Flynnin ilmiö: miksi älykkyysosamäärät nousevat?
Tutustu Flynnin ilmiöön: miksi älykkyysosamäärät nousevat, mitkä tutkimustulokset ja syyt selittävät muutoksen sekä miten se vaikuttaa yhteiskuntaan.
Keskimääräiset älykkyysosamääräpisteet ovat nousseet mittausten alusta lähtien. Sitä kutsutaan Flynnin vaikutukseksi. Useimmissa teollisuusmaissa, joissa älykkyysosamäärän testaaminen on ollut jo pitkään yleistä, nousu on noin kolme älykkyysosamääräpistettä vuosikymmenessä. James R. Flynn kuvasi ilmiön vuonna 1984.
Muut tukivat väitteitä. He havaitsivat, että nousu johtui pääasiassa niiden testituloksista, joiden älykkyysosamäärä oli alle 100. Kehitysvammaisiksi luokiteltujen määrä väheni vuosi vuodelta. Sen sijaan yli 100 pistettä saaneiden tuloksiin tämä ei näyttänyt vaikuttavan.
Mitä Flynnin ilmiö tarkoittaa käytännössä?
Flynnin ilmiö tarkoittaa, että standardoitujen älykkyystestien pistemäärät ovat kasvaneet sukupolvien kuluessa. On tärkeää erottaa kaksi asiaa: erot testituloksissa (raw scores) ja se, miten testi normitetaan uudelleen uudelle sukupolvelle. Vaikka keskimääräiset pisteet nousevat, testien normitus pitää älykkyysosamäärän (IQ) jakauman keskimäärin noin 100:ssa – joten ilmiö näkyy tutkimuksissa ja vertailuissa, ei välttämättä arkipäiväisessä "kuka on älykäs" -keskustelussa.
Mahdollisia selityksiä
- Parantunut ravitsemus ja terveydenhuolto: Erityisesti raskausajan hoito, imeväisten ravitsemus ja infektiotaudit vaikuttavat aivokehitykseen.
- Vähemmän altistumista myrkyille: Esimerkiksi lyijypitoisuuksien väheneminen ympäristössä on yhdistetty kognitiivisen kehityksen paranemiseen.
- Koulutuksen laajentuminen ja parempi opetuksen laatu: Pidempi koulunkäynti ja varhaiskasvatus voivat parantaa testien edellyttämiä taitoja.
- Testiosaamisen ja ongelmanratkaisuharjoitusten lisääntyminen: Nykyiset elinympäristöt vaativat enemmän abstraktia päättelyä ja visuaalista ongelmanratkaisua, mikä näkyy etenkin matriisi-tyyppisissä testeissä.
- Perhekoon pieneneminen: Pienempi perhekoko voi lisätä yksilöllistä tukea ja resursseja lapsille.
- Valikoituminen ja mittausvirheet: Testien muuttuminen, näytteiden valinta ja se, ketkä testeihin osallistuvat, voivat vaikuttaa havaittuun nousuun.
Mittausten tulkinta ja rajoitukset
On tärkeää ymmärtää, että Flynnin ilmiö ei yksiselitteisesti osoita, että ihmisten synnynnäinen älykkyys olisi kasvanut. Monet selitykset viittaavat ympäristötekijöihin ja taitojen muutokseen. Lisäksi ilmiö ei ole ollut kaikkialla tasaista: esimerkiksi joissain maissa ja ikäryhmissä nousu on hidastunut tai kääntynyt laskuksi viime vuosikymmeninä.
Vaikutukset ja nykylöydökset
Flynnin ilmiöllä on käytännön seurauksia testien normitukselle, koulutukselle ja diagnooseille. Kun alarajan pisteet nousevat, oppilaiden ja väestöryhmien tarpeiden arviointi voi muuttua (esimerkiksi vähemmän ihmisiä täyttää kehitysvamma-kriteereitä). Samalla ilmiön epätasainen vaikutus eri osa-alueilla — abstraktin päättelyn parantuminen verrattuna sanallisiin taitoihin — kertoo siitä, että älykkyyden eri osa-alueet kehittyvät eri syistä.
Lopuksi: Flynnin ilmiö on monisyinen ja todennäköisesti seurausta monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Tutkimus jatkuu, ja viime vuosikymmeninä on saatu viitteitä siitä, että ilmiön suunta voi vaihdella maittain ja ajan myötä, mikä korostaa pitkäaikaisten aineistojen ja monipuolisten mittausten tarvetta.
Nousu
Älykkyystestit normalisoidaan aina silloin tällöin uudelleen, jotta ikäryhmän keskimääräinen pistemäärä pysyy 100:ssa. Tämä antoi Flynnille ensimmäisen vihjeen siitä, että älykkyysosamäärä muuttuu ajan myötä. Tarkistetut versiot vakioidaan uusilla näytteillä ja pisteytetään vain näiden näytteiden osalta. Ainoa tapa verrata kahden version vaikeustasoa on, että ryhmä ihmisiä tekee molemmat testit. Tämä vahvistaa ÄO:n nousun ajan myötä.
