Vesipiippu (shisha, hookah): Mitä se on — historia, käyttö ja toiminta

Tutustu vesipiippuun (shisha/hookah): sen historia, käyttö ja toiminta — miten se toimii, turvallisuusvinkit ja suosituimmat maut yhdestä kattavasta oppaasta.

Tekijä: Leandro Alegsa

Vesipiippu on perinteinen laite, jolla poltetaan maustettua tupakkaa (tunnetaan usein nimellä "shisha") tai tavallisempaa tupakkaa. Laite koostuu yleensä vesimaljasta, varresta, kulhosta, letkusta ja hiilestä. Termiä käytetään myös yleisemmin puhumaan itse laitteesta; katso myös vesipiippu-hakusivu lisätiedoille. Sitä voidaan käyttää myös yrttihedelmien ja muiden tupakoimattomien seosten polttamiseen, mutta savun ja kuumuuden vaikutukset pysyvät samoina.

Historia

Vesipiipun alkuperä juontaa juurensa Intiaan ja Persiaan, ja laite saavutti laajempaa suosiota erityisesti ottomaanidynastian aikana. Siitä kehittyi tärkeä osa monien Lähi‑idän ja Etelä‑Aasian kulttuurista kahvila‑elämää ja sosiaalista yhdessäoloa. 1900‑luvulla vesipiippukulttuuri levisi edelleen maailmalle, ja nykyaikaiset muunnelmat ja makuvaihtoehdot ovat tehneet siitä suositun erityisesti nuorten ja kaupunkialueiden keskuudessa.

Rakenne ja toiminta

  • Malja (vesipohja): lasi- tai muoviallas, johon laitetaan vettä. Se toimii savun jäähdyttäjänä ja osittaisena suodattimena.
  • Varsi (putki): yhdistää kulhon maljaan; savu kulkee varren läpi veden läpi.
  • Kulho (savukulho): jossa tupakka tai muu seos asetetaan; kulhon päälle usein asennetaan folio tai ritilä, jolle asetetaan hiilet.
  • Letku/pilli: josta savua vedetään käyttäjän suuhun.
  • Hiilet: kuumentavat tupakkaseosta; hiilistä voi syntyä myös hiilimonoksidia ja muita haitallisia kaasuja.
  • Lisäosat: venttiilit, grommetit tiivisteiksi ja diffuusorit, jotka vähentävät ääntä ja hienontavat kuplintaa.

Toimintaperiaate on yksinkertainen: hiilet kuumentavat kulhossa olevaa seosta, josta irtoava savu kulkeutuu varren kautta veteen. Veden läpi kulkeva savu jäähtyy ja osittain puhdistuu suuremmista hiukkasista ennen kuin se saavuttaa letkun ja käyttäjän. Vaikka vesi viilentää savua ja poistaa suurimpia partikkelien klustereita, se ei poista useimpia myrkyllisiä yhdisteitä kuten nikotiinia, terva‑aineita tai hiilimonoksidia.

Terveyshaitat

Vesipiippu ei ole terveellisempi vaihtoehto savukkeille. Pitkät polttosessiot voivat altistaa suurille määrille savua, nikotiinia ja haitallisia kaasuja. Erityisesti hiilten käyttö voi lisätä hiilimonoksidin ja muiden palamistuotteiden määrää. Terveyshaittoja voivat olla:

  • riippuvuus nikotiinista, jos käytetään tupakkaa
  • hengityselinten ja sydän‑verisuonijärjestelmän rasitus
  • lisääntynyt syöpäriski pitkäaikaisessa käytössä
  • altistus hiilimonoksidille ja muille palamistuotteille
  • passiivisen savun haitat muille tilassa oleville

Myös niin kutsutut "yrtti"‑tai "tupakoimattomat" seokset eivät ole vaarattomia: vaikka ne eivät sisälläkään tupakkaa tai nikotiinia, hiilen ja palamisen tuotteet voivat silti aiheuttaa terveydellisiä haittoja.

