Verbit: määritelmä, taivutus ja kielten erot (englannin perusverbit)
Tutustu verbeihin: määritelmä, taivutus ja kielten erot sekä englannin 16 perusverbiä (be, do, have...). Selkeä opas verbien käyttöön ja aikamuotoihin.
Verbi on sanatyyppi (sanan osa), joka ilmaisee toimintaa, tapahtumaa tai olotilaa. Se on lauseen keskeinen osa: useimmissa lauseissa on vähintään yksi verbi, ja verbi kertoo, mitä lauseessa tapahtuu tai millainen tilanne on. Englannin kielessä verbit ovat erityisen tärkeä sanaluokka, koska ne taivutetaan aikamuotojen ja persoona/numero-yhteensopivuuden mukaan — eli englannissa verbit muuttuvat osoittamaan mennyttä tai nykyhetkeä sekä sopimaan tekijän (esim. I, you, he/she) kanssa.
Verbin perusominaisuudet ja taivutus
Verbit voivat taivuttua monella tavalla riippuen kielestä. Yleisiä taivutuksen piirteitä ovat:
- Aika (tense): nykyhetki, mennyt, tuleva (englannissa esimerkiksi simple past, present perfect, future).
- Muoto (aspect): ilmaisee toiminnan etenemistä tai valmiutta (englannissa esim. jatkuva eli continuous: be + -ing).
- Persoona ja numero: monissa kielissä verbi muuttuu sen mukaan, kuka toiminnon tekee (esim. I eat / he eats).
- Moodi: indikatiivi (toteava), imperatiivi (käskyt), konditionaali tai subjunktiivi (ehdon tai toivomuksen ilmaisu).
Englannin verbin perusmuodot, jotka oppija kannattaa tuntea, ovat yleensä:
- perusmuoto (infinitive, esim. to go)
- 3. persoonan yksikön preesensin muoto (-s, esim. he goes)
- preteriti / simple past (esim. went)
- perfectin partisiippi / past participle (esim. gone)
- progressiivinen muoto (-ing, esim. going)
Monet englannin verbit ovat epäsäännöllisiä: niiden preteriti ja/tai partisiippi poikkeavat pelkästä -ed-liitteestä (esim. go — went — gone). Säännölliset verbit muodostavat menneen lisäämällä yleensä -ed.
Avustavat ja erikoismuodot englannissa
Englannissa on tärkeitä apuverbejä, jotka auttavat muodostamaan aikamuotoja, kysymyksiä ja kieltoja. Erityisen keskeisiä ovat juuri seuraavat:
- be — käytetään jatkuvan ajan muodoissa (am/is/are + -ing), passiivin muodostukseen (be + past participle) ja itsenäisenä verbinä (am, was).
- do — apuverbi kysymyksiin ja kieltoihin preesensissä ja imperfektissä (do/does/did) sekä täytenä verbinä (I do my homework).
- have — muodostaa perfect-aikamuodot (have/has/had + past participle).
Lisäksi on modaaliverbejä (can, may, must, should jne.), jotka eivät taivu kuten tavalliset verbit ja ilmaisevat mahdollisuutta, velvollisuutta tai kykyä.
Perusenglannin verbit
Perusenglannissa käytetään paljon muutamia yleisintä verbiä. Tavallinen luettelo sisältää kuusitoista usein esiintyvää verbiä. Ne ovat:
Näistä monilla on keskeinen rooli kielen rakenteissa: be, do ja have toimivat sekä täysverbeinä että apuverbeinä, ja monet muut (come, go, get, make, take, give, say...) ovat yleisiä ja usein epäsäännöllisiä.
Kielten erot: miten eri kielet käsittelevät verbejä
Kaikissa kielissä on verbejä, mutta niiden toiminta ja muodot vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi joissakin kielissä ei ole samaa ajanmuodon taivutusta kuin englannissa:
- Kiinassa verbit eivät vaihdu ajan mukaan samalla tavalla kuin indoeurooppalaisissa kielissä — ajan merkitys ilmaistaan usein adverbeilla tai aspektipartikkeleilla (esim. le, guo).
- Indonesian kielessä tai muissa austronesialaisissa kielissä ajan ilmaisu hoidetaan usein adverbeilla tai kontekstilla, eikä verbimuotoja taivuteta henkilöiden mukaan.
