Englannin kieli: määritelmä, historia ja levinneisyys
Englannin kieli: historia, kehitys ja maailmanlaajuinen levinneisyys — opi synty, vaikutteet ja miksi englannista tuli globaalisti dominoiva kieli.
Englanti on indoeurooppalaiseen kieliryhmään kuuluva germaaninen kieli, jonka varhaiset muodot kehittyivät anglosaksisesta Englannista ja jotka juontuvat anglofriisin sekä vanhan saksin murteista. Nykyenglanti on pitkässä kehityksessään yhdistänyt vaikutteita monista lähteistä ja on nykyisin maailmanlaajuisesti merkittävä viestinnän kieli.
Historia lyhyesti
Englannin kehitys voidaan jakaa kolmeen päävaiheeseen: vanha englanti (Old English), keskienglanti (Middle English) ja nykyaikainen englanti (Modern English). Merkittäviä käännekohtia olivat skandinaaviset vaikutteet viikinkiajoilta, sekä vuoden 1066 jälkeen tullut normannien vallan myötä tapahtunut vahva ranskan-kielinen vaikutus. Tätä myötä englantin sanasto ja ilmaisutavat laajenivat huomattavasti.
Murteet ja lähisuhteet
Friisin kieli on englantia läheisin elossa oleva kieli, ja monet germaaniset piirteet näkyvät samankaltaisuutena. Englannin sisällä on runsaasti murrealueita: Iso-Britannian ja Irlannin alueilla, Pohjois-Amerikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa sekä monissa siirtovaikutuksen aluissa kehittyneet paikalliset variantit eroavat toisistaan ääntämyksessä, sanastossa ja osin kieliopissa.
Sanasto ja vaikutteet
Englannin sanastoon on vaikuttanut pitkässä historiassa erityisesti muista germaanisista kielistä peräisin oleva perussanasto, mutta myös runsaasti latinasta ja vanhasta ranskasta peräisin olevia sanoja. Myös kreikan, muiden indoeurooppalaisten kielten sekä nykyaikaisen lainasanatuonnin kautta esimerkiksi teknologiasta ja tieteestä tulevat termit ovat rikastuttaneet sanastoa.
Kieliopilliset piirteet
Englannin kielioppi on monin tavoin yksinkertaistunut verrattuna moniin muihin germaanisiin kieliin: perusmuotojen sijamuodot ovat vähentyneet ja lauseen sanajärjestyksellä on suuri merkitys. Englanti käyttää paljon apuverbejä (esimerkiksi do, have, be) aikamuotojen ja modusten ilmaisussa. Vaikka suuri osa sanastosta on latinalaista alkuperää, kieliopillinen rakenne säilyy germaanisena.
Levinneisyys ja virallinen asema
Englanti on kansainvälisesti yksi merkittävimmistä lingua francista: sitä käytetään laajasti kaupankäynnissä, tieteessä, teknologiassa, ilmailussa, meriliikenteessä ja matkailussa. Se on ainoa virallinen kieli tai yksi virallisista kielistä lähes 60 maassa ja useiden kansainvälisten organisaatioiden työ- ja pääkieli. Englannin asema on vahva esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa, ja se on yksi virallisista kielistä muun muassa Singaporessa, Intiassa, Hongkongissa ja Etelä-Afrikassa. Lisäksi englantia puhutaan laajasti Karibialla, Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.
Puhujamäärät ja oppiminen
Arviot englannin puhujamääristä vaihtelevat riippuen siitä, lasketaanko vain äidinkielenään puhuvat vai myös toista kielenään käyttävät. Useimpien arvioiden mukaan äidinkielisiä englannin puhujia on noin 370–400 miljoonaa, ja huomattavasti suurempi määrä — yli miljardi ihmistä — osaa englantia ainakin jossain määrin toisena kielenään. Englanti on yleisin vieraana kielenä opetettavista kielistä monissa maissa.
Englannin rooli kansainvälisissä järjestöissä
Englanti on yksi Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan unionin (vaikka EU:ssa on useita virallisia kieliä) ja monien muiden kansainvälisten järjestöjen virallisista kielistä. Tämän vuoksi englannin osaaminen helpottaa kansainvälistä viestintää ja yhteistyötä eri aloilla.
