Lanta — orgaaninen lannoite: ravinteet, käyttö ja maaperän parantaminen

Täydellinen opas lannasta: orgaaninen lannoite, ravinteet, käyttö ja maaperän parantaminen — käytännön vinkit viljelyyn ja kestävään maanhoitoon.

Lanta on eläinten ulosteen ja virtsan sekä usein niiden alustan biologisen hajoamisen seurauksena syntyvää orgaanista ainesta, jota käytetään lannoitteena ja maaperän parannusaineena maataloudessa. Lanta lisää maaperään orgaanista ainesta, parantaa maan rakennetta, edistää vedenpidätyskykyä ja tuo kasvustoille tärkeitä ravinteita. Lannan sisältämä ravinnekierto liittyy maaperän mikrobiologiaan: esimerkiksi lanta sisältää orgaanista typpeä, jonka muuntumisessa kasveille käyttökelpoiseen muotoon bakteerit ja sienet osallistuvat aktiivisesti. Tämä mikrobi- ja sieniaktiivisuus on osa maaperän ravinteiden mineralisaatiota ja laajempaa elintarvikeverkostoa, jossa bakteerit ja sienet hajottavat orgaanista ainesta ja tekevät ravinteita saataville kasveille.

Lannan ravinteet ja vaikutus maaperään

Lanta toimii hitaasti vapautuvana ravinnevarastona. Tyypillisesti lanta sisältää:

• Typpi (N) — tärkeä kasvien kasvulle; osa typpimäärästä on orgaanisessa muodossa ja muuttuu maaperässä bakteerien vaikuttamana kasveille käyttökelpoiseksi.
• Fosfori (P) — vaikuttaa juuriston kehitykseen ja kukintaan/hedeltämiseen.
• Kalium (K) — lisää satojen laatua ja taudinkestävyyttä.
• Hivenaineita, sekä runsaasti orgaanista ainetta, joka parantaa maaperän rakennetta ja mikrobitoimintaa.

Lannan tarkka ravinnekoostumus vaihtelee eläinlajin, ruokinnan, kuivikkeen ja varastointitavan mukaan: esimerkiksi broilerien ja kanojen lanta on yleensä ravinteikkaampaa per massayksikköä kohden kuin lehmän lanta, kun taas hevosen lanta saattaa sisältää enemmän siemeniä ja olkea.

Lajit ja ominaisuudet

• Naudan lanta on usein kosteampaa ja tilavuudeltaan suurta; se parantaa maaperän rakennetta hyvin.
• Sianlanta on ravinteikkuudeltaan keskimäärin väkevämpää ja hajuiltaan voimakkaampaa.
• Hevosen lanta sisältää usein kuivikkeita ja kasvin siemeniä, jolloin kompostointi on suositeltavaa.
• Siipikarjan lanta (kanojen, broilereiden) on hyvin ravinnepitoista ja voi polttaa kasveja, jos sitä käytetään tuoreena ilman laimenemista tai kompostointia.
• Guano tarkoittaa lintujen tai lepakoiden kuivattua ulostetta; sitä on perinteisesti käytetty voimakkaana fosfori- ja typpilähteenä.

Käyttö ja hyvän käytännön ohjeet

• Sovita lannan annostus kasvilajille ja maaperän ravinnetilalle; liiallinen lannoitus voi johtaa ravinteiden huuhtoutumiseen vesistöihin.
• Yleinen käytäntö on levittää lanta syksyllä ennen syyspeltotöitä tai aikaisin keväällä ja muokata maa pian levityksen jälkeen, jotta ravinteet sitoutuvat maahan.
• Vältä levitystä jäätyneelle tai lumiselle maalle ja läheltä vesistöjä sekä talviaikaan, jolloin huuhtoutumisriski kasvaa.
• Tuore lanta voi polttaa taimia tai levittää taudinaiheuttajia; kompostoiminen tai riittävä laimennus/inkorporointi vähentää riskejä.

Kompostointi ja käsittely

Kompostointi on tehokas tapa stabiloida lanta: se vähentää taudinaiheuttajia, tuhoaa suurimman osan rikkakasvien siemenistä, tasaa ravinteiden vapautumista ja vähentää hajuhaittoja. Hyvin hoidussa kompostissa lämpötila nousee riittävästi orgaanisen aineksen hajottamiseksi ja hygienisoinniksi. Lyhyitä suosituksia:

• Sekoita lanta ja kuivikeaineet (kuivike, olki) tasapainoisen C:N-suhteen aikaansaamiseksi.
• Säilytä kompostikasa ilmanista ja kosteustasapainossa, käännä tarvittaessa.
• Anna kompostin kypsyä riittävästi ennen levitystä peltomaahan — kypsyminen vähentää ravinnehukkaa ja kasvitaimiriskiä.