Keskimääräinen nousuvauhti näyttää olevan noin kolme älykkyysosamääräyksikköä vuosikymmenessä. Nykyään lapset käyvät koulua pidempään. Myös testaaminen on tullut heille tutummaksi. Sen vuoksi voidaan odottaa, että suurimmat voitot saavutetaan kouluun liittyvissä asioissa, kuten sanastossa, laskutaidossa tai yleistiedossa. Tilanne on juuri päinvastainen: tällaiset kyvyt ovat vuosien mittaan parantuneet vain vähän ja laskeneet ajoittain. Suurimmat muutokset ilmenevät sen sijaan yleisen älykkyyden faktoripainotteisissa (g-painotteisissa) testeissä, kuten Raven's Progressive Matrices -testissä. Esimerkiksi hollantilaiset sotilaat saivat 21 pistettä lisää älykkyyttä vain 30 vuodessa eli 7 pistettä vuosikymmenessä vuosina 1952-1982.
Joissakin tutkimuksissa, joissa on keskitytty pisteiden jakautumiseen, on havaittu, että Flynnin vaikutus ilmenee pääasiassa alemmilla pisteillä. Raven (2000) havaitsi kuitenkin, että monia tietoja on tulkittava uudelleen syntymäajan suhteen. Aiemmin näitä tietoja oli tulkittu siten, että ne osoittivat monien kykyjen heikkenevän ihmisten ikääntyessä. Nyt nämä tiedot on tulkittava siten, että monet kyvyt olivat itse asiassa lisääntyneet dramaattisesti, kuten Flynn ennusti. Monissa testeissä tämä tapahtuu kaikilla kyvykkyyden tasoilla. Kaksi suurta otosta espanjalaisia lapsia arvioitiin 30 vuoden välein. ÄO-jakaumien vertailu osoitti, että
- keskimääräinen ÄO oli noussut 9,7 pistettä (Flynnin vaikutus),
- voitot keskittyivät jakauman alempaan puoliskoon ja olivat merkityksettömiä ylimmässä puoliskossa, ja
- voitot vähenivät vähitellen matalasta älykkyysosamäärästä korkeaan.
Jotkut tutkijat uskovat, että nämä muutokset ovat hyvin suuria. Yksi heistä on Ulric Neisser. Vuonna 1995 hän johti Amerikan psykologiyhdistyksen työryhmää, jonka tehtävänä oli laatia lausunto siitä, missä vaiheessa älykkyystutkimus on. Hän arvioi, että jos vuoden 1932 amerikkalaislapset olisivat voineet tehdä vuonna 1997 normitetun ÄO-testin, heidän keskimääräinen ÄO:nsa olisi ollut vain noin 80. Toisin sanoen puolet vuoden 1932 lapsista olisi vuonna 1997 luokiteltu kehitysvammaisiksi tai sitä huonommiksi. Ravensia tarkasteltaessa Neisser arvioi, että jos ekstrapoloidaan tietoja, jotka osoittavat 21 pisteen nousua vuosien 1952 ja 1982 välillä, voidaan väittää, että älykkyysosamäärän nousu on vielä suurempi, 35 pisteen luokkaa. Arthur Jensen varoittaa, että ekstrapoloimalla tietoja pidemmälle päästään tuloksiin, joissa Aristoteleen älykkyysosamäärä on esimerkiksi miinus 1000 (vaikka oletetaan, että hän olisi aikanaan saanut 200 pistettä).
Useimmiten vaikutus liittyy älykkyysosamäärän nousuun. Samanlainen vaikutus on havaittu semanttisen ja episodisen muistin lisääntymisen yhteydessä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Flynnin vaikutus?
V: Flynnin vaikutus on keskimääräisten älykkyysosamääräpisteiden nousu siitä lähtien, kun älykkyysosamäärätestit alkoivat.
K: Kuinka paljon keskimääräinen ÄO-pistemäärä on noussut vuosikymmenessä teollisuusmaissa?
V: Keskimääräinen älykkyysosamäärä on noussut teollisuusmaissa noin kolme pistettä vuosikymmenessä.
K: Kuka kuvasi ensimmäisenä Flynnin vaikutuksen?
V: James R. Flynn kuvasi Flynnin vaikutuksen vuonna 1984.
K: Mihin testien suorittajaryhmään Flynnin vaikutus on vaikuttanut eniten?
V: Flynnin vaikutus on vaikuttanut eniten niihin, joiden älykkyysosamäärä on alle 100.
Kysymys: Mitä kehitysvammaisiksi luokiteltujen ihmisten määrälle on tapahtunut ajan myötä?
V: Kehitysvammaisiksi luokiteltujen ihmisten määrä on vähentynyt ajan myötä.
Kysymys: Onko Flynnin vaikutus vaikuttanut niiden henkilöiden tuloksiin, joiden älykkyysosamäärä on yli 100?
V: Flynnin vaikutus ei ole vaikuttanut yli 100 älykkyysosamäärän saaneiden pisteisiin.
K: Mitä Flynnin vaikutuksen kannattajat väittävät?
V: Flynnin vaikutuksen kannattajat väittävät, että keskimääräisten älykkyysosamääräisten pistemäärien nousu johtuu enimmäkseen alle 100 älykkyysosamäärän saavuttaneiden testitulosten paranemisesta.
Etsiä