Nykytilanne ja kehitys
Englannin muoto, käyttö ja merkitys jatkavat muutosta: verkko, globalisaatio ja kulttuurinvaihto vaikuttavat sekä sanastoon että ilmaisuun. Uudet teknologiat, media ja kansainvälinen työelämä ylläpitävät englannin asemaa globaalina viestintävälineenä, mutta kielestä syntyy myös paikallisia muotoja ja variantteja eri puolilla maailmaa.
Huom. Englanti ei ole maailman puhujamäärältään suurin äidinkielen mukaan mitattuna (sen jälkeen tulevat muun muassa mandariini), mutta se on yksi globaalisti laajimmin käytetyistä ja opiskelluista kielistä.
EN-kielikoodi (ISO 639-1)
Historia
Germaaniset heimot (saksit, englantilaiset ja juutit) tulivat Britanniaan noin vuodesta 449 jKr. alkaen. He asettuivat saaren etelä- ja itäosiin ja syrjäyttivät siellä ennen heitä asuneet kelttiläiset britit tai saivat heidät puhumaan englannin kieltä vanhojen kelttiläisten kielten sijasta. Jotkut ihmiset puhuvat kelttiläisiä kieliä vielä nykyäänkin Walesissa (walesin kieli) ja muualla. Gaelin kieli on skotlantilainen kelttiläinen kieli, jota jotkut puhuvat edelleen Skotlannin ylämailla ja saarilla. "Skotlanti on englannin murre, joka on peräisin Northumbriassa puhutusta englannista. Irlannin gaelia puhuu nykyään hyvin harva.
Eri heimojen germaanisista murteista muodostui se, mitä nykyään kutsutaan vanhaksi englanniksi. Sana "englanti" tulee englantilaisten nimestä: Englas. Vanha englanti ei kuulostanut eikä näyttänyt juurikaan nykyään puhutulta englannilta. Jos nykyään englantia puhuvat kuulisivat tai lukisivat vanhaa englantia puhuvan tekstin, he ymmärtäisivät vain muutaman sanan.
Englantia lähinnä oleva kieli, jota käytetään yhä nykyäänkin, on friisin kieli, jota puhuu noin 500 000 Alankomaissa, Saksassa ja Tanskassa asuvaa ihmistä. Se muistuttaa paljon englantia, ja monet sanat ovat samoja. Nämä kaksi kieltä olivat vielä lähempänä toisiaan ennen kuin vanha englanti muuttui keski-englanniksi). Nykyään näiden kahden kielen puhujat eivät ymmärtäisi toisiaan. Hollantia puhuu yli 20 miljoonaa ihmistä, ja se on kauempana englannista. Saksan kieli on vielä suurempi ja vielä etäämmällä. Kaikki nämä kielet kuuluvat samaan länsigermaaniseen kieliperheeseen kuin englanti.
Monet muut ihmiset tulivat Englantiin myöhemmin eri aikoina ja puhuivat eri kieliä, ja nämä kielet lisäsivät lisää sanoja, joista muodostui nykyinen englanti. Esimerkiksi noin vuonna 800 jKr. monet tanskalaiset ja norjalaiset merirosvot, joita kutsuttiin myös viikingeiksi, tulivat maahan ja perustivat Danelaw'n. He perustivat Danelaw'n. Niinpä englanti sai monia norjalaisia lainasanoja. Heidän kielensä olivat germaanisia kieliä, kuten vanhan englannin kieli, mutta ovat hieman erilaisia. Niitä kutsutaan pohjoisgermaanisiksi kieliksi.
Kun Vilhelm Valloittaja otti Englannin haltuunsa vuonna 1066 jKr., hän toi mukanaan aatelisiaan, jotka puhuivat normannia, joka oli läheistä sukua ranskan kielelle. Englanti muuttui paljon, koska sitä puhuttiin enimmäkseen eikä kirjoitettu noin 300 vuoden ajan, koska kaikki viralliset asiakirjat kirjoitettiin normannien ranskaksi. Englanti lainasi tuolloin monia sanoja normanninkielestä ja alkoi myös luopua vanhoista sanapäätteistä. Tämän ajan englantia kutsutaan keski-englanniksi. Geoffrey Chaucer on tunnettu keski-englannin kirjailija. Useampien äänteenmuutosten jälkeen keski-englannista tuli nykyenglanti.
