Kansallissosialistinen saksalainen työväenpuolue (Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei, lyhenne NSDAP) oli 1920–1945 vaikuttanut saksalainen poliittinen puolue, joka tunnetaan yleisesti myös nimellä natsipuolue. Se sai alkunsa vuonna 1920 entisestä Deutsche Arbeiterpartei (DAP) -ryhmästä, joka myöhemmin nimettiin uudelleen NSDAP:ksi. Puolueen ohjelma esiteltiin alkuvaiheessa niin kutsuttuna 25-kohtaisena manifestina (ohjelmaksi), jonka kohtiin kuului muun muassa vaatimus Versaillesin sopimuksen kumoamisesta, kaikkien saksalaisten yhdistämisestä yhdeksi valtioksi, maan ja elintilojen laajentamisesta (”Lebensraum”), sekä talous- ja koulutusjärjestelmän muuttamisesta ja vahvan keskushallinnon rakentamisesta. Ohjelmassa oli myös kohtia, jotka koskivat muun muassa kapitalismin muotoja ja virheellisesti tai ”ansaitsematta” saatujen tulojen rajoittamista; teksteissä esiintyivät myös antisemitistiset vaatimukset, kuten joidenkin lähteiden mukaan juutalaisten oikeuksien rajoittaminen (mm. maininta juutalaisten ja heidän kansalaisuuteensa kohdistuvista toimista). Puolue liitettiin pian vahvasti Adolf Hitleriin ja hänen johtajuuteensa.

Historia

NSDAP syntyi sekavassa poliittisessa tilanteessa ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa. Puolueen alkuvuodet olivat epävakaita ja paikoittain väkivaltaisia. Vuonna 1923 puoluetta johti epäonnistunut kapinaliike Münchenissä, niin sanottu oluttupainnostus (Beer Hall Putsch), jonka seurauksena monet johtohenkilöt, myös Adolf Hitler, joutuivat vankilaan. Vankeusajalla Hitler kirjoitti osittain teoksen Mein Kampf, jossa hän esitteli ideologista näkemyksiään.

1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa NSDAP käytti hyväkseen talouskriisiä, työttömyyttä ja poliittista polarisaatiota kasvattaakseen kannatustaan. Puolueen kannatus kasvoi erityisesti suuren laman aikana, ja vuoden 1932 vaaleissa se oli vuoden mittaan Saksan merkittävimpiä poliittisia voimia. Vuonna 1933 Hitler nimettiin Saksan valtakunnankansleriksi, minkä jälkeen käytiin läpi nopea vallan keskittäminen: oppositio hiljeni, poliittiset vapauksia rajoitettiin ja NSDAP loi yksipuoluejärjestelmän (Gleichschaltung). Enabling Act -laki antoi hallitukselle laajat poikkeusvaltuudet parlamentin ohittamiseen.

Ideologia ja käytännöt

NSDAP:n ideologia yhdisti etnistä nationalismia, rasismia ja antisemitismiä. Puolue ajoi ajatusta "Saksan kansan" yhtenäisyydestä (Volksgemeinschaft) ja piti germanilaista rotua ylivertaisena. Tärkeitä piirteitä olivat:

  • vahva johtajuusperiaate (Führerprinzip) ja autoritäärinen hallinto,
  • antisemitismi ja juutalaisten systemaattinen syrjintä, joka johti myöhemmin Nurembergin lakien ja muiden syrjiviin käytäntöihin,
  • laajentumiskuri ja sotilaallinen valmistautuminen, mukaan lukien ajatus elintilasta,
  • antikommunismi ja hylkäys monipuoluejärjestelmää kohtaan,
  • talouspoliittiset keinot, kuten yritysten ja luottoelinten vaikutuksen rajoittaminen ja joidenkin alojen valtiollistaminen, sekä populistinen retoriikka ”ansaitsemattomien” tulojen torjumisesta.

Puolue käytti hyväkseen para-poliittisia järjestöjä ja järjestelmällistä väkivaltaa oppositiota vastaan. Tunnettuja organisaatioita olivat muun muassa SA (Sturmabteilung) ja myöhemmin SS (Schutzstaffel), jotka toimivat sekä vallan suojaajina että vainon toimeenpanijoina.

Valta, sota ja rikokset

Hitlerin ja NSDAP:n vallan aikana 1930-luvulta alkaen toteutettiin järjestelmällisiä sorron ja väkivallan linjauksia, jotka kohdistuivat poliittisiin vastustajiin, vammaisiin, romanikansoihin, homoseksuaaleihin sekä erityisesti juutalaisiin. Vuoden 1935 Nurembergin lait erottivat juutalaiset Saksan kansalaisuudesta ja loivat lakiteknisen perustan myöhemmälle vainolle.

Toisen maailmansodan aikana natsihallinto toteutti laajamittaista väkivaltaa eri alueilla ja vastasi holokaustista, jossa kuoli miljoonia ihmisiä. Sodan lopussa 1945 liittoutuneet tuhosivat natsi-Saksan, ja NSDAP:n johto sekä monet sen toimijat joutuivat sodanjälkeisiin oikeudenkäynteihin (mm. Nürnbergin sotarikostuomiot). Sodan jälkeen puolue kiellettiin ja sen organisaatiot hajotettiin.

Perintö ja jälkiseuraukset

NSDAP:n kausi on 1900-luvun historian synkimmistä jaksoista. Vaikutukset näkyvät yhä poliittisessa ja kulttuurisessa muistissa, historiantutkimuksessa ja opetuksessa. Useissa Euroopan maissa, erityisesti Saksassa, natsi-ideologian julkinen näkyvillepano ja symboliikka on lailla rajoitettua, ja natsien rikokset ovat kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeusajattelun keskeinen varoittava esimerkki.

Alkuperäisessä versiossa mainittu kohta siitä, että tulojen poisottamisesta, joita ihmiset eivät olisi ansainneet työntekemisellä, viittasi NSDAP:n talouspuheeseen, jossa esitettiin sekä populistisia että valtioon suuntautuvia taloustoimia. Ohjelman ja muun natsi-ideologian käytännön seuraukset kuitenkin johtivat syrjintään, oikeuksien riistoon ja lopulta laajoihin rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Vuoteen 1923 asti NSDAP oli suosituin Baijerissa, mutta sen vaikutus ulottui pian laajemmalle Saksaan ja sen jälkeen koko Eurooppaan Hitlerin johdolla.