Lanta
Lanta on orgaanista ainesta, jota käytetään lannoitteena maataloudessa. Lanta parantaa maaperän hedelmällisyyttä lisäämällä siihen orgaanista ainesta ja runsaasti ravinteita, kuten typpeä, jota bakteerit sitovat maaperään. Korkeammat eliöt käyttävät sieniä ja bakteereja ravintonaan elämän ketjussa.
Termiä "lanta" käytettiin aiemmin epäorgaanisista lannoitteista, mutta nykyään sitä käytetään hyvin harvoin. Lintujen ja lepakoiden lantaa kutsutaan guanoksi.
Eläinten lanta on usein eläinten ulosteiden ja kuivikkeiden olkien seos.
Etymologia
Sana manure on peräisin keski-englannin sanasta manuren, joka tarkoittaa "maan viljelemistä", ja alun perin ranskan sanasta main-oeuvre = "käsityö", joka viittaa maan lannoittamiseen liittyvään työhön.
Tyypit
Maaperän hoidossa käytetään kahta lantaluokkaa: viherlannoitteita ja eläinlannoitteita. Komposti eroaa lannasta siinä, että se on orgaanisen aineksen hajonnut jäännös (joka voi kuitenkin sisältää lantaa).
Suurin osa eläinten lannasta on kasveja syövien nisäkkäiden (kasvinsyöjien) ulosteita (joita kutsutaan myös "ulosteiksi" tai "paskaksi" jne.) ja kasvimateriaalia (usein olkia), jota on käytetty eläinten kuivikkeena ja joka on näin ollen vahvasti saastunut eläinten ulosteista ja virtsasta.
Viherlannoitteet ovat viljelykasveja, joita viljellään nimenomaan kyntämistä varten. Näin hedelmällisyys lisääntyy maaperään palautuvien ravinteiden ja orgaanisen aineksen ansiosta.
Lanta seinällä
Lannan käyttö
Lantaa on käytetty vuosisatojen ajan lannoitteena maanviljelyssä, sillä se sisältää runsaasti typpeä ja muita kasvien kasvua edistäviä ravinteita. Sika- ja sikalatoiminnasta peräisin oleva nestemäinen lanta ruiskutetaan yleensä suoraan maaperään epämiellyttävien hajujen vähentämiseksi. Sikojen ja nautojen lanta levitetään pelloille lannanlevittimellä. Koska kasvinsyöjien syömien ruohojen proteiinipitoisuus on suhteellisen alhainen, karjanlannan haju on miedompi kuin lihansyöjien lannan - esimerkiksi norsun lanta on käytännössä hajutonta. Pelloille levitettävän lannan määrän vuoksi haju voi kuitenkin olla ongelma joillakin maatalousalueilla. Siipikarjan lanta on tuoreena haitallista kasveille, mutta kompostoitumisen jälkeen se on arvokasta lannoitetta.
Eläinten kuivattua lantaa on käytetty polttoaineena kautta aikojen. Lehmien kuivattu lanta (joka tunnetaan yleensä nimellä lanta) oli ja on edelleen tärkeä polttoainelähde Intian kaltaisissa maissa, kun taas kamelin lantaa saatetaan käyttää puutonilla alueilla, kuten aavikoilla. Oregon Trail -reitillä pioneeriperheet keräsivät suuria määriä "puhvelinlastuja" niukkojen polttopuiden sijasta. Sitä on käytetty moniin tarkoituksiin, ruoanlaittoon ja aavikon kylmien öiden torjuntaan.
Toinen lannan käyttötapa on paperin valmistaminen. Tätä on tehty norsujen lannasta, jossa se on pientä teollisuutta Afrikassa ja Aasiassa, sekä hevosten, laamojen ja kengurujen lannasta. Laamaa lukuun ottamatta nämä eläimet eivät ole märehtijöitä, joten niiden lantaan kulkeutuu yleensä kasvikuituja sulamattomina.
Lantakakkuja valmistetaan polttoaineeksi Bretagnessa, noin 1900.
