Saksan valtakunta (Deutsches Reich) 1871–1945 – historia ja vaiheet
Saksan valtakunta 1871–1945: kattava ja selkeä esitys keisarikunnasta, Weimarin tasavallasta sekä natsi-Saksan noususta, tapahtumista ja seurauksista.
Saksan valtakunta (saksaksi Deutsches Reich) oli Saksan virallinen nimi vuosina 1871-1945.
Saksan historia Saksan valtakunnan aikana jaetaan yleensä kolmeen osaan:
- Saksan keisarikunta (1871-1918)
- epävirallisesti Weimarin tasavallaksi kutsuttu tasavalta (1918-33).
- kansallissosialistinen valtio, joka tunnetaan yleisesti nimellä Kolmas valtakunta tai natsi-Saksa (1933-45).
Saksan keisarikunta (1871–1918)
Saksan keisarikunta syntyi vuoden 1871 yhdistymisessä, kun Preussin kuningas Vilhelm I kruunattiin Saksan keisariksi Versailles'n palatsissa. Yhdistymisessä keskeisessä roolissa oli Preussin pääministeri Otto von Bismarck. Keisarikunta oli liittovaltio, jonka jäsenenä oli useita kuningaskuntia, suurherttuakuntia, herttuakuntia ja vapaakaupunkeja. Hallinnon perusrakenteina toimivat mm. keisari, Bundesrat (liittokokous, jossa osavaltiot olivat edustettuina) ja vaaleilla valittu Reichstag.
Keisarikunnan aikana Saksa kehittyi nopeasti teolliseksi suurvallaksi, laajensi taloudellista vaikutusvaltaansa ja perusti siirtomaita. Ulkopoliittisesti vallitsi kilpailu muiden suurvaltojen kanssa erityisesti merivoimien rakentamisessa. Ensimmäinen maailmansota (1914–1918) rasitti valtiota voimakkaasti; tappio ja sisäpoliittinen tyytymättömyys johtivat keisarin luopumiseen ja keisarikunnan hajoamiseen vuonna 1918.
Weimarin tasavalta (1918–1933)
Vuoden 1918 lopulla syntyi tasavaltainen hallitusmuoto, jota kutsutaan historiallisesti usein Weimarin tasavallaksi. Virallisesti nimi säilyi kuitenkin edelleen Deutsches Reich. Weimarin aika oli poliittisesti ja taloudellisesti vaikeaa: seuraamukset Versailles'n rauhansopimuksesta, sotakorvausvaatimukset, hyperinflaatio 1923 ja myöhemmin maailmantalouden lama 1929 heikensivät vakautta. Samalla aikakaudella kuitenkin kehittyivät demokratia, kulttuuri ja tiede monilla aloilla.
Nousu kansallissosialismiin ja natsi-Saksa (1933–1945)
Taloudellinen ja poliittinen kriisi altisti Saksan ääriliikkeille. Adolf Hitler (1889–1945) oli Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) johtaja. Hänet nimitettiin valtakunnankansleriksi vuonna 1933, ja vuoden 1934 jälkeen hän yhdisti presidentin ja kanslerin tehtävät ottamalla itselleen arvonimen "Führer".
Vuodesta 1933 lähtien natsihallinto toteutti yhtenäistämis- ja sortopolitiikkaa (Gleichschaltung), lakkautti poliittisen opposition, uhrasi perusoikeuksia ja loi totalitaarisen yksipuoluejärjestelmän. Ulkopoliittisesti hallitus purki Versailles'n sopimuksen rajoituksia, liitti Itävallan (Anschluss 1938) ja laajensi aluetta eri suuntiin ennen toisen maailmansodan syttymistä vuonna 1939.
Toinen maailmansota (1939–1945) ja natsi-Saksan toteuttama järjestelmällinen kansanmurha (holokausti) juutalaisia ja muita vähemmistöjä vastaan ovat natsi-Saksan historian keskeisimmät ja tuhoisimmat tapahtumat. Sodan seurauksena Saksa kärsi valtavia tappioita, infrastruktuurin tuhoa ja miljoonien ihmisten kuolemia.
Sodan häviäminen ja Saksan valtakunnan loppu
Saksan ehdoton sotatappio vuonna 1945 johti natsi-Saksan antautumiseen ja Deutsches Reichin käytännön loppuun. Virallinen valtionmuoto ja hallinto lakkasivat toimimasta, ja maan alueet miehitettiin liittoutuneiden toimesta. Myöhemmin 1949 Saksan alue jakautui kahteen valtionmuotoon — Länsi-Saksaan (Saksan liittotasavalta, Bundesrepublik Deutschland) ja Itä-Saksaan (Saksan demokraattinen tasavalta, Deutsche Demokratische Republik) — kunnes maa uudelleenyhdistyi vuonna 1990.
Virallinen nimenkäyttö ja terminologia
On tärkeää huomata, että nimi Deutsches Reich pysyi Saksan virallisena nimenä vuosina 1871–1945 huolimatta hallintomuodon muutoksista (keisarikunta, tasavalta, kansallissosialistinen valtio). Termiä "Kolmas valtakunta" (Das Dritte Reich) käytettiin natsi-ideologian yhteydessä ja se kuvaa nimenomaan vuosia 1933–1945.
Keskeiset seuraukset: Saksan valtakunnan aikakausi muokkasi Euroopan poliittista karttaa, taloutta ja yhteiskuntaa pitkäksi aikaa. Sen vaikutukset näkyvät sekä teknologisessa ja kulttuurisessa kehityksessä että traagisina ihmisoikeusrikkomuksina, joiden muisteleminen ja tutkiminen on tärkeää historiallisen ymmärryksen ja ennaltaehkäisyn kannalta.
Etsiä