Gamblerin harhaluulo (Gambler's fallacy) – tilastollinen väärinkäsitys

Termi Gambler's fallacy viittaa tilastoihin liittyvään väärinkäsitykseen. Se tunnetaan myös nimellä Monte Carlo fallacy tai fallacy of the maturity of chances. Tilastotieteessä satunnaisella tapahtumalla on tietty todennäköisyys tapahtua. Harhaluulo on uskomus, että jos tapahtuma on esiintynyt usein menneisyydessä, se esiintyy todennäköisemmin harvemmin tulevaisuudessa; tai päinvastoin, että harvinaisuus menneisyydessä tarkoittaisi lisääntyvää todennäköisyyttä tulevaisuudessa.

Käytännön esimerkki: kolikoita heitettäessä monelle tuntuu loogiselta ajatella, että jos kolikko on antanut 10 kertaa peräkkäin kruunan, seuraavalla heitolla klaavan todennäköisyys on suurempi. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, jos kolikko on rehellinen ja heitot ovat toisistaan riippumattomia: jokaisen heiton todennäköisyys on yhä 50 % kruunalle ja 50 % klaavalle.

Gambler's fallacyn taustalla on usein heikko intuitio satunnaisuudesta ja väärinymmärrys lainasta, joka tunnetaan nimellä suurten lukujen laki (law of large numbers). Suurten lukujen laki kertoo, että pitkällä aikavälillä osumat sekä frekvenssit lähestyvät odotusarvoa, mutta tämä ei tarkoita, että lyhyellä aikavälillä esiintyisi "korjaava" ilmiö — yksittäiset, toisistaan riippumattomat tapahtumat eivät muutu menneiden perusteella.

Matemaattisesti: jos tapahtumat ovat toisistaan riippumattomia, niin esimerkiksi kolikonheitossa P(kruuna seuraavalla heitolla | aikaisemmat 10 kruunaa) = P(kruuna seuraavalla heitolla) = 0.5. Toiset tilanteet, kuten kortin nostaminen ilman palautusta pakkaan tai jonkin ilmiön “muisti” (esim. sään vaikutukset tai koneen vikaantuminen), tekevät tapahtumista riippuvaisia — tällöin menneisyys voi vaikuttaa tulevaan todennäköisyyteen.

Historiallinen esimerkki on vuoden 1913 Monte Carlon ruletti, jossa värinä "mustaa" sattui 26 kertaa peräkkäin. Tämä sai monet uskomaan, että punaisen piti "tulla pian", ja aiheutti suuria taloudellisia tappioita, koska ruletin kierrokset olivat itsenäisiä tapahtumia ja jokaisen värin todennäköisyys pysyi käytännössä samana.

Gambler's fallacy on läheistä sukua muille kognitiivisille vinoumille, kuten tuntemattomuuden hallintaan liittyville heuristiikoille. On myös hyvä erottaa se hot hand -ilmiöstä: hot hand on väite siitä, että menestys lisää todennäköisyyttä jatkossakin (esimerkiksi urheilussa, jossa pelaaja 'on kuumana'); hot hand on tavallaan vastakkainen uskomus, ja sen totuus riippuu usein aineiston erityispiirteistä.

Miksi tämä virhe on haitallinen? Gambler's fallacy johtaa usein huonoihin päätöksiin rahapelaamisessa (esim. panosten kasvattaminen häviöputken jälkeen), sijoittamisessa ja muissa tilanteissa, joissa riskien ja todennäköisyyksien ymmärtäminen on tärkeää.

Keinoja välttää harhaluulo:

  • Opettele peruskäsitteet: satunnaisuus, riippumattomuus ja ehdollinen todennäköisyys.
  • Muista ero lyhyen ja pitkän aikavälin välillä — satunnaiset poikkeamat tasoittuvat ajan myötä, mutta lyhyellä aikavälillä vaihtelu voi olla suurta.
  • Arvioi aina, ovatko tapahtumat todella riippumattomia (esim. korttipakka ilman palautusta ei ole riippumaton).
  • Vältä pelistrategioita, jotka perustuvat oletettuun “korjautumiseen” (esim. Martingale-tyyppiset järjestelmät), sillä ne voivat kasvattaa tappioita nopeasti.
  • Käytä odotusarvoa (expected value) ja todennäköisyyslaskentaa päätöksenteon tukena.

Yhteenvetona: Gambler's fallacy on yleinen intuitiivinen virhe, jossa menneitä satunnaisia tapahtumia tulkitaan virheellisesti vaikuttamaan tuleviin tapahtumiin. Tietoisuus tapahtumien riippumattomuudesta ja perusstatistiikan käsitteiden ymmärtäminen auttaa välttämään tämän sudenkuopan.

  Kolikonheiton simulointi: Jokaisessa kehyksessä heitetään kolikkoa, jonka toinen puoli on punainen ja toinen sininen. Kunkin heiton tulos lisätään värillisenä pisteenä vastaavaan sarakkeeseen. Kuten ympyrädiagrammista näkyy, punaisen ja sinisen osuus lähestyy 50-50. Punaisten ja sinisten pisteiden välinen ero ei ole koskaan nolla.  Zoom
Kolikonheiton simulointi: Jokaisessa kehyksessä heitetään kolikkoa, jonka toinen puoli on punainen ja toinen sininen. Kunkin heiton tulos lisätään värillisenä pisteenä vastaavaan sarakkeeseen. Kuten ympyrädiagrammista näkyy, punaisen ja sinisen osuus lähestyy 50-50. Punaisten ja sinisten pisteiden välinen ero ei ole koskaan nolla.  

Synnytys

Jo vuonna 1796 pelurin harhaluuloa käytettiin lasten sukupuolen "ennustamiseen". Pierre-Simon Laplace kirjoitti vuonna 1796 julkaistussa teoksessaan A Philosophical Essay on Probabilities (Filosofinen essee todennäköisyyksistä) tavoista, joilla miehet laskivat todennäköisyytensä saada poikia: "Olen nähnyt miehiä, jotka [halusivat] saada pojan ja jotka saattoivat vain huolestuneina saada tietää poikien syntyvyydestä sinä kuukautena, jolloin he odottivat tulevansa isiksi. Kuvitellessaan, että näiden syntymien ja tyttöjen syntymien suhteen pitäisi olla sama kunkin kuukauden lopussa, he arvioivat, että jo syntyneet pojat tekisivät todennäköisemmäksi seuraavien tyttöjen syntymät." Lyhyesti sanottuna odottavat isät pelkäsivät, että jos ympäröivässä yhteisössä syntyisi enemmän poikia, he itse saisivat todennäköisemmin tyttären.

Jotkut odottavat vanhemmat uskovat, että saatuaan useita samaa sukupuolta olevia lapsia heille "kuuluu" saada vastakkaista sukupuolta oleva lapsi. Vaikka Trivers-Willardin hypoteesi ennustaa, että syntymän sukupuoli riippuu elinolosuhteista (eli enemmän mieslapsia syntyy "hyviin" elinolosuhteisiin, kun taas enemmän naislapsia syntyy huonompiin elinolosuhteisiin), todennäköisyyttä saada jompaa kumpaa sukupuolta oleva lapsi pidetään silti yleisesti lähellä 50 prosenttia.

 

AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3