- Suomen kielessä verbaaliset taivutukset eroavat englannista: suomi taivuttaa verbejä persoonan, luvun, ajan ja moduksen mukaan ja käyttää kieltomuodossa erillistä kieltosanaa.
Tämän takia yksinkertainen määritelmä, joka kuvaa englannin verbien käyttäytymistä, ei välttämättä sovi suoraan muihin kieliin — katso myös alkuperäinen määritelmä siitä, mitä verbi voi tarkoittaa eri kielissä.
Usein kysytyt asiat ja käytännön vinkkejä
- Subjektin ja verbin sopivuus: englannissa kolmannen persoonan yksikön preesensissä lisätään usein -s (he runs, she likes).
- Kysymykset ja kielto: useimmat aikamuodot muodostetaan kysymyksiin ja kieltolauseisiin apuverbin avulla (Do you like coffee? I do not (don't) like coffee.), paitsi apuverbillä be ja modaaliverbeillä, jotka eivät vaadi do-apuverbiä.
- Passiivi ja jatkuva muoto: jatkuva muoto muodostetaan be + -ing, perfektimuodot have + past participle, passiivin muodostus on be + past participle.
- Epäsäännölliset verbit: niiden mennyt muoto ja partisiippi kannattaa opetella erikseen (esim. go — went — gone; see — saw — seen).
- Harjoittelu: tavallinen tapa oppia verbejä on lukea esimerkkilauseita, harjoitella taivutuksia ja oppia yleisimmät epäsäännölliset muodot ulkoa.
Verbin käsitteleminen selkeästi auttaa ymmärtämään lauseiden rakennetta ja aika-ilmaisuja. Englannin perusverbit ja apuverbit muodostavat perustan monille lauserakenteille, joten niiden tunteminen on oppimisen kannalta erityisen tärkeää.
Sana 'verb'
Sana verbi tulee alun perin sanasta *were-, joka on proto-indoeurooppalainen sana, joka tarkoittaa "sanaa". Englannin kieleen se on tullut latinan verbum-sanan ja vanhan ranskan verbe-sanan kautta.
Sanallinen lause
Yksinkertaisissa lauseissa verbi voi olla yksi sana: Kissa istui matolle. Verbi voi kuitenkin olla lause: Kissa istuu matolle.
Sanallisia lauseita voi olla erittäin vaikea analysoida: Pelkäänpä, että minun on lähdettävä pian. Tässä näyttäisi olevan kolme sanallista lausetta, jotka tarkoittavat jotakin sellaista kuin Anteeksi, minun on mentävä pian.
Verbimuodot
Englannissa ja monissa muissa kielissä verbit muuttavat muotoaan. Tätä kutsutaan taivutukseksi. Useimmilla englannin verbeillä on kuusi taivutusmuotoa (ks. taulukko), mutta be-verbillä on kahdeksan eri muotoa.
| Englannin verbien muodot | |||
| Ensisijaiset muodot | menneisyys: käveli | Hän käveli kotiin |
|
| 3. yksikön preesens: walks | Hän kävelee kotiin |
| |
| tavallinen läsnä: kävellä | He kävelevät kotiin |
| |
| Toissijaiset muodot | tavallinen muoto: walk | Hänen pitäisi kävellä kotiin |
|
| gerundi: kävely | Hän kävelee kotiin |
| |
| past participle: walked | Hän on kävellyt kotiin |
| |
Sinun pitäisi huomata, että jotkut verbimuodot näyttävät samoilta. Voit sanoa, että niillä on sama muoto. Esimerkiksi tavallisella preesensillä ja tavallisella muodolla kävellä on sama muoto. Sama pätee myös menneeseen aikaan ja menneen ajan partitiiviin. Mutta näillä eri muodoilla voi olla erilaiset muodot muissa verbeissä. Esimerkiksi be:n tavallinen preesens on yleensä are, mutta tavallinen muoto on be. Myös eat-muodon menneisyys on ate, mutta menneisyyden partisiippi on eaten. Kun etsit verbiä sanakirjasta, etsit yleensä tavallista muotoa.
Englanninkielisessä lauseessa on oltava vähintään yksi primaarimuotoinen verbi. Kussakin päälauseessa voi olla vain yksi primaarimuotoinen verbi.
