Ja, vi elsker dette landet | norjankielisen 1800-luvun isänmaallisen laulun otsikko ja alkusoitto

Kyllä, me elämme tätä maata, joka
on vieras
, ja se on Vandetin
ja Hjemin välissä, ja se on
Vandetin
ja Hjemin välissä.
Elsker, elsker det og tænker
paa vor Far og Mor
 og den Saganat, som sænker
Drømme paa vor Jord. 

 Norske Mand i Hus og Hytte,
tak din store Gud!
landet vilde han beskytte,
skønt det mørkt saa ud.
Alt, hvad Fædrene har kjæmpet,
Mødrene har grædt,
 har den Herre stille læmpet,
saa vi vant vor Ret. 

 Kyllä, me rakastamme tätä maata, joka on niin
vieras
, että Vandet
ja Hjem ovat sen takana.
Og som Fædres Kamp har hævet
det af Nød til Sejr,
 ogsaa me, naar det blir krævet,
for dets Fred slaar Lejr.  

Kyllä, me rakastamme tätä maata,
joka on vieras,
kova, værbitt over vannet,
med de tusen hjem.
Elsker, elsker det og tenker
på vår far og mor
 og den saganatt som senker
drømme på vår jord. 

 Norske mann i hus og hytte,
takek din store Gud!
Landet ville han beskytte,
skjønt det mørkt så ud.
Alt hvad fedrene har kjempet,
mødrene har grett,
 har den Herre stille lempet,
så vi vant vår rett. 

 Ja, me elsker dette landet,
som det stiger frem,
furet, værbitt over vannet,
med de tusen hjem.
Og som fedres kamp har hevet
det av nød til seir,
 også vi, når det blir krevet,
for dets fred slår leir. 

[jɑː ʋiə̯ ɛ̝ls̪kə‿ɖɛ̝tːə lɑnːə ǀ]
[s̪ɒ̝ʷm deɛ̯ s̪tiə̯gəɾ̺ fɾ̺̊ɛ̝m ǀ]
[fɨːᵝɾ̺ətʰ ʋæɾ̺bɪ̟tː ɔ̝ʷɑ̯ʋəɾ̺ ʋɑnːə ǀ]
[meɛ̯ də tʰɨːᵝs̪ən jɛ̝m ‖]
[ɛ̝ls̪kəɾ̺ ɛ̝ls̪kə‿ɖeɛ̯ ɒ̝ʷ
tʰɛ̝ŋkʰəɾ̺ ǀ]
[pʰɔ̝ʷɑ̯ ʋɔ̝ʷɑ̯ɾ̺ fɑːɾ̺ ɒ̝ʷ mɯᵝə̯ɾ̺ ǀ]
 [ɒ̝ʷ dən s̪ɑːgɑːnɑtʰ s̪ɒ̝ʷm s̪ɛ̝ŋkʰəɾ̺ ǀ]
[dɾ̺ɞ̝ʷmːə pʰɔ̝ʷɑ̯ ʋɔ̝ʷɑ̯ɾ̺ jɯᵝə̯ɽ ‖] 

 [nɒ̝ʷʂkə mɑnː iə̯ hɨːᵝs̪ ɒ̝ʷ hɪ̟ᵝtːə ǀ]
[tʰɑkː dɪ̟n s̪tɯᵝə̯ɾ̺ə gɨːᵝt ǀ]
[lɑnːə ʋɪ̟lːə hɑːm‿bəʃɪ̟ᵝtːə ǀ]
[ʃɞ̝ʷntʰ deɛ̯ mɞ̝ʷɾ̺ktʰ s̪ɔ̝ʷɑ̯ s̪ɔ̝ʷɑ̯ ɨːᵝt ‖]
[ɑɫ̪tʰ ʋɑːt
fɛ̝dɾ̺eɛ̯nə hɑːɾ̺ ɕɛ̝mpʰətʰ ǀ]
[mɞ̝ʷdɾ̺eɛ̯nə hɑːɾ̺ gɾ̺ɛ̝tː ǀ]
 [hɑː‿ɖən hæɾ̺ə s̪tɪ̟lːə lɛ̝mpʰətʰ ǀ]
[s̪ɔ̝ʷɑ̯ ʋiə̯ ʋɑntʰ ʋɔ̝ʷɑ̯ɾ̺ ɾ̺ɛ̝tː ‖] 

 [jɑː ʋiə̯ ɛ̝ls̪kə‿ɖɛ̝tːə lɑnːə ǀ]
[s̪ɒ̝ʷm deɛ̯ s̪tiə̯gəɾ̺ fɾ̺̊ɛ̝m ǀ]
[fɨːᵝɾ̺ətʰ ʋæɾ̺bɪ̟tː ɔ̝ʷɑ̯ʋəɾ̺ ʋɑnːə ǀ]
[meɛ̯ də tʰɨːᵝs̪ən jɛ̝m ‖]
[ɒ̝ʷ s̪ɒ̝ʷɱ‿fɛ̝dɾ̺əs̪
kʰɑmp hɑːɾ̺ heɛ̯vətʰ ǀ]
[deɛ̯ ɑːʋ nøʷœ̯t tʰɪ̟l s̪æɪ̯ɾ̺ ǀ]
 [ɒ̝ʷs̪ɔ̝ʷɑ̯ ʋiə̯ ǀ nɔ̝ʷɑ̯‿ɖeɛ̯ blɪ̟ɾ̺ kɾ̺̊eɛ̯vətʰ ǀ]
[fɒ̝ʷrː‿ɖɛ̝ts̪ fɾ̺̊ɛ̝t s̪lɔ̝ʷɑ̯‿ɭæɪ̯ɾ̺ ‖] 

Kyllä, me rakastamme hartaasti
tätä maatamme, joka kohoaa
jylhänä, myrskyn runtelemana valtameren yllä
tuhansine koteineen.
Rakastamme sitä, rakkaudessamme muistelemme
niitä, jotka meidät synnyttivät.
 Ja vanhoja tarinoita, jotka yö, kun laskeutuu,
tuo unelmina maan päälle. 

 Pohjalainen, mikä tahansa asemasi onkaan,
kiitä Jumalaasi, jonka voima
tahtoi ja toteutti maan pelastuksen
sen pimeimpänä hetkenä.
Kaikki, mitä äitimme itkien etsivät,
ja isämme taistelussa,
 Jumala on suojellut,
kunnes saimme oikeutemme. 

 Kyllä, me rakastamme hartaasti
tätä maata, joka kohoaa
karheana, myrskyn runtelemana valtameren yllä
tuhansine koteineen.
Ja niin kuin soturi-isät ovat tehneet sen
rikkaaksi ja kuuluisaksi,
 kutsusta mekin autamme häntä,
aseistettuna suojelemaan rauhaa.