Englanti on indoeurooppalaiseen kieliryhmään kuuluva germaaninen kieli, jonka varhaiset muodot kehittyivät anglosaksisesta Englannista ja jotka juontuvat anglofriisin sekä vanhan saksin murteista. Nykyenglanti on pitkässä kehityksessään yhdistänyt vaikutteita monista lähteistä ja on nykyisin maailmanlaajuisesti merkittävä viestinnän kieli.
Historia lyhyesti
Englannin kehitys voidaan jakaa kolmeen päävaiheeseen: vanha englanti (Old English), keskienglanti (Middle English) ja nykyaikainen englanti (Modern English). Merkittäviä käännekohtia olivat skandinaaviset vaikutteet viikinkiajoilta, sekä vuoden 1066 jälkeen tullut normannien vallan myötä tapahtunut vahva ranskan-kielinen vaikutus. Tätä myötä englantin sanasto ja ilmaisutavat laajenivat huomattavasti.
Murteet ja lähisuhteet
Friisin kieli on englantia läheisin elossa oleva kieli, ja monet germaaniset piirteet näkyvät samankaltaisuutena. Englannin sisällä on runsaasti murrealueita: Iso-Britannian ja Irlannin alueilla, Pohjois-Amerikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa sekä monissa siirtovaikutuksen aluissa kehittyneet paikalliset variantit eroavat toisistaan ääntämyksessä, sanastossa ja osin kieliopissa.
Sanasto ja vaikutteet
Englannin sanastoon on vaikuttanut pitkässä historiassa erityisesti muista germaanisista kielistä peräisin oleva perussanasto, mutta myös runsaasti latinasta ja vanhasta ranskasta peräisin olevia sanoja. Myös kreikan, muiden indoeurooppalaisten kielten sekä nykyaikaisen lainasanatuonnin kautta esimerkiksi teknologiasta ja tieteestä tulevat termit ovat rikastuttaneet sanastoa.
Kieliopilliset piirteet
Englannin kielioppi on monin tavoin yksinkertaistunut verrattuna moniin muihin germaanisiin kieliin: perusmuotojen sijamuodot ovat vähentyneet ja lauseen sanajärjestyksellä on suuri merkitys. Englanti käyttää paljon apuverbejä (esimerkiksi do, have, be) aikamuotojen ja modusten ilmaisussa. Vaikka suuri osa sanastosta on latinalaista alkuperää, kieliopillinen rakenne säilyy germaanisena.
Levinneisyys ja virallinen asema
Englanti on kansainvälisesti yksi merkittävimmistä lingua francista: sitä käytetään laajasti kaupankäynnissä, tieteessä, teknologiassa, ilmailussa, meriliikenteessä ja matkailussa. Se on ainoa virallinen kieli tai yksi virallisista kielistä lähes 60 maassa ja useiden kansainvälisten organisaatioiden työ- ja pääkieli. Englannin asema on vahva esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, ja se on yksi virallisista kielistä muun muassa Singaporessa, Intiassa, Hongkongissa ja Etelä-Afrikassa. Lisäksi englantia puhutaan laajasti Karibialla, Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.
Puhujamäärät ja oppiminen
Arviot englannin puhujamääristä vaihtelevat riippuen siitä, lasketaanko vain äidinkielenään puhuvat vai myös toista kielenään käyttävät. Useimpien arvioiden mukaan äidinkielisiä englannin puhujia on noin 370–400 miljoonaa, ja huomattavasti suurempi määrä — yli miljardi ihmistä — osaa englantia ainakin jossain määrin toisena kielenään. Englanti on yleisin vieraana kielenä opetettavista kielistä monissa maissa.
Englannin rooli kansainvälisissä järjestöissä
Englanti on yksi Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan unionin (vaikka EU:ssa on useita virallisia kieliä) ja monien muiden kansainvälisten järjestöjen virallisista kielistä. Tämän vuoksi englannin osaaminen helpottaa kansainvälistä viestintää ja yhteistyötä eri aloilla.
Nykytilanne ja kehitys
Englannin muoto, käyttö ja merkitys jatkavat muutosta: verkko, globalisaatio ja kulttuurinvaihto vaikuttavat sekä sanastoon että ilmaisuun. Uudet teknologiat, media ja kansainvälinen työelämä ylläpitävät englannin asemaa globaalina viestintävälineenä, mutta kielestä syntyy myös paikallisia muotoja ja variantteja eri puolilla maailmaa.
Huom. Englanti ei ole maailman puhujamäärältään suurin äidinkielen mukaan mitattuna (sen jälkeen tulevat muun muassa mandariini), mutta se on yksi globaalisti laajimmin käytetyistä ja opiskelluista kielistä.