Verbien lajit
Englannin kielessä on kahdenlaisia verbejä: tavallisia verbejä (leksikaalisia verbejä) ja apuverbejä. Ne eroavat toisistaan lähinnä siinä, mihin ne voivat kuulua lauseessa. Jotkut verbit kuuluvat molempiin ryhmiin, mutta apuverbejä on englannissa hyvin vähän. Apuverbejä on myös kahdenlaisia: modaaliverbejä ja ei-modaaliverbejä. Alla olevassa taulukossa on esitetty suurin osa englannin apuverbeistä ja pieni määrä muita verbejä.
| Englannin verbien lajit | ||
| apuverbit | leksikaaliset verbit | |
| modaaliverbit | Osaatko soittaa pianoa? | Minä kaaduin |
| En ole paikalla | En pudonnut | |
| Mennäänkö | Söin aamiaista. | |
| Kyllä, voitte | Pelaan jalkapalloa. | |
| Teidän täytyy vitsailla | Onko sinun pakko pitää tuota ääntä? | |
| ei-modaaliset verbit | Oletko nähnyt häntä? | Oletko nähnyt häntä? |
| Minä näin sen | Minä näin sen | |
| Hän nukkuu | Hän nukkuu | |
Apuverbejä on useita:
- To do (tehdä, tekee, teki, teki)
- Olla (am, is, are, was, were): Luo progressiivisen aikamuodon
- olla (olla, on, on, oli): Luo imperfektin aikamuodon
Seuraavat verbit ovat modaalisia apuverbejä.
- Voi
- Voisiko
- Toukokuu
- Mahdollisesti
- Täytyy
·
- Pitäisi
Apuverbit taivutetaan myös kieltämisen osalta. Yleensä tämä tapahtuu lisäämällä not tai n't.
- Sinun ei pitäisi olla täällä.
- Hän ei ole kotona.
- Emme ole vielä aloittaneet.
Apuosan do käyttö
Joskus verbiä do käytetään yhdessä muiden verbien kanssa. Se ei oikeastaan muuta merkitystä, mutta sitä voidaan käyttää voimakkaan väitteen esittämiseen.
- Minä puhun (Läsnä)
- Minä menin (menneisyys)
Sitä käytetään myös kielteisessä merkityksessä, kun muita apuverbejä ei käytetä.
- En puhu (Läsnä)
- en mennyt (menneisyys)
Joskus se tulee ennen aihetta. Tätä kutsutaan inversioksi, ja se tarkoittaa yleensä, että lause on kysymys.
- Puhutko sinä? (Läsnä)
- Menitkö sinä? (Menneisyys)
Monet muut kielet eivät käytä verbiä do apuverbinä. Ne käyttävät do-verbistä yksinkertaista preesensia ja did-verbistä yksinkertaista menneisyyttä tai perfektiä.
Aikamuoto, aspekti ja mieliala
Verbiin liittyy kolme pääjärjestelmää: aikamuoto, aspekti ja mieliala.
Tense
Aikamuotoa käytetään pääasiassa kertomaan, milloin verbi tapahtuu: menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa. Aikamuotojen selittämiseksi ja ymmärtämiseksi on hyödyllistä kuvitella aika viivana, jonka varrelle sijoittuvat menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.
Joissakin kielissä on kaikki kolme aikamuotoa, joissakin vain kaksi, ja joissakin kielissä ei ole lainkaan aikamuotoja. Esimerkiksi englannissa ja japanissa on vain kaksi aikamuotoa: mennyt ja nykyinen. Kiinalaisissa ja indonesialaisissa verbeissä ei ole aikamuotoa. Sen sijaan niissä käytetään muita sanoja lauseessa osoittamaan, milloin verbi tapahtuu.
| Englannin aikamuodot | |
| Nykyhetki | |
| Hän käveli kotiin | Hän kävelee kotiin |
| Hän juoksi nopeasti | Hän juoksee nopeasti |
| Osasin uida hyvin | Osaan uida hyvin |
| Asuitko täällä? | Asutko täällä? |
Aspect
Aspekti näyttää yleensä esimerkiksi sen, onko toiminto päättynyt vai ei, tai tapahtuuko jotain säännöllisesti. Englannissa on kaksi aspektia: progressiivinen ja perfekti. Englannin kielessä aspekti ilmaistaan yleensä käyttämällä partitiivimuotoisia verbimuotoja. Aspekti voidaan yhdistää preesens- tai menneen ajan kanssa.
Progressiivinen näkökohta
Englannin kielessä gerundi-partisiippia käytetään yleensä yhdessä apuverbin be (ja sen muotojen am, is, are, was ja were) kanssa osoittamaan progressiivista aspektia.