Ympäristö- ja terveysnäkökohdat

Lanta on arvokas luonnonvara, mutta väärin käytettynä se voi aiheuttaa ympäristöongelmia: typpeä ja fosforia voi valua vesistöihin, mikä aiheuttaa rehevöitymistä. Lisäksi tuore lanta voi sisältää taudinaiheuttajia (esim. bakteereja) ja hajuhaittoja. Siksi on tärkeää noudattaa paikallisia suosituksia ja lainsäädäntöä lannan käsittelyssä, varastoinnissa ja levityksessä.

Lakeja ja suositukset

Useimmissa maissa lannan varastoinnille, käsittelylle ja levitykselle on säädetty ympäristönsuojeluun liittyviä määräyksiä, joihin kuuluu esimerkiksi vuotosuojaukset, suojaetäisyydet vesistöihin ja ravinnekuormitusrajoitukset. Erityisesti intensiivisessä kotieläintuotannossa arvionti ja asianmukaiset varastointiratkaisut ovat tarpeen päästöjen vähentämiseksi.

Lannan käyttö on osa kestävää viljelyä, kun sitä hallitaan oikein: se parantaa maaperän terveyttä, kierrättää ravinteita ja voi vähentää tarvetta synteettisille lannoitteille. Hyvät käytännöt, kompostointi ja vastuullinen levitys minimoivat riskit ja maksimoivat hyödyn sekä viljelijälle että ympäristölle. 

Tyypit

Maaperän hoidossa käytetään kahta lantaluokkaa: viherlannoitteita ja eläinlannoitteita. Komposti eroaa lannasta siinä, että se on orgaanisen aineksen hajonnut jäännös (joka voi kuitenkin sisältää lantaa).

Suurin osa eläinten lannasta on kasveja syövien nisäkkäiden (kasvinsyöjien) ulosteita (joita kutsutaan myös "ulosteiksi" tai "paskaksi" jne.) ja kasvimateriaalia (usein olkia), jota on käytetty eläinten kuivikkeena ja joka on näin ollen vahvasti saastunut eläinten ulosteista ja virtsasta.

Viherlannoitteet ovat viljelykasveja, joita viljellään nimenomaan kyntämistä varten. Näin hedelmällisyys lisääntyy maaperään palautuvien ravinteiden ja orgaanisen aineksen ansiosta.

 
Lanta seinällä  

Lannan käyttö

Lantaa on käytetty vuosisatojen ajan lannoitteena maanviljelyssä, sillä se sisältää runsaasti typpeä ja muita kasvien kasvua edistäviä ravinteita. Sika- ja sikalatoiminnasta peräisin oleva nestemäinen lanta ruiskutetaan yleensä suoraan maaperään epämiellyttävien hajujen vähentämiseksi. Sikojen ja nautojen lanta levitetään pelloille lannanlevittimellä. Koska kasvinsyöjien syömien ruohojen proteiinipitoisuus on suhteellisen alhainen, karjanlannan haju on miedompi kuin lihansyöjien lannan - esimerkiksi norsun lanta on käytännössä hajutonta. Pelloille levitettävän lannan määrän vuoksi haju voi kuitenkin olla ongelma joillakin maatalousalueilla. Siipikarjan lanta on tuoreena haitallista kasveille, mutta kompostoitumisen jälkeen se on arvokasta lannoitetta.

Eläinten kuivattua lantaa on käytetty polttoaineena kautta aikojen. Lehmien kuivattu lanta (joka tunnetaan yleensä nimellä lanta) oli ja on edelleen tärkeä polttoainelähde Intian kaltaisissa maissa, kun taas kamelin lantaa saatetaan käyttää puutonilla alueilla, kuten aavikoilla. Oregon Trail -reitillä pioneeriperheet keräsivät suuria määriä "puhvelinlastuja" niukkojen polttopuiden sijasta. Sitä on käytetty moniin tarkoituksiin, ruoanlaittoon ja aavikon kylmien öiden torjuntaan.

Toinen lannan käyttötapa on paperin valmistaminen. Tätä on tehty norsujen lannasta, jossa se on pientä teollisuutta Afrikassa ja Aasiassa, sekä hevosten, laamojen ja kengurujen lannasta. Laamaa lukuun ottamatta nämä eläimet eivät ole märehtijöitä, joten niiden lantaan kulkeutuu yleensä kasvikuituja sulamattomina.

 
Lantakakkuja valmistetaan polttoaineeksi Bretagnessa, noin 1900.  

Hae kirjaimella