Ranskan kieli (ranska: français, lausutaan yleisesti "fransé" tai suomeksi noin "fransay") on romani kieli, joka sai alkunsa Vähästä rooman kielen (vulgaarilatinan) kehittyessä Gallian alueella. Sitä puhuttiin alun perin pääasiassa Ranskassa, mutta se levisi laajasti Ranskan ja myöhemmin Belgian, Sveitsin ja etenkin siirtomaa-ajan kautta myös muualle maailmaan. Nykyään ranskaa puhutaan laajalti myös Belgiassa (erityisesti Vallonia), Luxemburgissa, Quebecissä (Kanada), Sveitsissä (Romandia) ja monissa Afrikan maissa (ns. ranskankielinen Afrikka). Noin arviolta 220–300 miljoonaa ihmistä puhuu ranskaa joko äidinkielenään tai toisena kielenä. Ranska on myös ollut merkittävä vaikuttaja muiden kielten, kuten Haitin kreolin kielen, kehityksessä. Muiden romaanisten kielten tapaan sen substantiiveilla on sukupuolet, ja sanojen taivutus ja sopiminen suku- ja lukumuodoissa on keskeinen osa kielioppia.

Historia

Ranskan kielen juuret ovat roomalaisessa Gallia-alueella puhutussa vulgaarilatinassa. Varhaiset ranskan muunnelmat tunnetaan nimillä kelti–roomalainen ja vanha ranska (ancien français), jota alettiin erottaa vakiintuneemmasta latinan kielestä keskiajalla. Keskiajan ja uuden ajan vaihteessa ranskan eri murteet, erityisesti Parisin ympäristön francien-murteet, vakiintuivat viralliseksi kielimuodoksi. Tärkeitä virstanpylväitä olivat mm. 1539 annettu ordonnance de Villers-Cotterêts, joka teki ranskasta virallisen hallinnonkielen Ranskassa, sekä 1600-luvulla perustetun Académie française'n vaikutus kielistandardeihin.

Levinneisyys ja asemasta maailmalla

Ranska on yksi maailman laajimmin levinneistä kielistä. Se toimii virallisena tai hallinnollisena kielenä monissa maissa Euroopassa, Afrikassa, Pohjois-Amerikassa ja Karibialla. Lisäksi ranskaa käytetään kansainvälisissä järjestöissä ja sopimuksissa: se on yksi Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) virallisista kielistä ja yksi Euroopan unionin toimielinten kielistä. Ranska on myös osa monien kansainvälisten organisaatioiden viestintää, kuten Kansainvälinen olympiakomitea ja NATO.

Ranskan kielen maailmanlaajuisesta kehittämisestä ja yhteistyöstä huolehtii muun muassa Organisation internationale de la Francophonie (OIF), joka yhdistää ranskan kielen käyttäjiä ja edistää kulttuuri- ja kielipolitiikkaa.

Murreet ja variantit

  • Metropolitan French – mantereellisen Ranskan standardimuoto, jota käytetään mediassa ja koulutuksessa.
  • Quebecin ja kanadalainen ranska – sisältää useita paikallisia murteita (esim. québécois, acadien) ja omaleimaisia äänne-, sanasto- ja ilmaisutapoja.
  • Belgian ja Sveitsin ranska – eroaa paikoin äänteissä ja sanastossa mantereellisesta ranskasta.
  • Afrikkalaiset variantit – monissa Afrikan maissa ranska toimii yhteiskunnallisena kielenä; alueelliset erot sanastossa ja ääntelyssä ovat suuria.
  • Kreolit ja kontaktikielet – ranskan vaikutus näkyy useissa kreolikielissä, joista tunnetuin on Haitin kreoli.

Kielioppi ja fonetiikka

Ranskan kieli tunnetaan seuraavista piirteistä:

  • Sukupuoli ja artikkeleita – substantiiveilla on kaksi sukupuolta: maskuliini (masculin) ja feminiini (féminin), ja artikkelit sekä adjektiivit taipuvat sen mukaan.
  • Verbitaivutus – ranskassa on runsas verbimuotojen järjestelmä: preesens, imperfekti, passé composé, plus-que-parfait, futur simple, conditionnel ja useita subjunktiivin (subjonctif) muotoja.
  • Fonetiikka – ranskassa on useita nasaaliäänteitä (esim. an, on), diftongeja vähemmän kuin monissa muissa kielissä, ja tyypillinen uvulaarinen r-äänne monissa standardimuodoissa. Lisäksi ranskassa esiintyy <>-ilmiö, jossa sanojen väliset konsonantit lausutaan osana seuraavaa sanaa tietyissä yhteyksissä.
  • Syntaksi – perus sanajärjestys on SVO (subjekti–verbi–objekti), mutta relatiivirakenteet ja pronominien sijoittelu seuraavat omia sääntöjään.

Kirjoitusasu ja erikoismerkit

Ranskan kirjoitusjärjestelmä pohjautuu latinalaiseen aakkostoon ja käyttää useita diakriittimerkkejä, kuten é, è, ê, ë, à, ç ja œ, jotka vaikuttavat ääntämiseen ja joskus merkitykseen. Vuonna 1990 Ranskassa hyväksyttiin kohtuullinen oikeinkirjoitusreformi, jonka muutokset ovat kuitenkin hyväksytty käytettäväksi vapaaehtoisesti ja joiden käyttö vaihtelee. Ranskan oikeinkirjan standardoinnista ja kielineuvonnasta vastaa osin Académie française.

Merkitys kulttuurissa ja kansainvälisessä yhteistyössä

Ranska on ollut vuosisatojen ajan merkittävä kulttuurin, kirjallisuuden, filosofian ja oikeusajattelun kieli. Monet kuuluisat kirjailijat, filosofit ja tutkijat ovat kirjoittaneet ranskaksi, ja ranskan kieli toimii edelleen tärkeänä viestintäväylänä taiteessa, diplomatiassa ja kansainvälisessä politiikassa. Ranska on myös suosittu kohde kielenopiskelijoille: se on yksi maailman opiskelluimmista vieraista kielistä.

Tärkeät faktat kootusti

  • Suku: romaaninen kieli, kehittynyt vulgaarilatinasta.
  • Puhujamäärä: arviolta 220–300 miljoonaa puhujaa (äidinkielenään ja toisena kielenä yhdistettynä).
  • Levinneisyys: Eurooppa, Pohjois-Amerikka (erityisesti Québec), Karibia, Afrikka, Tyynenmeren alueen osia ja muualla siirtomaahistorian vaikutuksesta.
  • Virallinen asema: useissa valtioissa ja kansainvälisissä järjestöissä (mm. YK, EU, OIF).
  • Kirjoitus: latinalainen aakkosto diakriiteilla; oikeinkirjoitusstandardeja ylläpitää mm. Académie française.

Ranskan kielen rikkaus ja levinneisyys tekevät siitä tärkeän maailmankielen sekä kulttuurisesti että poliittisesti. Sen eri variantit ja murteet tarjoavat monipuolisen kentän kielitieteelliselle tutkimukselle ja kieltenopiskelulle.