Käyttö, turvallisuus ja etiketti

  • Käytä vesipiippua hyvin tuuletetussa tilassa tai ulkona—hiilten tuottama hiilimonoksidi voi kasaantua suljetussa tilassa.
  • Käytä asianmukaisia hiiliä ja pidä hiilistä huolta pihdeillä; älä jätä kuumia hiiliä vartioimatta.
  • Vältä jakamasta suukappaleita ilman desinfiointia ja pidä hygienia kunnossa, erityisesti julkisissa kahviloissa.
  • Huomioi paikalliset tupakka‑ ja muiden tuotteiden säädökset; monissa maissa vesipiippua koskevat rajoitukset ovat samanlaisia kuin savukkeitakin.

Huolto ja puhdistus

Säännöllinen puhdistus parantaa makua ja vähentää bakteerikasvustoa. Suositeltavia toimenpiteitä:

  • Tyhjennä ja huuhtele malja jokaisen session jälkeen.
  • Puhdista varsi ja kulho harjoilla ja vedellä; tarkista, onko letku pestävissä (monet nahka‑ tai nahkakuidusta tehdyt letkut eivät kestä pesua).
  • Tarkasta tiivisteet ja grommetit kulumisen varalta ja vaihda tarvittaessa.

Tyypit ja nykyaika

Perinteisten lasisten ja messinkisten vesipiippujen lisäksi markkinoilla on moderneja maljoja akryylistä tai muovista, kannettavia versioita ja elektronisia vaihtoehtoja (e‑shisha), jotka tuottavat höyryä ilman hiiltä. Vesipiippulounge‑kulttuuri ja makuvalikoimat (hedelmä, minttu, karamelli, tee‑pohjaiset seokset ym.) ovat tehneet vesipiipusta suosittua monissa kaupungeissa. On hyvä muistaa, että eri tyypit eroavat paitsi ulkonäöltään myös siitä, miten paljon ja millaista savua tai höyryä ne tuottavat.

Yhteenvetona: vesipiippu on pitkäaikainen ja kulttuurisesti merkittävä tapa kuluttaa maustettua tupakkaa tai muita seoksia. Vaikka vesi jäähdyttää savua, laite ei tee savusta vaaratonta; käytön yhteydessä kannattaa kiinnittää huomiota turvallisuuteen, hygieniaan ja terveysvaikutuksiin.

  Intialainen mies polttaa vesipiippua, Rajasthan, Intia  Zoom
Intialainen mies polttaa vesipiippua, Rajasthan, Intia  

Venäläinen vesipiippu  Zoom
Venäläinen vesipiippu  

Historia

Vesipiippu on peräisin Arabiasta, Persiasta, Turkista, Intiasta ja muinaisesta Kiinasta. Muinaisissa persialaisissa maalauksissa kuvataan vesipiippua polttavia ihmisiä. 1800-luvun alussa vesipiippu tuli suosituksi rikkaiden miesten keskuudessa, jotka usein polttivat vesipiippua yllään tupakointilakki tai fezze ja tupakointitakki.

Punaista merta ympäröivällä alueella saatetaan käyttää puhekielisiä termejä "kuplakupla" ja "kuplakupla".

Tämän jälkimmäisen intialaisen nimen hookah arkaaista muotoa hookah käytetään englanniksi yleisimmin historiallisista syistä. Monet englanninkieliset maistelivat vesipiipun vaikutuksia ensimmäisen kerran Intiassa. Kirjailija William Hickey kirjoitti muistelmissaan, että pian sen jälkeen, kun hän oli saapunut Kalkuttaan (nykyinen Kolkata), Intiaan vuonna 1775:

"

Minulle oli valmisteltu mitä hienoimmin pukeutunut ja loistavin vesipiippu. Kokeilin sitä, mutta en pitänyt siitä. Koska se tuntui useiden kokeilujen jälkeen edelleen epämiellyttävältä, kysyin vakavasti, oliko minun ehdottomasti pakko ryhtyä tupakoitsijaksi, ja sain yhtä vakavasti vastauksen: "Epäilemättä on, sillä yhtä hyvin voisitte olla poissa maailmasta kuin poissa muodista". Täällä kaikki käyttävät vesipiippua, ja ilman sitä on mahdotonta tulla toimeen." ..... [Olen usein kuullut miesten sanovan, että he jäisivät mieluummin ilman päivällistä kuin vesipiippua.

