Grammy-palkinto parhaasta vaihtoehtomusiikkialbumista on Grammy-palkinto, joka myönnetään Grammy-gaalassa vaihtoehtoisen rockin genreen kuuluville artisteille laadukkaista albumeista. Grammy-palkinnot perustettiin vuonna 1958, ja niiden alkuperäinen nimi oli Gramophone Awards. Yhdysvaltain National Academy of Recording Arts and Sciences jakaa vuosittain seremoniassa palkinnot useissa eri kategorioissa "kunnioittaakseen taiteellisia saavutuksia, teknistä osaamista ja yleistä huippuosaamista ääniteteollisuudessa, ottamatta huomioon albumien myyntiä tai listasijoitusta".

”Vaihtoehtoisen” käsitteen merkitys on ollut keskustelun kohteena niin faneilla kuin alan ammattilaisillakin. Palkinto myönnettiin ensimmäisen kerran vuonna 1991 tunnustuksena niille rock-albumeille, jotka eivät kuulu valtavirtaan ja joita akatemian mukaan "soitetaan paljon yliopistojen radioasemilla". Akatemian virallinen määritelmä edellyttää, että palkinnon saajaksi ehdotettu julkaisu on vokaali- tai instrumentaalivaihtoehtoisen musiikin albumi, jonka soittoaika koostuu vähintään 51-prosenttisesti uudesta äänitetystä musiikista. Akatemia luonnehtii "vaihtoehtoisen" genreä usein "ei-perinteiseksi" tai valtavirran musiikkitietoisuuden ulkopuoliseksi.

Alun perin kategoria tunnettiin nimellä Best Alternative Music Performance (vuonna 1991 ja vuosina 1994–1999), ja nimen sekä säännösten tarkennusten myötä palkinnon käytännöt ovat muuttuneet vuosien varrella. Vuodesta 2001 lähtien palkinnon saajiin ovat kuuluneet artisteiden lisäksi myös ehdolla olevaan teokseen liittyvät tuottajat, insinöörit ja/tai miksaajat. Valintaprosessissa ehdokkaat ilmoitetaan ja niistä äänestävät akatemian jäsenet; lisäksi käytössä on usein asiantuntijaraateja, jotka auttavat kategorialuokituksissa ja ehdokkaiden seulonnassa.

Luonteensa vuoksi kategoria on synnyttänyt keskustelua siitä, mikä on aidosti "vaihtoehtoista" musiikkia ja voiko hyvin menestyvä tai vaikutusvaltainen yhtye tai taiteilija enää kuulua vaihtoehtoon. Toisaalta kategoria on tarjonnut näkyvyyttä monille innovatiivisille artisteille ja albumeille, jotka eivät välttämättä ole kaupallisesti valtavirran huipulla.

Merkittäviä tilastoja ja voittajia kategoriassa:

  • Vuodesta 2011 lähtien Radiohead ja The White Stripes jakavat ennätyksen eniten voittoja tässä kategoriassa; kumpikin yhtye on voittanut palkinnon kolme kertaa.
  • Thom Yorke, Radioheadin laulaja, oli myös ehdolla vuoden 2007 palkinnon saajaksi sooloalbumillaan.
  • Beck ja Coldplay ovat kumpikin saaneet palkinnon kahdesti; Coldplay on ainoa yhtye, joka on voittanut kaksi vuotta peräkkäin.
  • Amerikkalaisille artisteille palkinto on myönnetty useammin kuin millekään muulle kansallisuudelle. Brittiläisille muusikoille tai yhtyeille on myönnetty palkinto viisi kertaa, irlantilaisille kaksi kertaa ja ranskalaisille kerran.
  • Naismuusikot Tori Amos ja Björk pitävät hallussaan ennätystä eniten ehdokkuuksia ilman voittoa, viisi kumpikin.

Kategoria on tärkeä osa Grammyjen moninaisuutta: se osoittaa, että akatemia pyrkii tunnustamaan myös musiikin rajoja venyttäviä ja kokeilevia suuntauksia. Samalla se heijastaa musiikkimaailman muutosta, kun uutena ja erikoisempana pidetty musiikki voi ajan myötä siirtyä osaksi valtavirtaa.

Usein heränneet keskustelut ja säännösten päivitykset nostavat esiin kysymyksen siitä, miten tulevaisuudessa määritellään vaihtoehtoisuus ja miten uudet ilmiöt (esimerkiksi elektroninen kokeellinen musiikki, indie-folk tai genrejä ylittävät teokset) sopivat kategoriaan. Palkinto jatkaa silti tärkeänä areenana vaihtoehtomusiikin tekijöille, ja sen voittajat heijastavat usein oman aikakautensa musiikillista innovaatiota.