Englanti otti edelleen uusia sanoja muista kielistä, esimerkiksi pääasiassa ranskasta (noin 30-40 prosenttia sen sanoista), mutta myös kiinasta, hindistä, urdusta, japanista, hollannista, espanjasta, portugalista jne. Koska eri maiden tiedemiesten piti keskustella keskenään, he valitsivat tieteellisille asioille nimiä kielillä, joita he kaikki osasivat: kreikaksi ja latinaksi. Nämä sanat tulivat myös englannin kieleen, esimerkiksi valokuvaus ("photo-" tarkoittaa "valoa" ja "-graph" tarkoittaa kreikaksi "kuvaa" tai "kirjoitusta". Valokuva on valon avulla tehty kuva) tai puhelin. Englanti on siis muodostunut vanhasta englannista, tanskasta, norjasta ja ranskasta, ja sitä ovat muuttaneet latina, kreikka, kiina, hindi, japani, hollanti ja espanja sekä muutamat sanat muista kielistä.
Myös englannin kielioppi on muuttunut yksinkertaisemmaksi ja vähemmän germaaniseksi. Klassinen esimerkki on tapauksen häviäminen kieliopista. Kieliopillinen tapaus osoittaa substantiivin, adjektiivin tai pronominin roolin lauseessa. Latinan kielessä (ja muissa indoeurooppalaisissa kielissä) tämä tehdään lisäämällä suffikseja, mutta englannissa ei yleensä tehdä niin. Englannin tyyliin kuuluu, että merkitys selviää enemmän asiayhteyden ja syntaksin avulla.
Brittiläisen imperiumin historia on lisännyt englannin kielen leviämistä. Englanti on nykyään tärkeä kieli monissa paikoissa. Muun muassa Australiassa, Kanadassa, Intiassa, Pakistanissa, Etelä-Afrikassa ja Yhdysvalloissa (kuten Kansainyhteisöön kuuluvissa maissa) englanti on pääkieli. Koska Yhdistynyt kuningaskunta (maa, jossa Englanti sijaitsee) ja Yhdysvallat ovat historiallisesti olleet vaikutusvaltaisia kaupassa ja hallinnossa, monien ihmisten mielestä englannin kielen oppiminen on hyödyllistä, jotta he voivat kommunikoida tieteessä, liike-elämässä ja diplomatiassa. Tätä kutsutaan englannin oppimiseksi lisäkielenä, englantia toisena kielenä (ESL) tai englantia vieraana kielenä (EFL).
Englantilaisessa kirjallisuudessa on monia kuuluisia tarinoita ja näytelmiä. William Shakespeare oli kuuluisa englantilainen runojen ja näytelmien kirjoittaja. Hänen englantinsa on varhaismodernia englantia, eikä se ole aivan samanlaista kuin mitä ihmiset puhuvat tai kirjoittavat nykyään. Varhaismodernin ajan englanti kuulosti erilaiselta, mikä johtui osittain siitä, että kielessä oli alkamassa "suuri vokaalien siirtymä". Myöhemmin monet novellit ja romaanit käyttivät myös englantia. Romaani, sellaisena kuin me sen tunnemme, esiintyy ensimmäisen kerran 1700-luvun englannissa. Siksi nykyään monet kuuluisat laulut ja elokuvat (elokuvafilmit) käyttävät englannin kieltä.
Kielioppi
Englannin kielioppi perustui aluksi vanhaan englantiin, jota pidetään germaanisena kielenä. Kun normanniranskalaiset valloittivat Englannin vuonna 1066, normanniranskalaiset toivat englannin kieleen osia latinan kielestä.
Substantiivit
Englannissa on erilaisia substantiiveja, kuten proper nouns ja common nouns. Jos substantiivi on monikossa, mikä tarkoittaa, että sitä on useampi kuin yksi, sanan loppuun lisätään yleensä "-s".
Pronominit
Pronominit ovat sanoja, jotka korvaavat substantiivin toistamisen välttämiseksi. Englannin kielessä on erityyppisiä pronomineja. Tärkeimmät niistä ovat:
- Henkilöpronominit
- Demonstratiivipronominit
- Suhteelliset pronominit
- Kysyvät pronominit
- Epämääräiset pronominit
- Dummy-pronominit
Verbit
Englannin kielen verbit osoittavat lauseen toiminnan tai tilan. Verbit voivat olla lauseessa eri muotoisia sen mukaan, mistä ajasta tai tilasta puhutaan. Esimerkiksi verbi "eat" muuttuu "ate" -verbiksi menneisyydessä.
Adjektiivit
Adjektiivit ovat sanoja, jotka kuvaavat substantiivia. Englannin kielessä ne tulevat aina ennen substantiivia antaakseen lisätietoja kyseisestä substantiivista. Voit nähdä tämän lauseessa "punaiset omenat ovat mehukkaita".
