Verbi

Sana 'verb'

Sana verbi tulee alun perin sanasta *were-, joka on proto-indoeurooppalainen sana, joka tarkoittaa "sanaa". Englannin kieleen se on tullut latinan verbum-sanan ja vanhan ranskan verbe-sanan kautta.

Sanallinen lause

Yksinkertaisissa lauseissa verbi voi olla yksi sana: Kissa istui matolle. Verbi voi kuitenkin olla lause: Kissa istuu matolle.

Sanallisia lauseita voi olla erittäin vaikea analysoida: Pelkäänpä, että minun on lähdettävä pian. Tässä näyttäisi olevan kolme sanallista lausetta, jotka tarkoittavat jotakin sellaista kuin Anteeksi, minun on mentävä pian.

Verbimuodot

Englannissa ja monissa muissa kielissä verbit muuttavat muotoaan. Tätä kutsutaan taivutukseksi. Useimmilla englannin verbeillä on kuusi taivutusmuotoa (ks. taulukko), mutta be-verbillä on kahdeksan eri muotoa.

Sinun pitäisi huomata, että jotkut verbimuodot näyttävät samoilta. Voit sanoa, että niillä on sama muoto. Esimerkiksi tavallisella preesensillä ja tavallisella muodolla kävellä on sama muoto. Sama pätee myös menneeseen aikaan ja menneen ajan partitiiviin. Mutta näillä eri muodoilla voi olla erilaiset muodot muissa verbeissä. Esimerkiksi be:n tavallinen preesens on yleensä are, mutta tavallinen muoto on be. Myös eat-muodon menneisyys on ate, mutta menneisyyden partisiippi on eaten. Kun etsit verbiä sanakirjasta, etsit yleensä tavallista muotoa.

Englanninkielisessä lauseessa on oltava vähintään yksi primaarimuotoinen verbi. Kussakin päälauseessa voi olla vain yksi primaarimuotoinen verbi.

Verbien lajit

Englannin kielessä on kahdenlaisia verbejä: tavallisia verbejä (leksikaalisia verbejä) ja apuverbejä. Ne eroavat toisistaan lähinnä siinä, mihin ne voivat kuulua lauseessa. Jotkut verbit kuuluvat molempiin ryhmiin, mutta apuverbejä on englannissa hyvin vähän. Apuverbejä on myös kahdenlaisia: modaaliverbejä ja ei-modaaliverbejä. Alla olevassa taulukossa on esitetty suurin osa englannin apuverbeistä ja pieni määrä muita verbejä.

Apuverbejä on useita:

• To do (tehdä, tekee, teki, teki)
• Olla (am, is, are, was, were): Luo progressiivisen aikamuodon
• olla (olla, on, on, oli): Luo imperfektin aikamuodon

Seuraavat verbit ovat modaalisia apuverbejä.

• Voi
• Voisiko
• Toukokuu
• Mahdollisesti
• Täytyy

·          

• Pitäisi

Apuverbit taivutetaan myös kieltämisen osalta. Yleensä tämä tapahtuu lisäämällä not tai n't.

• Sinun ei pitäisi olla täällä.
• Hän ei ole kotona.
• Emme ole vielä aloittaneet.

Apuosan do käyttö

Joskus verbiä do käytetään yhdessä muiden verbien kanssa. Se ei oikeastaan muuta merkitystä, mutta sitä voidaan käyttää voimakkaan väitteen esittämiseen.

• Minä puhun (Läsnä)
• Minä menin (menneisyys)

Sitä käytetään myös kielteisessä merkityksessä, kun muita apuverbejä ei käytetä.

• En puhu (Läsnä)
• en mennyt (menneisyys)

Joskus se tulee ennen aihetta. Tätä kutsutaan inversioksi, ja se tarkoittaa yleensä, että lause on kysymys.

• Puhutko sinä? (Läsnä)
• Menitkö sinä? (Menneisyys)

Monet muut kielet eivät käytä verbiä do apuverbinä. Ne käyttävät do-verbistä yksinkertaista preesensia ja did-verbistä yksinkertaista menneisyyttä tai perfektiä.

Aikamuoto, aspekti ja mieliala

Verbiin liittyy kolme pääjärjestelmää: aikamuoto, aspekti ja mieliala.

Tense

Aikamuotoa käytetään pääasiassa kertomaan, milloin verbi tapahtuu: menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa. Aikamuotojen selittämiseksi ja ymmärtämiseksi on hyödyllistä kuvitella aika viivana, jonka varrelle sijoittuvat menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.

