Saarten hylkiö on Joseph Conradin toinen romaani. Se julkaistiin vuonna 1896. Se perustuu Conradin kokemukseen työskentelystä höyrylaiva Vigarilla.
Romaani sijoittuu Kaakkois-Aasian saaristoon 1800-luvun loppupuolelle ja ammentaa aineksensa Conradin merimiesvuosista ja havainnoista paikallisista yhteisöistä ja kauppasuhteista. Teos kuvaa paitsi yksilön moraalista rappiota myös kolonialistisen ympäristön jännitteitä: kaupallisten etujen, henkilökohtaisten himojen ja paikallisten tapojen törmäystä. Conradille tyypillisesti kerronta on tiivistä ja psykologisesti tarkkaa, ja lukijan on usein koottava motiivit ja tapahtumien taustat vähitellen itse.
Romaani kertoo Peter Willemsin kaatumisesta. Hän on paha mies, ja hänellä on huono maine. Pakomatkalla Makassarin skandaalin tieltä hän löytää piilopaikan piilossa olevasta alkuasukaskylästä. Hän kuitenkin pettää häntä auttavat ihmiset, koska himoitsee heimopäällikön tytärtä. Tarinassa esiintyy Conradin paljon käyttämä hahmo Tom Lingard, joka esiintyy myös teoksissa Almayer's Folly (1895) ja The Rescue (1920). Se jakaa muita hahmoja näiden romaanien kanssa.
Teemat ja kertomustapa
Keskeisiä teemoja ovat petos, häpeä, vallan väärinkäyttö ja yksilön moraalinen hajoaminen. Willemsin tarina toimii esimerkkinä siitä, miten henkilökohtaiset heikkoudet ja ympäristön paineet voivat ajaa ihmisen tuhoon. Conrad käyttää kuvausta ja dialogia luodakseen tiiviin, ahdistavan atmosfäärin; kertojan perspektiivi paljastaa tapahtumia usein epäsuorasti, mikä korostaa epävarmuutta ja moraalista moniselitteisyyttä.
Hahmot
Peter Willems on romaanin ytimessä oleva hahmo: karismaattinen mutta moraalisesti korruptoitunut. Tom Lingard puolestaan toimii kertomuksessa kokeneena merihenkilönä ja eräänlaisena kattohahmona, jonka vaikutuspiiri ulottuu myös Conradin muihin teoksiin. Romaanin sivuhahmot edustavat paikallisten yhteisöjen, merikaupan ja eurooppalaisten etujen monimutkaista verkostoa.
Ohjaaja Carol Reed teki tästä romaanista elokuvan vuonna 1952, jonka pääosissa näyttelivät Trevor Howard Willemsinä, Ralph Richardson Lingardina, Robert Morley ja Wendy Hiller. Elokuva sai sekä kiitosta näyttelijäsuorituksista ja visuaalisesta tunnelmasta että kritiikkiä siitä, että se pelkisti romaanin psykologisia ja kulttuurisia nyansseja. Nykyään filmi nähdään usein mielenkiintoisena tulkintana mutta ei täysin korvaavana lukukokemuksena.
Teosta siteerattiin T. S. Eliotin teoksessa The Hollow Men: "Elämä on hyvin pitkä". Tämä lainaus on esimerkki siitä, kuinka Conradin kuvaukset inhimillisestä ahdingosta ja vieraantumisesta ovat vaikuttaneet myöhempään modernistiseen runouteen ja kirjallisuuteen ylipäätään.
