Vesipiippu

Historia

Vesipiippu on peräisin Arabiasta, Persiasta, Turkista, Intiasta ja muinaisesta Kiinasta. Muinaisissa persialaisissa maalauksissa kuvataan vesipiippua polttavia ihmisiä. 1800-luvun alussa vesipiippu tuli suosituksi rikkaiden miesten keskuudessa, jotka usein polttivat vesipiippua yllään tupakointilakki tai fezze ja tupakointitakki.

Punaista merta ympäröivällä alueella saatetaan käyttää puhekielisiä termejä "kuplakupla" ja "kuplakupla".

Tämän jälkimmäisen intialaisen nimen hookah arkaaista muotoa hookah käytetään englanniksi yleisimmin historiallisista syistä. Monet englanninkieliset maistelivat vesipiipun vaikutuksia ensimmäisen kerran Intiassa. Kirjailija William Hickey kirjoitti muistelmissaan, että pian sen jälkeen, kun hän oli saapunut Kalkuttaan (nykyinen Kolkata), Intiaan vuonna 1775:

"

Minulle oli valmisteltu mitä hienoimmin pukeutunut ja loistavin vesipiippu. Kokeilin sitä, mutta en pitänyt siitä. Koska se tuntui useiden kokeilujen jälkeen edelleen epämiellyttävältä, kysyin vakavasti, oliko minun ehdottomasti pakko ryhtyä tupakoitsijaksi, ja sain yhtä vakavasti vastauksen: "Epäilemättä on, sillä yhtä hyvin voisitte olla poissa maailmasta kuin poissa muodista". Täällä kaikki käyttävät vesipiippua, ja ilman sitä on mahdotonta tulla toimeen." ..... [Olen usein kuullut miesten sanovan, että he jäisivät mieluummin ilman päivällistä kuin vesipiippua.

"

 
Ferdinand Max Bredtin kirjoittama Türkische Frauen.  


Egyptiläinen vesipiippu (shisha)  

Vesipiipun polttaminen

Vesipiipun pohjassa oleva purkki täytetään vedellä niin, että se upottaa muutaman sentin verran runkoputkea, joka suljetaan tiiviisti. Syvempi vesi vain lisää sen käyttämiseen tarvittavaa sisäänhengitysvoimaa. Tupakkaa tai tupakoimatonta melassia laitetaan vesipiipun yläosassa olevaan kulhoon. Usein kulho peitetään rei'itetyllä peltisellä foliolla tai metallisuojalla ja sen päälle asetetaan hiiltä. Folio tai seula erottaa hiilen ja tupakan toisistaan, mikä minimoi hiilituhkan hengittämisen savun mukana ja alentaa lämpötilaa, jolle tupakka altistuu, jotta tupakka ei palaisi suoraan.

Kun hengität letkun läpi, ilma vedetään hiilen läpi ja tupakkaa sisältävään kulhoon. Hiilen lämmittämä kuuma ilma höyrystää tupakan polttamatta sitä. Höyry johdetaan alas rungon putken läpi, joka ulottuu purkin veteen. Se kuplii ylöspäin veden läpi, menettää lämpöä ja täyttää purkin yläosan, johon letku on kiinnitetty. Kun tupakoitsija hengittää letkusta, savu kulkeutuu keuhkoihin, ja purkin paineen muutos vetää lisää ilmaa hiilen läpi, jolloin prosessi jatkuu.

 

Vesipiippu nykyaikana

Vesipiippuja käytetään nykyään laajalti. Juhlissa jotkut polttavat vesipiippua ja levittävät sitä muiden käytettäväksi. Vesipiippubaarit ovat paikkoja, joissa ihmiset voivat tavata ja polttaa vesipiippua. Nykyään vesipiippuja on lukuisia eri malleja, muotoja ja kokoja, klassisesta egyptiläisestä lookista moderniin ja futuristiseen.

 

Terveys

WHO:n vuonna 2005 julkaisemassa raportissa todetaan, että vesipiipun avulla tapahtuva tupakointi on vakava mahdollinen terveysriski eikä se ole turvallinen vaihtoehto tupakointiin verrattuna. Keskimääräinen vesipiippusessio kestää tyypillisesti yli 40 minuuttia, ja se koostuu 50-200 inhalaatiosta, joista kukin on 0,15-0,50 litraa savua. Tunnin mittaisessa vesipiipun tupakointisessiossa käyttäjät kuluttavat noin 100-200 kertaa enemmän savua kuin savukkeessa.