Joissakin kielissä on kaikki kolme aikamuotoa, joissakin vain kaksi, ja joissakin kielissä ei ole lainkaan aikamuotoja. Esimerkiksi englannissa ja japanissa on vain kaksi aikamuotoa: mennyt ja nykyinen. Kiinalaisissa ja indonesialaisissa verbeissä ei ole aikamuotoa. Sen sijaan niissä käytetään muita sanoja lauseessa osoittamaan, milloin verbi tapahtuu.

Aspect

Aspekti näyttää yleensä esimerkiksi sen, onko toiminto päättynyt vai ei, tai tapahtuuko jotain säännöllisesti. Englannissa on kaksi aspektia: progressiivinen ja perfekti. Englannin kielessä aspekti ilmaistaan yleensä käyttämällä partitiivimuotoisia verbimuotoja. Aspekti voidaan yhdistää preesens- tai menneen ajan kanssa.

Progressiivinen näkökohta

Englannin kielessä gerundi-partisiippia käytetään yleensä yhdessä apuverbin be (ja sen muotojen am, is, are, was ja were) kanssa osoittamaan progressiivista aspektia.

• Minä nukun. (progressiivinen preesens)
• Hän opiskeli englantia viime yönä. (menneen ajan progressiivinen)
• Hän menee huomenna kauppaan (tuleva progressiivinen).

Monissa muissa kielissä, kuten ranskassa, ei käytetä progressiivisia aikamuotoja.

• Olen nähnyt hänet kahdesti. (preesens)
• Olin asunut siellä kolme vuotta. (mennyt perfekti)

Menneen perfektin avulla voidaan ilmaista toteutumatonta toivetta, toivomusta jne.

• Hän oli aikonut leipoa kakun, mutta jauhot olivat loppu.
• Hän oli halunnut ostaa miehelle lahjan, mutta tämä kieltäytyi.

Jos-, toivoisi- ja mieluummin-verbien jälkeen imperfektillä voidaan puhua menneistä tapahtumista, joita ei ole koskaan tapahtunut.

• Olisinpa syntynyt seisaaltaan!
• Olisitpa kertonut minulle tuon aiemmin.
• Olisin mieluummin mennyt jonnekin muualle.

Tunnelma

Lopuksi, englannin kielen mieliala ilmaistaan nykyään yleensä modaaliverbeillä. Aikaisemmin englannissa oli täydellinen moodijärjestelmä, mutta se on lähes kokonaan kadonnut. Subjunktiivin moodissa käytetään nyt tavallista muotoa. Lisäksi on olemassa be-muoto, jota käytetään ehdollisissa ilmaisemaan, että jokin asia ei ole totta (esim. Jos olisin lintu, lentäisin Kaliforniaan).

Verbien kanssa käytettävät lauseenosat

Tietyt lauseen osat tulevat luonnollisesti ennen verbejä tai niiden jälkeen, mutta ne eivät aina ole samat kaikille verbeille. Tärkeimmät lauseenosat ovat: subjekti, objekti, täydennys ja modifioija.

Aiheet

Lähes kaikissa englanninkielisissä lauseissa on subjektit, mutta lauseissa, jotka ovat käskyjä (joita kutsutaan imperatiiveiksi), ei yleensä ole subjekteja. Subjekti tulee yleensä ennen verbiä, mutta se voi tulla myös apuverbien jälkeen. Seuraavissa esimerkeissä subjekti on alleviivattu ja pääverbi on lihavoitu.

• Me tarvitsemme sinua.
• Ruoka oli hyvää.
• Pieni punatukkainen poika nukkuu.
• Näetkö auton?
• Tule tänne. (ei aihetta)

Esineet

Monia verbejä voi seurata objekti. Näitä verbejä kutsutaan transitiivisiksi verbeiksi. Joillakin verbeillä on oltava objekti (esim. ottaa), mutta joillakin verbeillä ei koskaan ole objektia (esim. nukkua). Verbejä, jotka eivät ota objektia, kutsutaan intransitiivisiksi verbeiksi. Joillakin verbeillä voi olla jopa kaksi objektia. Niitä kutsutaan ditransitiivisiksi verbeiksi. Seuraavissa esimerkeissä objekti on alleviivattu ja ensisijainen verbi on lihavoitu.

