Flynnin vaikutus

Nousu

Älykkyystestit normalisoidaan aina silloin tällöin uudelleen, jotta ikäryhmän keskimääräinen pistemäärä pysyy 100:ssa. Tämä antoi Flynnille ensimmäisen vihjeen siitä, että älykkyysosamäärä muuttuu ajan myötä. Tarkistetut versiot vakioidaan uusilla näytteillä ja pisteytetään vain näiden näytteiden osalta. Ainoa tapa verrata kahden version vaikeustasoa on, että ryhmä ihmisiä tekee molemmat testit. Tämä vahvistaa ÄO:n nousun ajan myötä.

Keskimääräinen nousuvauhti näyttää olevan noin kolme älykkyysosamääräyksikköä vuosikymmenessä. Nykyään lapset käyvät koulua pidempään. Myös testaaminen on tullut heille tutummaksi. Sen vuoksi voidaan odottaa, että suurimmat voitot saavutetaan kouluun liittyvissä asioissa, kuten sanastossa, laskutaidossa tai yleistiedossa. Tilanne on juuri päinvastainen: tällaiset kyvyt ovat vuosien mittaan parantuneet vain vähän ja laskeneet ajoittain. Suurimmat muutokset ilmenevät sen sijaan yleisen älykkyyden faktoripainotteisissa (g-painotteisissa) testeissä, kuten Raven's Progressive Matrices -testissä. Esimerkiksi hollantilaiset sotilaat saivat 21 pistettä lisää älykkyyttä vain 30 vuodessa eli 7 pistettä vuosikymmenessä vuosina 1952-1982.

Joissakin tutkimuksissa, joissa on keskitytty pisteiden jakautumiseen, on havaittu, että Flynnin vaikutus ilmenee pääasiassa alemmilla pisteillä. Raven (2000) havaitsi kuitenkin, että monia tietoja on tulkittava uudelleen syntymäajan suhteen. Aiemmin näitä tietoja oli tulkittu siten, että ne osoittivat monien kykyjen heikkenevän ihmisten ikääntyessä. Nyt nämä tiedot on tulkittava siten, että monet kyvyt olivat itse asiassa lisääntyneet dramaattisesti, kuten Flynn ennusti. Monissa testeissä tämä tapahtuu kaikilla kyvykkyyden tasoilla. Kaksi suurta otosta espanjalaisia lapsia arvioitiin 30 vuoden välein. ÄO-jakaumien vertailu osoitti, että

1. keskimääräinen ÄO oli noussut 9,7 pistettä (Flynnin vaikutus),
2. voitot keskittyivät jakauman alempaan puoliskoon ja olivat merkityksettömiä ylimmässä puoliskossa, ja
3. voitot vähenivät vähitellen matalasta älykkyysosamäärästä korkeaan.

Jotkut tutkijat uskovat, että nämä muutokset ovat hyvin suuria. Yksi heistä on Ulric Neisser. Vuonna 1995 hän johti Amerikan psykologiyhdistyksen työryhmää, jonka tehtävänä oli laatia lausunto siitä, missä vaiheessa älykkyystutkimus on. Hän arvioi, että jos vuoden 1932 amerikkalaislapset olisivat voineet tehdä vuonna 1997 normitetun ÄO-testin, heidän keskimääräinen ÄO:nsa olisi ollut vain noin 80. Toisin sanoen puolet vuoden 1932 lapsista olisi vuonna 1997 luokiteltu kehitysvammaisiksi tai sitä huonommiksi. Ravensia tarkasteltaessa Neisser arvioi, että jos ekstrapoloidaan tietoja, jotka osoittavat 21 pisteen nousua vuosien 1952 ja 1982 välillä, voidaan väittää, että älykkyysosamäärän nousu on vielä suurempi, 35 pisteen luokkaa. Arthur Jensen varoittaa, että ekstrapoloimalla tietoja pidemmälle päästään tuloksiin, joissa Aristoteleen älykkyysosamäärä on esimerkiksi miinus 1000 (vaikka oletetaan, että hän olisi aikanaan saanut 200 pistettä).

Useimmiten vaikutus liittyy älykkyysosamäärän nousuun. Samanlainen vaikutus on havaittu semanttisen ja episodisen muistin lisääntymisen yhteydessä.