Kieliluu on hevosenkengän muotoinen luu kaulan etuosassa leuan ja kilpirauhasruston (aataminomenan) välissä. Lepotilassa se sijaitsee edessä alaleuan ja takana kolmannen kaulanikaman tasolla. Toisin kuin useimmat muut luut, kieliluu ei ole suoraan yhteydessä muihin luihin, vaan se on kiinnittynyt ainoastaan lihaksiin ja nivelsiteisiin. Kieliluu auttaa kielen liikkumisessa ja nielemisessä. Se kiinnittyy yläpuolella oleviin suunpohjan ja kielen lihaksiin, alapuolella olevaan kurkunpäähän ja takana oleviin nieluriskaan ja nieluriskaan.

Sijainti

Kieliluu (os hyoideum) sijaitsee kaulan etuosassa, leukaluun ja kilpiruston välissä. Sen keskimääräinen taso on kolmannen kaulanikaman (C3) kohdalla. Koska luu ei muodosta nivelkytkentöjä muihin luihin, sen sijaintoa säätelevät pääasiassa siihen kiinnittyvät lihakset ja sidekudokset.

Rakenne

  • Kieliluun perusrakenne koostuu keskeisestä rungosta (corpus hyoidei) ja siitä ulottuvista sarvista eli sarvoksista:
    • suuremmat sarvet (cornu majus)
    • pienemmät sarvet (cornu minus)
  • Nuorella ihmisellä osa elementeistä voi olla erillisessä rustoyhteydessä, ja luut voivat osittain luutua yhteen aikuisuudessa.
  • Muodoltaan kieliluu on yleensä U- tai V-muotoinen ja vaihtelee yksilöllisesti.

Tehtävät

  • Kielen ja suunpohjan tuki: kieliluu toimii kiinnityspisteenä useille kielen, suunpohjan ja nielun lihaksille, mikä mahdollistaa kielen monipuoliset liikkeet.
  • Nielemisen apu: suprahyoidisten ja infrahyoidisten lihasten yhteistyö siirtää kieliluuta ja kurkunpäätä, mikä auttaa ruokapalan kuljetuksessa nieluun.
  • Puheen ja hengityksen vaikutus: kieliluun asento vaikuttaa suunontelon ja nielun muotoon, ja siten puheen sekä ilman kulun toimintaan.

Yhteydet ja lihaskiinnitykset

Kieliluu toimii keskeisenä ankkurina monille lihaksille. Yleisimmät lihasryhmät, jotka kiinnittyvät kieliluuhun, ovat:

  • suprahyoidiset lihakset (esim. mylohyoideus, digastricus), jotka nostavat kieliluuta ja kurkunpäätä
  • infrahyoidiset lihakset (esim. sternohyoideus, thyrohyoideus), jotka laskevat kieliluuta tai vakauttavat sitä
  • kielen lihakset, jotka kiinnittyvät osittain kieliluuhun ja mahdollistavat kielen liikkeet

Kliininen merkitys

  • Kieliluun vammat, kuten murtumat, voivat johtua suun- tai kaulatraumasta ja aiheuttaa nielemis- tai hengitysvaikeuksia.
  • Kieliluun toimintahäiriöt tai lihasten heikkous voivat ilmetä dysfagiana (nielemisvaikeudet), puheen muutoksina tai kipuna kaulan etuosassa.
  • Kirurgiset toimenpiteet nielun, hengitysteiden tai kilpirauhasen alueella voivat vaatia huomioimaan kieliluuta ja sen kiinnityksiä.
  • Kuvantamistutkimuksissa (röntgen, CT, MRI) kieliluu näkyy helposti ja sen poikkeavuudet voidaan diagnosoida tilanteen mukaan.

Lisätietoa

Kieliluun anatomia on tärkeä sekä kliinisessä työssä että esimerkiksi kielten tuotannon ja nielemistutkimusten ymmärtämisessä. Sen ainutlaatuinen asema ”vapaana” luuna, joka on kiinnittynyt ainoastaan pehmytkudoksiin, selittää miksi pienet muutokset lihastoiminnassa voivat vaikuttaa merkittävästi suunontelon toimintaan.