Kielioppi: persoonat ja pronominit — ensimmäinen, toinen, kolmas

Opas: persoonat ja pronominit — ensimmäinen, toinen, kolmas. Selkeät esimerkit ja käytännön vinkit suomen kielen puhe- ja kirjoitustilanteisiin.

Kieliopissa henkilö tarkoittaa sitä, kuka osallistuu puhumiseen tai jostain puhutaan: puhuja, kuulija tai joku kolmas. Henkilöä ilmaistaan kieliopillisesti usein pronomineilla, eli sanoilla, joita käytetään substantiivin sijasta puheen sujuvoittamiseksi ja toiston välttämiseksi.

Persoonat suomen kielessä

Suomessa on kolme persoonaluokkaa:

• Ensimmäinen persoona viittaa puhujaan: yksikkö minä, monikko me. Esim. "Minä tulen." / "Me menemme yhdessä."
• Toinen persoona on se, jolle puhutaan: yksikkö sinä, monikko te. Esim. "Sinä osaat sen." / "Te tuletteko huomenna?" Huom. te voi myös toimia kohteliaana yksikön muodona (teitittely).
• Kolmas persoona viittaa johonkin kolmanteen osapuoleen: yksikkö hän, monikko he (tai puhekielessä usein ne/ne käytössä alueellisesti). Esim. "Hän sanoi tulevansa." / "He eivät olleet paikalla."

Persoonapronominit ja tavalliset taivutusmuodot

Tässä yleisimmät persoonapronominit ja niiden perusmuodot (nominatiivi, genetiivi, partitiivi, akkusatiivi):

• Yksikkö
  • Nominatiivi: minä, sinä, hän
  • Genetiivi: minun, sinun, hänen
  • Partitiivi: minua, sinua, häntä
  • Akkusatiivi (objektimuoto): minut, sinut, hänet
• Monikko
  • Nominatiivi: me, te, he
  • Genetiivi: meidän, teidän, heidän
  • Partitiivi: meitä, teitä, heitä
  • Akkusatiivi: meidät, teidät, heidät

Puhekielessä genetiivi- ja pronominimuodot usein lyhenevät: esimerkiksi minun → mun, sinun → sun, meidän → meidän/mei(n), hänen → hänen/sen. Nämä muodot ovat välttämättömiä arkikielessä, mutta virallisemmassa kirjoituksessa kannattaa käyttää täysiä muotoja.

Personamuodot verbeissä

Verbit taipuvat persoonan mukaan. Esimerkki verbistä mennä:

• minä menen
• sinä menet
• hän menee
• me menemme
• te menette
• he menevät

Tämä persoonamuotojen taivutus näkyy kaikissa aikamuodoissa ja imperatiivissa: esim. "Tule!" (sinä), "Tulkaa!" (te).

Omistus ja possessiivisuffiksit

Omistusta ilmaistaan genetiivimuodoilla (minun autoni) tai suffikseilla (autoni = minun autoni). Yleisiä possessiivisuffikseja:

• -ni (minun): taloni
• -si (sinun): talosi
• -nsa/-nsä (hänen): talonsa
• -mme (meidän), -nne (teidän), -nsa/-nsä (heidän)

Suffiksit liitetään usein substantiivin vartaloon ja ilmaisevat selkeästi omistussuhteen.

Muuta tärkeää huomioitavaa

• Sukupuolineutraalius: suomen hän on sukupuolineutraali; se ei ilmaise sukupuolta. Puhekielessä ihmisiä viitataan joskus myös se-sanalla, mutta se on epämuodollista ja voi kuulostaa etäiseltä.
• Teitittely: muodollisessa puheessa käytetään joskus Te-muotoa yksikössä; kirjoitetussa kirjeessä Te saatetaan kirjoittaa isolla, mutta nykysuositusten mukaan ei ole pakollista.
• Refleksiivisyys: itse-sanaa käytetään korostamaan: "Minä itse tein sen." Myös refleksiiviset rakenteet ilmaistaan usein possessiivisuffiksilla ja sanalla itse.
• Objektimuotojen valinta: partitiivia (minua, häntä) käytetään, kun toiminta on osittaista tai kuvaillaan tilannetta; akkusatiivia (minut, hänet) käytetään, kun toiminta on kokonaisellinen ja kohde nähdään rajattuna. Esim. "Näin hänet." vs. "Näin häntä usein silloin."

Yhteenvetona: persoonat ja pronominit ovat keskeisiä kieliopillisia välineitä puhujan, kuulijan ja muiden osapuolten tunnistamiseen. Tuntemalla pronominien perusmuodot ja verbien persoonataivutuksen voi ilmaista selkeästi kuka tekee, kenelle tehdään ja kenen omistuksessa jokin on.

Hae kirjaimella