Hindko (ہندکو lausutaan [/Hindkoŭ/], myös Hindku tai Hinko,) on Pakistanissa puhuttu indoarjalainen kieli. Kieltä puhuu arviolta 2,2–4 miljoonaa ihmistä Khyber Pakhtunkhwanin (mukaan lukien hazara), Punjabin (mukaan lukien Attock) ja Azad Kashmirin alueilla. Hindko on osa laajempaa indoarjalaista murre- ja kieliryhmää, ja sen eri muodot muodostavat jatkumon ympäröivien kielten, kuten punjabinkielten ja pohjoisempien pahari-murteiden kanssa.
Hindko-puhujien yhteisöllinen identiteetti on monimuotoinen. Näille ihmisille ei ole olemassa yhtä yleisesti käytettyä, virallista etnonimiä, koska he kuuluvat erilaisiin etnisiin ryhmiin ja tunnistavat itsensä yleensä suuremmista perheistä, kasteista ja heimoista. Haripurin, Abbottabadin ja Mansehran piirikuntien suurimpaan ryhmään kuuluvia ihmisiä kutsutaan kuitenkin joskus yhteisesti Hazarawaliksi, joka on nimetty näitä piirikuntia käsittävän Hazara-divisioonan mukaan. Peshawarin kaupungissa heistä käytetään nimitystä "Kharay", joka tarkoittaa kaupunkilaisia tai hindkowalaisia.
Jakautuminen ja murteet
Hindkon sisällä on useita alueellisia murteita, jotka poikkeavat toisistaan äänteiden, sanaston ja osin kieliopin tasolla. Pohjoiset muodot (esimerkiksi Hazara-alueella) eroavat eteläisemmistä ja länsisemmästä Attockin seudun puhetavasta. Eri murteet muodostavat osan laajasta murrejatkumosta, jossa rajat muihin läheisiin kielimuotoihin eivät ole aina selviä.
Kirjoitus ja kirjallisuus
Hindkoa on perinteisesti välitetty ennen kaikkea suullisesti: kansanrunous, laulut, tarinat ja suullinen perinne ovat tärkeitä kulttuurisia ilmentymiä. Kirjoitetussa muodossa hindkoa on yleensä esitetty persian- ja urdunpohjaisella arabialaisella kirjoitusjärjestelmällä (ns. Shahmukhi-tyyppi). Standardoitua, laajasti hyväksyttyä kirjoitusasua ei kuitenkaan ole vakiintunut, ja eri yhteisöissä käytetään erilaisia käytäntöjä. Viime vuosikymmeninä on tehty paikallisia aloitteita kielikirjallisuuden, oppimateriaalien ja medioiden (esim. paikallisradio-ohjelmat ja yhteisölehdet) kehittämiseksi.
Kielelliset piirteet
Hindko kuuluu indoarjalaisiin kieliin ja jakaa niiden yleisiä piirteitä. Tyypillisesti sanajärjestys on subjekti–objekti–verbi (SOV). Nominit taivutetaan usein suvun ja lukumäärän mukaan, ja suhteet ilmaistaan pääosin paikallisia postpositioita käyttäen. Äänteellisesti hindkossa on useita retrofleksikonsonantteja (niin kuin monissa muissakin pohjoisissa indoarjalaisissa kielissä) ja paikallisia ääntämispiirteitä, jotka vaihtelevat murteittain. Sanasto sisältää lainoja urdusta, persiasta ja ympäröivistä kielistä.
Sosio-kielellinen asema
Hindko on ensisijainen kotikieli monille puhujille, mutta useimmat hindko-puhujat ovat myös kaksikielisiä tai monikielisiä: Urdu ja alueelliset kielet kuten pashto tai punjabi ovat yleisiä toinen- tai virallisissa yhteyksissä käytettäviä kieliä. Hindkolla ei ole virallista asemaa suurissa hallinnollisissa instituutioissa, minkä takia koulutus ja viranomaisasiat hoidetaan usein urdulla tai englannilla. Tämä vaikuttaa kielen käyttöön julkisessa elämässä ja voi johtaa kielenalaisuuteen joissain yhteisöissä.
Uhat ja elvytys
Vaikka hindko elää vahvana kotiyhteisöissä ja kulttuurisissa käytännöissä, kieli kohtaa haasteita kuten kielen vaipuminen ja nuorempien sukupolvien taipumus siirtyä urduun tai muihin alueellisiin kieliin. Paikalliset kulttuuri- ja kieliyhdistykset, tutkijat ja yhteisömediat ovat käynnistäneet aloitteita sanaston dokumentoimiseksi, oppimateriaalien laatimiseksi sekä hindkon näkyvyyden lisäämiseksi radiossa ja kirjallisuudessa. Näiden ponnistelujen tavoitteena on säilyttää kielen monimuotoisuus ja tukea sen jatkuvaa käyttöä sekä kotona että kulttuurisissa yhteyksissä.
Hindko on tärkeä osa Pohjois-Pakistanin kielellistä maisemaa, ja sen tutkimus sekä elvytys toimivat paitsi kielellisen monimuotoisuuden turvaajana myös paikallisen kulttuuriperinnön ylläpitäjänä.