"

 Ferdinand Max Bredtin kirjoittama Türkische Frauen.  Zoom
Ferdinand Max Bredtin kirjoittama Türkische Frauen.  

Egyptiläinen vesipiippu (shisha)  Zoom
Egyptiläinen vesipiippu (shisha)  

Vesipiipun polttaminen

Vesipiipun pohjassa oleva purkki täytetään vedellä niin, että se upottaa muutaman sentin verran runkoputkea, joka suljetaan tiiviisti. Syvempi vesi vain lisää sen käyttämiseen tarvittavaa sisäänhengitysvoimaa. Tupakkaa tai tupakoimatonta melassia laitetaan vesipiipun yläosassa olevaan kulhoon. Usein kulho peitetään rei'itetyllä peltisellä foliolla tai metallisuojalla ja sen päälle asetetaan hiiltä. Folio tai seula erottaa hiilen ja tupakan toisistaan, mikä minimoi hiilituhkan hengittämisen savun mukana ja alentaa lämpötilaa, jolle tupakka altistuu, jotta tupakka ei palaisi suoraan.

Kun hengität letkun läpi, ilma vedetään hiilen läpi ja tupakkaa sisältävään kulhoon. Hiilen lämmittämä kuuma ilma höyrystää tupakan polttamatta sitä. Höyry johdetaan alas rungon putken läpi, joka ulottuu purkin veteen. Se kuplii ylöspäin veden läpi, menettää lämpöä ja täyttää purkin yläosan, johon letku on kiinnitetty. Kun tupakoitsija hengittää letkusta, savu kulkeutuu keuhkoihin, ja purkin paineen muutos vetää lisää ilmaa hiilen läpi, jolloin prosessi jatkuu.

 

Vesipiippu nykyaikana

Vesipiippuja käytetään nykyään laajalti. Juhlissa jotkut polttavat vesipiippua ja levittävät sitä muiden käytettäväksi. Vesipiippubaarit ovat paikkoja, joissa ihmiset voivat tavata ja polttaa vesipiippua. Nykyään vesipiippuja on lukuisia eri malleja, muotoja ja kokoja, klassisesta egyptiläisestä lookista moderniin ja futuristiseen.

 

Terveys

WHO:n vuonna 2005 julkaisemassa raportissa todetaan, että vesipiipun avulla tapahtuva tupakointi on vakava mahdollinen terveysriski eikä se ole turvallinen vaihtoehto tupakointiin verrattuna. Keskimääräinen vesipiippusessio kestää tyypillisesti yli 40 minuuttia, ja se koostuu 50-200 inhalaatiosta, joista kukin on 0,15-0,50 litraa savua. Tunnin mittaisessa vesipiipun tupakointisessiossa käyttäjät kuluttavat noin 100-200 kertaa enemmän savua kuin savukkeessa.

 

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on vesipiippu?


A: Vesipiippu on eräänlainen lasinen vesipiippu, jota käytetään tupakan tai erityisen vesipiipputupakan eli "shishan" polttamiseen.

K: Mitä muuta voi polttaa vesipiipun avulla?


V: Vesipiippua voidaan käyttää myös yrttihedelmien polttamiseen.

K: Milloin vesipiippu sai suosiota?


V: Vesipiippu saavutti suosiota ottomaanidynastian aikana.

K: Miten vesipiippu toimii?


V: Vesipiippu toimii veden suodattamisen ja epäsuoran lämmön avulla.

K: Mikä on vesipiipun vedensuodatuksen tarkoitus?


V: Vesisuodatuksen tarkoituksena on suodattaa haitalliset aineet pois ja tarjota viileämpi tupakointikokemus.

K: Mikä on shisha?


V: Shisha on erityinen vesipiipputupakka, joka on maustettu ja kostea.

K: Mitä on epäsuora lämpö vesipiipussa?


V: Epäsuoralla lämmöllä vesipiipussa tarkoitetaan tupakan päälle asetettua hiiltä, joka tuottaa lämpöä ilman, että se on suoraan kosketuksissa tupakan kanssa.


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3