- Minä nukun. (progressiivinen preesens)
- Hän opiskeli englantia viime yönä. (menneen ajan progressiivinen)
- Hän menee huomenna kauppaan (tuleva progressiivinen).
Monissa muissa kielissä, kuten ranskassa, ei käytetä progressiivisia aikamuotoja.
- Olen nähnyt hänet kahdesti. (preesens)
- Olin asunut siellä kolme vuotta. (mennyt perfekti)
Menneen perfektin avulla voidaan ilmaista toteutumatonta toivetta, toivomusta jne.
- Hän oli aikonut leipoa kakun, mutta jauhot olivat loppu.
- Hän oli halunnut ostaa miehelle lahjan, mutta tämä kieltäytyi.
Jos-, toivoisi- ja mieluummin-verbien jälkeen imperfektillä voidaan puhua menneistä tapahtumista, joita ei ole koskaan tapahtunut.
- Olisinpa syntynyt seisaaltaan!
- Olisitpa kertonut minulle tuon aiemmin.
- Olisin mieluummin mennyt jonnekin muualle.
Tunnelma
Lopuksi, englannin kielen mieliala ilmaistaan nykyään yleensä modaaliverbeillä. Aikaisemmin englannissa oli täydellinen moodijärjestelmä, mutta se on lähes kokonaan kadonnut. Subjunktiivin moodissa käytetään nyt tavallista muotoa. Lisäksi on olemassa be-muoto, jota käytetään ehdollisissa ilmaisemaan, että jokin asia ei ole totta (esim. Jos olisin lintu, lentäisin Kaliforniaan).
Verbien kanssa käytettävät lauseenosat
Tietyt lauseen osat tulevat luonnollisesti ennen verbejä tai niiden jälkeen, mutta ne eivät aina ole samat kaikille verbeille. Tärkeimmät lauseenosat ovat: subjekti, objekti, täydennys ja modifioija.
Aiheet
Lähes kaikissa englanninkielisissä lauseissa on subjektit, mutta lauseissa, jotka ovat käskyjä (joita kutsutaan imperatiiveiksi), ei yleensä ole subjekteja. Subjekti tulee yleensä ennen verbiä, mutta se voi tulla myös apuverbien jälkeen. Seuraavissa esimerkeissä subjekti on alleviivattu ja pääverbi on lihavoitu.
- Me tarvitsemme sinua.
- Ruoka oli hyvää.
- Pieni punatukkainen poika nukkuu.
- Näetkö auton?
- Tule tänne. (ei aihetta)
Esineet
Monia verbejä voi seurata objekti. Näitä verbejä kutsutaan transitiivisiksi verbeiksi. Joillakin verbeillä on oltava objekti (esim. ottaa), mutta joillakin verbeillä ei koskaan ole objektia (esim. nukkua). Verbejä, jotka eivät ota objektia, kutsutaan intransitiivisiksi verbeiksi. Joillakin verbeillä voi olla jopa kaksi objektia. Niitä kutsutaan ditransitiivisiksi verbeiksi. Seuraavissa esimerkeissä objekti on alleviivattu ja ensisijainen verbi on lihavoitu.
- Minä nukun. (ei esinettä)
- Otin kirjan häneltä.
- Annoin hänelle kirjan. (2 esinettä)
- Olen onnellinen. (ei esinettä)
- Minusta tuli opettaja. (täydennys, no object)
- Nukuin sängyssäni (1 esine)
Täydentää
Joitakin verbejä voi tai täytyy seurata täydennys. Näitä verbejä kutsutaan yhdysverbeiksi tai kopulaksi. Seuraavissa esimerkeissä täydennys on alleviivattu ja verbi on lihavoitu.
- Hän on hyvä.
- Hän on poika.
- Hän sairastui.
- Hänestä tuli johtaja.
- Se näyttää hyvältä.
Modifierit
Verbejä voidaan muuttaa erilaisilla modifioivilla tekijöillä, lähinnä adverbeillä. Huomaa, että verbit eivät yleensä tarvitse modifikaattoreita; yleensä se on valinta. Seuraavissa esimerkeissä adverbi on alleviivattu ja verbi on lihavoitu.
- Poika juoksi nopeasti.
- Vapaasti heiluva köysi osui häneen.
Verbit käyttävät yleisesti myös erilaisia muita modifikaattoreita, kuten prepositioita.
