten hallinnasta;
- Meuse–Argonne (26.9.–11.11.1918) – AEF:n laajin ja verisin hyökkäys, osana laajempaa liittoutuneiden läpimurtoa, joka myötävaikutti Saksan antautumiseen.
Taisteluiden aikana amerikkalaiset joukot kohtasivat kovaa vastarintaa, mutta myös kehittivät nopeasti taktista osaamistaan yhteistyössä liittolaisten kanssa.
Monimuotoisuus ja roolit
AEF koostui monenlaisista yksiköistä: raskasaseista, jalkaväestä, tykistöstä, panssarivaunuista ja ilmavoimista. Myös siviili- ja sotilaslähettiläät, sairaanhoitajat ja tukiyksiköt olivat tärkeässä roolissa. Sotilaallisesti merkittävää oli, että Yhdysvaltain armeija oli tuolloin segregoitunut: afroamerikkalaiset yksiköt palvelivat usein erillään ja monet heistä määrättiin toimimaan ranskalaisen johdon alaisuudessa, kuten 369. jalkaväkirykmentti (kutsuttiin myös "Harlem Hellfighters"). Naiset toimivat lähinnä sairaanhoitajina, terveydenhuollon ja hallinnon tehtävissä.
Uhriluvut ja seuraukset
AEF:n osallistuminen nopeutti sodan ratkaisua länsirintamalla ja kasvatti liittoutuneiden voimaa materiaali- ja miehitystasolla. AEF:n joukkoja oli nopeasti suuria määriä rintamalla, ja amerikkalaisten panos vaikutti liittoutuneiden viimeisiin suurhyökkäyksiin syksyllä 1918.
Yhdysvallat menetti sodassa huomattavan määrän miehiä sekä taisteluissa että influenssapandemian vuoksi. Arviot yhteensä kuolleista ovat yli 100 000 (joista taistelukuolemat noin 53 000) ja haavoittuneita useita satojatuhansia. Sodan päättyessä 11. marraskuuta 1918 alkoi joukkojen asteittainen kotiuttaminen ja demobilisaatio, mutta AEF:n vaikutus Yhdysvaltain sotilaalliseen maineeseen oli pysyvä.
Perintö
AEF:n toiminta merkitsi siirtymää Yhdysvalloille globaalimpana sotilaallisena toimijana ja loi pohjan maan myöhemmälle asemalle maailmapolitiikassa. Ensimmäisen maailmansodan kokemukset vaikuttivat myös armeijan organisaatioon, taktiikoihin ja sodankäynnin teknologiseen kehitykseen tulevina vuosikymmeninä.
AEF-pyöreä tunnus (ilma-aluksen tunnus), jota käytetään vain Euroopassa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä olivat amerikkalaiset retkikuntajoukot?
V: Amerikkalaiset retkikuntajoukot olivat Yhdysvaltain asevoimat, jotka lähetettiin Eurooppaan auttamaan ensimmäisessä maailmansodassa kenraali John J. Pershingin komennossa.
Q: Minä vuonna AEF saapui Eurooppaan?
V: AEF saapui Eurooppaan vuonna 1917, joka oli ensimmäisen maailmansodan viimeinen vuosi.
K: Ketä vastaan AEF taisteli?
V: AEF taisteli Saksan keisarikuntaa vastaan.
K: Taisteliko AEF yksin Euroopassa?
V: Ei, AEF taisteli Ranskassa Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan liittoutuneiden joukkojen rinnalla.
K: Kuka oli AEF:n komentaja?
V: Kenraali John J. Pershing oli AEF:n komentaja.
K: Milloin AEF aloitti ensimmäisen suuren hyökkäyksensä itsenäisenä armeijana?
V: AEF aloitti ensimmäisen suurhyökkäyksensä itsenäisenä armeijana syyskuussa 1918.
K: Mikä oli AEF:n tarkoitus Euroopassa?
V: AEF:n tarkoitus Euroopassa oli auttaa ensimmäisessä maailmansodassa ja tukea Saksan keisarikuntaa vastaan taistelevia liittoutuneiden joukkoja.
Etsiä