Glukokortikoidit – steroidihormonit, glukoosin säätely ja tulehdusvaimennus
Glukokortikoidit (GC) ovat lisämunuaisissa tuotettuja steroidihormoneja, joilla on laaja fysiologinen vaikutus elimistössä. Tavallisin ihmisen endogeeninen glukokortikoidi on kortisoli (hydrokortisoni). Glukokortikoidit sitoutuvat solureseptoreihin (solureseptoreihin) ja säätelevät erityisesti glukoosiaineenvaihduntaa, mutta niillä on myös merkittävä rooli immuunijärjestelmän toiminnan ja tulehdusreaktioiden hillinnässä.
Tuotanto ja säätely
Glukokortikoidit syntetisoidaan lisämunuaisen kuorikerroksessa (zona fasciculata). Niiden tuotantoa ohjaa keskushermoston HPA-akseli: hypothalamus erittää CRH:ta, joka stimuloi aivolisäkkeen ACTH-eritystä ja ACTH puolestaan lisää glukokortikoidien tuotantoa. Kortisolilla on negatiivinen palautevaikutus, joka vähentää CRH:n ja ACTH:n eritystä. Glukokortikoidien eritys seuraa myös vuorokausirytmiä (herkimmillään aamuisin) ja lisääntyy stressitilanteissa.
Vaikutusmekanismit solutasolla
Solutasolla glukokortikoidit läpäisevät solukalvon ja sitoutuvat solunsisäisiin glukokortikoidireseptoreihin. Sitoutuminen johtaa reseptorin aktivoitumiseen ja siirtymiseen tumaan, missä reseptori toimii transkriptiotekijänä muuttaen tiettyjen geenien ilmentymistä. GC:t voivat sekä aktivoida että repressioida geenien ilmentymistä. Lisäksi ne transreploivat pro-inflammatorisia transkriptiotekijöitä kuten NF-κB ja AP-1, mikä selittää osan tulehdusta hillitsevistä vaikutuksista.
Metaboliset vaikutukset
Glukokortikoidit edistävät glukoneogeneesiä eli glukoosin muodostumista muista kuin hiilihydraattihiilivedyistä, esimerkiksi proteiineista. Ne lisäävät maksan glukoneogeneettisten entsyymien ilmentymistä, vähentävät solujen glukoosinottoa ja voivat aiheuttaa insuliiniresistenssiä, mikä johtaa hyperglykemiaan pitkäaikaisessa käytössä. GC:t myös edistävät proteiinikataboliaa lihaksissa ja vaikuttavat rasvakudokseen aiheuttaen rasvan uudelleenjakautumista.
Tulehdusta ja immuunivastetta vaimentavat vaikutukset
Glukokortikoidit ovat osa immuunijärjestelmän palautejärjestelmää ja niillä on monipuolisesti anti-inflammatorisia vaikutuksia. Ne muun muassa vähentävät tulehdusta estämällä sytokiinien tuotantoa, vähentämällä leukosyyttien migrantia tulehduspaikalle, indusoimalla lymfosyyttien apoptoosia ja hillitsemällä prostaglandiinien ja leukotrieenien synteesiä (mm. PLA2- ja COX-2-vaikutukset). Näin ne ovat tehokkaita monissa tulehdus- ja immuunireaktiota vaimentavissa hoidoissa.
Kliininen käyttö ja farmakologia
Syntetisiä glukokortikoideja (esim. prednisoni, prednisoni, metylprednisoloni, deksametasoni) käytetään laajasti tulehdussairauksien, autoimmuunisairauksien, astman, allergisten reaktioiden, transplantaatiohoidon ja joidenkin syöpäsairauksien hoidossa. Antenataalisesti annettavat glukokortikoidit (esim. betametasoni) edistävät sikiön keuhkojen kypsymistä ennenaikaisesti syntyvillä ja vähentävät vastasyntyneen hengityshäiriöiden riskiä.
