Bjørnstjerne Martinius Bjørnson (s. 8. joulukuuta 1832 Kvikne, Norja – kuoli 26. huhtikuuta 1910 Pariisi, Ranska) oli merkittävä norjalainen näytelmäkirjailija, kirjailija ja runoilija. Hän sai arvostetun Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1903, ja hän on yksi Norjan kansallisesta kulttuurihistoriasta tunnetuimmista kirjailijoista.

Elämä ja perhe

Bjørnson syntyi papin perheeseen; hänen isänsä oli luterilainen pappi. Nuorena hän alkoi etääntyä järjestäytyneestä uskonnosta ja kehitti oman kriittisen suhtautumisensa kirkollisiin auktoriteetteihin. Hän meni naimisiin näyttelijä Karoline Reimersin kanssa. Pari sai lapsia, joista poika Bjørn Bjørnson menestyi näyttelijänä ja ohjaajana (esiintyen myös varhaisissa mykkäelokuvissa) ja tytär Bergljot meni naimisiin Henrik Ibsenin pojan Sigurd Ibsenin kanssa.

Bjørnson opiskeli yhdessä Henrik Ibsenin kanssa Heltbergs Studentfabrikk -oppilaitoksessa Oslossa ja aloitti myöhemmin opinnot Oslon yliopistossa, mutta jätti tutkinnon kesken. Nuorena hän työskenteli kirjallisuusarvostelijana sanomalehdessä Morgenbladet ja kehittyi nopeasti näkyväksi kulttuurivaikuttajaksi.

Kirjallinen tuotanto ja teemat

Bjørnson kirjoitti laajasti: näytelmiä, romaaneja, kertomuksia ja runoja. Hänen tuotantonsa käsittelee usein kansallista identiteettiä, maaseudun elämää, uskonnollisia ja moraalisia kysymyksiä sekä poliittista vapaustaistelua. Hänet tunnetaan erityisesti kuvauksista Norjan talonpoikaiselämästä ja kansallisista teemoista.

Keskeisiä teoksia ovat muun muassa:

  • Mellem Slagene (hänen varhaisia näytelmiään)
  • Paul Lange og Tora Parsberg (kannanotto poliittisesta suvaitsevaisuudesta)
  • På Guds veie (”Jumalan tavalla”; teos uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta)
  • Synnöve Solbakken (romaani, joka on filmatisoitu useita kertoja)

Lisäksi Bjørnson toimi myös näyttämöohjaajana ja kirjoitti runoja, jotka ovat jääneet elämään kansallistajunnassa. Hänen tunnetuimpia runojaan on kansallistuntoa vahvistava teos, jonka säkeistöistä muodostui myöhemmin Norjan nykyinen kansallislaulu "Ja, vi elsker dette landet" (kansallislaulu).

Poliittinen toiminta ja julkinen vaikutus

Bjørnson oli aktiivinen julkisessa keskustelussa ja poliittisesti vaikuttava hahmo. Hän toimi myös lehden päätoimittajana ja käytti kirjoituksiaan ajamaan liberaaleja arvoja, sananvapautta ja oikeudenmukaisuutta. Aftenbladetin päätoimittajana hän kirjoitti kiihkeitä liberaaleja pääkirjoituksia ja puolusti intohimoisesti esimerkiksi oikeudenmukaisuutta koskevia tapauksia, kuten Alfred Dreyfusin asiaa.

Palkinnot ja perintö

Bjørnsonin työ oli keskeinen osa 1800-luvun norjalaista kulttuurielämää: hän edisti kansallista kirjallisuutta, puhutteli yleisöä niin maaseudulla kuin kaupungeissa ja vaikutti myös poliittisiin uudistusliikkeisiin. Nobel-palkinto vuonna 1903 myönnettiin hänelle erityisesti hänen "monipuolisesta ja kirkkaasta kirjallisesta tuotannostaan, jolla hänen kansansa elinvoima ja ihanteet tulivat ilmi".

Kuolema

Bjørnstjerne Bjørnson kuoli Pariisissa 26. huhtikuuta 1910. Kuolinsyy ei ole laajalti dokumentoitu tai yksityiskohtaisesti yleiseen käyttöön vakiintunut, mutta hänen kuolemansa merkitsi laajaa surua Norjassa ja monien muiden maiden kirjallisissa piireissä.