Verbien ja muiden sanojen väliset erot
Joskus verbillä ja toisella sanalla voi olla sama muoto. Näissä tapauksissa eron voi yleensä havaita tarkastelemalla sanojen eri ominaisuuksia.
Verbit vs. adjektiivit
Joskus verbi ja adjektiivi voivat olla samanmuotoisia. Yleensä näin tapahtuu partitiivien kohdalla. Esimerkiksi preesensin partitiivi mielenkiintoinen ja adjektiivi mielenkiintoinen näyttävät samalta. Verbit eroavat kuitenkin adjektiiveista, koska niitä ei voi muuttaa sanoilla very, more tai most. Voit esimerkiksi sanoa "Tuo on hyvin mielenkiintoinen", joten tiedät, että mielenkiintoinen on tässä adjektiivi. Mutta et voi sanoa: "Opettajani on erittäin kiinnostava matematiikassa", koska tässä lauseessa kiinnostava on verbi. Toisaalta, jos et voi muuttaa olla-verbiä muotoon "näyttää" tai "tulla", kyseessä on todennäköisesti verbi.
- Hän eristäytyi / Hänestä tuli eristäytynyt (eristäytynyt on adjektiivi).
- Ovi avautui / *Ovi avautui (avautuminen on verbi).
Verbit vs. substantiivit
Gerundi-partikkeli näyttää joskus substantiivilta. Tämä pätee erityisesti silloin, kun sitä käytetään subjektina, kuten seuraavassa esimerkissä:
- Juokseminen on hyväksi sinulle.
Tärkeimmät erot näiden verbien ja substantiivien välillä ovat: modifiointimerkit, lukumäärä ja objekti/täydennys.
Modifierit
Verbejä ei yleensä voi muuttaa adjektiiveilla, eikä substantiiveja voi yleensä muuttaa adverbeillä. Esimerkiksi sanassa "Säännöllinen juokseminen on hyväksi sinulle" juokseminen on verbi, koska se on muunnettu adverbillä säännöllisesti.
Numero
Verbit eivät voi vaihtaa lukumäärää, joten jos voit tehdä sanasta monikon, se on substantiivi, ei verbi. Esimerkiksi "tämä piirustus on kiva" voi muuttua muotoon "nämä piirustukset ovat kivoja", joten piirustus on substantiivi. Mutta "puiden piirtäminen on kivaa" ei voi muuttua muotoon "puiden piirtäminen on kivaa", joten se on tässä verbi.
Kohde/täydennys
Monet verbit voivat ottaa objekteja tai täydennyksiä, mutta substantiivit eivät. Esimerkiksi sanassa "auton pysäköinti on vaikeaa" pysäköinti on verbi, koska se ottaa objektin auto. Mutta jos sanot "pysäköintiä ei ole", pysäköinti voi olla substantiivi, koska sillä ei ole objektia.
Verbit vs. prepositiot
Joistakin verbeistä on tullut prepositioita. Nämäkin ovat yleensä samassa muodossa kuin partisiipit. Tässä on muutamia esimerkkejä:
- Ongelmien vuoksi en usko, että meidän pitäisi lähteä.
- Meillä on monia auttajia, myös John.
- Kartan mukaan olemme täällä.
- Hän joutui tappelun jälkeen sairaalaan.
Suurin ero verbien ja prepositioiden välillä on se, että verbeillä on subjekti. Vaikka subjektia ei ole kirjoitettu, voit ymmärtää, mikä se on. Prepositioilla ei ole subjektia.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on verbi?
A: Verbi on eräänlainen sana (sanan osa), joka kertoo toiminnasta tai tilasta. Se on lauseen pääosa, ja jokaisessa lauseessa on verbi.
Q: Miten englannissa käytetään verbejä?
V: Englannissa verbit ovat ainoa sanalaji, joka muuttuu osoittamaan mennyttä tai nykyhetkeä.
K: Ovatko kaikki kielet samanlaisia, kun on kyse verbeistä?
V: Ei, eri kielillä voi olla erilaisia ominaisuuksia verbien suhteen. Esimerkiksi joissakin kielissä (kiinassa ja indonesian kielessä) verbit eivät muutu menneen ja nykyisen ajan osalta.
K: Kuinka monta verbiä käytetään englannin peruskielessä?
V: Perusenglannissa käytetään kuusitoista verbiä: be, do, have, come, go, see, seem, give, take, keep, make, put send say let get.
Etsiä