Glukokortikoidien teho ja puoliintumisaika vaihtelevat eri valmisteilla; jotkin aineet (esim. deksametasoni) ovat hyvin voimakkaita ja pitkävaikutteisia. Pitkäaikaisessa systemaattisessa käytössä on huomioitava haittavaikutukset ja adrenaalinen suppression, minkä vuoksi lääkkeet on usein vähennettävä asteittain (taperointi) äkillisen lopettamisen välttämiseksi.
Haitat ja varotoimet
- Pitkäaikaisen käytön yleisiä haittoja: Cushingin oireyhtymän kaltaiset muutokset (lihavuus keskivartalolle, kasvon pyöristyminen), osteoporoosi, lihasheikkous, ihon oheneminen ja haavojen hitaampi paraneminen.
- Metabolinen: hyperglykemia, painonnousu ja kohonnut verenpaine.
- Immuunijärjestelmään liittyen: lisääntynyt infektioriski ja joissain tapauksissa latenttisten infektioiden (esim. tuberkuloosi) reaktivoituminen.
- Lapsilla: kasvun hidastuminen pitkäaikaisessa hoidossa.
- Äkillinen lopetus voi johtaa kroonisen käytön jälkeen adrenaalivajaukseen, siksi annoksen vähentäminen tulee suunnitella huolellisesti.
Rooli kehityksessä
Glukokortikoidit ovat tärkeitä sikiön kehitykselle: ne edistävät keuhkojen kypsymistä (surfaattiaineen tuotantoa) ja vaikuttavat myös keskushermoston kehitykseen. Siksi antenataaliset kortikosteroidiannokset ovat keskeinen toimenpide ennenaikaisesti syntyvien lasten hoidon optimoinnissa.
Yhteenvetona: glukokortikoidit ovat voimakkaita endokriinisiä säätelijöitä, jotka osallistuvat glukoosin aineenvaihdunnan, stressivasteen ja immuunivasteen säätelyyn. Niiden lääketieteellinen käyttö on laajaa, mutta hyöty tulee punnita haittojen ja pitkäaikaisriskien kanssa.


Kortisolin (hydrokortisoni) kemiallinen rakenne
Lisätietoja
Glukokortikoidit sitoutuvat solujen glukokortikoidireseptoriin. Äskettäin muodostunut kompleksi siirtyy solun tumaan, jossa se sitoutuu kohdegeeneissä olevaan alueeseen. Tämä säätelee geenien ilmentymistä. Tätä prosessia kutsutaan transkriptionaaliseksi aktivaatioksi tai transaktivaatioksi.
Näiden ylössäätyneiden geenien koodaamilla proteiineilla on monenlaisia vaikutuksia, kuten esimerkiksi:
- immunologinen: anti-inflammatorinen (vähentää tulehdusta tai turvotusta).
- metabolinen: tuottaa enemmän glukoosia
Lääketieteelliseen käyttöön on kehitetty erilaisia synteettisiä glukokortisoideja. Edellä mainittujen kahden tarkoituksen lisäksi glukokortikoidit ovat tärkeässä asemassa sikiön kehityksessä ja kehon nestehomeostaasissa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä ovat glukokortikoidit?
V: Glukokortikoidit ovat lisämunuaisissa valmistettuja steroidihormoneja.
K: Miten glukokortikoidit sitoutuvat soluihin?
V: Glukokortikoidit sitoutuvat solureseptoreihin.
K: Mitä glukokortikoidi säätelee?
V: Glukokortikoidi säätelee glukoosiaineenvaihduntaa.
K: Mikä on glukokortikoidien rooli immuunijärjestelmässä?
V: Glukokortikoidit ovat osa immuunijärjestelmän palautejärjestelmää ja auttavat vähentämään tulehdusta.
K: Miten glukokortikoidit stimuloivat glukoosin tuotantoa?
V: Glukokortikoidit stimuloivat glukoosin muodostumista muista kuin hiilihydraattihiilivedyistä, kuten proteiineista.
K: Mikä on glukokortikoidin tärkeä tehtävä sikiön kehityksen aikana?
V: Sikiön kehityksen aikana glukokoritkoidi edistää keuhkojen kypsymistä ja on välttämätön aivojen kehitykselle.