Oikeinkirjoitus
Kirjoitetussa englannissa käytetään erilaisia historiallisia oikeinkirjoitusmalleja, jotka ovat muuttuneet ajan myötä poliittisten ja kulttuuristen muutosten vuoksi. Tämän seurauksena eri sanoissa voidaan käyttää samoja kirjaimia ja kirjainyhdistelmiä hyvin erilaisiin äänteisiin. Esimerkiksi "-ough" oli aikoinaan kurkkuäänne, mutta siitä on tullut erilainen "through" (heitti), "rough" (ruff), "dough" (doe) tai "cough" (coff).
Monissa englanninkielisissä maissa sanat kirjoitetaan eri tavalla. Jotkut sanat, jotka kirjoitetaan yhdellä tavalla Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja monissa muissa Brittiläisen kansainyhteisön maissa, kirjoitetaan eri tavalla Yhdysvalloissa.
| Yhdysvaltain oikeinkirjoitus | Yhdistyneen kuningaskunnan oikeinkirjoitus |
| panssari | panssari |
| väri | väri |
| harmaa | harmaa |
| mittari | metri |
| ohjelma | ohjelma |
Aakkoset
Englannin aakkosissa on 26 kirjainta:
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z
Sanasto
Lähes 60 prosenttia englannin kielen sanastosta on peräisin latinasta ja sen jälkeläisistä, pääasiassa ranskasta:
- Langue d'oïl (ranska): 29.3%
- latina, mukaan lukien nykyaikainen tieteellinen ja tekninen latina ja frankki (germaaninen kieli): 28.7%
- Germaaniset kielet: (periytyy vanhasta englannista/anglosaksista, protogermaanista, vanhan norjan kielestä jne. ilman romanikielistä lainattuja germaanisia sanoja)
- Kreikan kieli: 5.32%
- Italia, espanja ja portugali: 4,03 %.
- Johdettu oikeista nimistä: 3,28%.
- Kaikki muut kielet: alle 1 %
Yleisimmät sanat ovat kuitenkin useimmiten germaanista alkuperää. Myös ilmaisut ja tyypilliset lyhyet lausekkeet ovat usein germaanista alkuperää.
Vaikutukset englannin sanastoon
Aiheeseen liittyvät sivut
- Intian englanti
- Amerikkalainen englanti
- Australian englanti
- Brittiläinen englanti
- Kanadan englanti
- Jamaikan englanti
- Etelä-Afrikan englanti
- Uusi-Seelanti englanti
- Pakistanin englanti
- Skotlannin englanti
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mistä kielestä englanti on johdettu?
V: Englanti on alun perin peräisin anglofriisin ja vanhan saksin murteista.
K: Kuinka monta englantia äidinkielenään puhuvaa ihmistä maailmassa on?
V: Maailmassa on noin 375 miljoonaa äidinkielen puhujaa (ihmisiä, jotka käyttävät sitä äidinkielenään).
K: Mitkä kielet ovat vaikuttaneet englannin kielen sanastoon?
V: Englannin sanastoon vaikuttivat varhaiskeskiajalla muut germaaniset kielet ja myöhemmin romaaniset kielet, erityisesti ranska.
K: Missä maissa englanti on virallinen kieli tai yksi virallisista kielistä?
V: Englanti on ainoa virallinen kieli tai yksi virallisista kielistä lähes 60 maassa. Se on myös pääkieli useammassa maassa maailmassa kuin missään muussa, muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Se on virallinen kieli myös Singaporessa, Intiassa, Hongkongissa ja Etelä-Afrikassa.
Kysymys: Kuinka moni puhuu englantia toisena kielenä?
V: Noin 220 miljoonaa ihmistä käyttää sitä toisena kielenä.
K: Mistä koostuu suurin osa englannin kielen sanastosta?
V: Noin 60 prosenttia sen sanastosta on peräisin latinalaisista lähteistä.
K: Milloin alkoi tapahtua muutoksia siinä, miten tunnemme nykyenglannin?
V: Nykyaikaisen englannin osalta muutoksia alkoi tapahtua, kun sanoja otettiin latinasta ja vanhasta ranskasta, jotka sitten siirtyivät vanhaan englantiin ja sitten nykypäivän moderniin englantiin, jota käytetään nykyään.
Etsiä