• Minä nukun. (ei esinettä)
• Otin kirjan häneltä.
• Annoin hänelle kirjan. (2 esinettä)
• Olen onnellinen. (ei esinettä)
• Minusta tuli opettaja. (täydennys, no object)
• Nukuin sängyssäni (1 esine)

Täydentää

Joitakin verbejä voi tai täytyy seurata täydennys. Näitä verbejä kutsutaan yhdysverbeiksi tai kopulaksi. Seuraavissa esimerkeissä täydennys on alleviivattu ja verbi on lihavoitu.

• Hän on hyvä.
• Hän on poika.
• Hän sairastui.
• Hänestä tuli johtaja.
• Se näyttää hyvältä.

Modifierit

Verbejä voidaan muuttaa erilaisilla modifioivilla tekijöillä, lähinnä adverbeillä. Huomaa, että verbit eivät yleensä tarvitse modifikaattoreita; yleensä se on valinta. Seuraavissa esimerkeissä adverbi on alleviivattu ja verbi on lihavoitu.

• Poika juoksi nopeasti.
• Vapaasti heiluva köysi osui häneen.

Verbit käyttävät yleisesti myös erilaisia muita modifikaattoreita, kuten prepositioita.

Verbien ja muiden sanojen väliset erot

Joskus verbillä ja toisella sanalla voi olla sama muoto. Näissä tapauksissa eron voi yleensä havaita tarkastelemalla sanojen eri ominaisuuksia.

Verbit vs. adjektiivit

Joskus verbi ja adjektiivi voivat olla samanmuotoisia. Yleensä näin tapahtuu partitiivien kohdalla. Esimerkiksi preesensin partitiivi mielenkiintoinen ja adjektiivi mielenkiintoinen näyttävät samalta. Verbit eroavat kuitenkin adjektiiveista, koska niitä ei voi muuttaa sanoilla very, more tai most. Voit esimerkiksi sanoa "Tuo on hyvin mielenkiintoinen", joten tiedät, että mielenkiintoinen on tässä adjektiivi. Mutta et voi sanoa: "Opettajani on erittäin kiinnostava matematiikassa", koska tässä lauseessa kiinnostava on verbi. Toisaalta, jos et voi muuttaa olla-verbiä muotoon "näyttää" tai "tulla", kyseessä on todennäköisesti verbi.

• Hän eristäytyi / Hänestä tuli eristäytynyt (eristäytynyt on adjektiivi).
• Ovi avautui / *Ovi avautui (avautuminen on verbi).

Verbit vs. substantiivit

Gerundi-partikkeli näyttää joskus substantiivilta. Tämä pätee erityisesti silloin, kun sitä käytetään subjektina, kuten seuraavassa esimerkissä:

• Juokseminen on hyväksi sinulle.

Tärkeimmät erot näiden verbien ja substantiivien välillä ovat: modifiointimerkit, lukumäärä ja objekti/täydennys.

Modifierit

Verbejä ei yleensä voi muuttaa adjektiiveilla, eikä substantiiveja voi yleensä muuttaa adverbeillä. Esimerkiksi sanassa "Säännöllinen juokseminen on hyväksi sinulle" juokseminen on verbi, koska se on muunnettu adverbillä säännöllisesti.

Numero

Verbit eivät voi vaihtaa lukumäärää, joten jos voit tehdä sanasta monikon, se on substantiivi, ei verbi. Esimerkiksi "tämä piirustus on kiva" voi muuttua muotoon "nämä piirustukset ovat kivoja", joten piirustus on substantiivi. Mutta "puiden piirtäminen on kivaa" ei voi muuttua muotoon "puiden piirtäminen on kivaa", joten se on tässä verbi.

Kohde/täydennys

Monet verbit voivat ottaa objekteja tai täydennyksiä, mutta substantiivit eivät. Esimerkiksi sanassa "auton pysäköinti on vaikeaa" pysäköinti on verbi, koska se ottaa objektin auto. Mutta jos sanot "pysäköintiä ei ole", pysäköinti voi olla substantiivi, koska sillä ei ole objektia.

Verbit vs. prepositiot

Joistakin verbeistä on tullut prepositioita. Nämäkin ovat yleensä samassa muodossa kuin partisiipit. Tässä on muutamia esimerkkejä:

• Ongelmien vuoksi en usko, että meidän pitäisi lähteä.
• Meillä on monia auttajia, myös John.
• Kartan mukaan olemme täällä.
• Hän joutui tappelun jälkeen sairaalaan.

Suurin ero verbien ja prepositioiden välillä on se, että verbeillä on subjekti. Vaikka subjektia ei ole kirjoitettu, voit ymmärtää, mikä se on. Prepositioilla ei ole subjektia.