Norjan kieli on Norjan virallinen kieli. Sitä puhuu yli neljä ja puoli miljoonaa ihmistä, ja se kuuluu pohjoisgermaanisten kielten ryhmään, jota puhutaan Skandinaviassa. Niihin kuuluvat myös ruotsi, tanska, islanti ja färsaari.
Kielestä on olemassa kaksi muotoa: bokmål (joka tarkoittaa "kirjakieltä") ja nynorsk (joka tarkoittaa "uutta norjaa").
Kirjalliset muodot
Bokmål on historiallisesti kehittynyt vahvasti tanskan vaikutuksesta, koska Norja oli vuosisatoja osa Tanskan kuningaskuntaa. Bokmål on käytetyin kirjoitettu muoto: suurin osa norjalaisista käyttää tai ymmärtää sitä sujuvasti. Nynorsk puolestaan perustuu 1800‑luvulla Ivar Aasenin keräämiin ja järjestämiin suomalais‑norjalaistyylisiin murre‑aineistoihin; se pyrkii kuvaamaan maan luontaista murreperinnettä. Nynorskilla on oma asema virallisena kirjoitettuna muotona, ja sitä käyttää merkittävä vähemmistö kuntien hallinnossa, kouluissa ja mediassa.
Puhekielet ja ymmärrettävyys
Norjassa on laaja kirjo paikallisia murteita, ja maa tunnetaan siitä, että puhutut kielet vaihtelevat voimakkaasti alueittain. Toisin kuin monissa muissa maissa, norjassa ei ole yhtä virallista puhuttua "kirjakieltä" — lähes kaikki norjalaiset käyttävät syntyperäisiä murteitaan arkikielessä. Media ja viihde esittävät kuitenkin usein sekä murteita että neutraalimpia puhuttuja muotoja.
Norjan kieli on useimmille ruotsalaisille ja tanskalaisille helposti ymmärrettävää, erityisesti kirjoitetussa muodossa. Ruotsin ja tanskan kanssa norjalla on korkea keskinäinen ymmärrettävyys, kun taas islannin ja färsaarten kanssa yhteys on etäisempi, koska ne säilyttivät vanhempia piirteitä.
Virallinen asema, koulutus ja kirjainvalikoima
Norjassa molemmat kirjoitetut muodot ovat virallisesti tunnustettuja. Kunnat ja valtion viranomaiset voivat valita työskentelynsä viralliseksi kirjakieleksi joko bokmål‑ tai nynorsk‑muodon, ja kouluissa opetetaan molempia muotoja. Kielipolitiikka pyrkii turvaamaan molempien muotojen aseman ja kielten monimuotoisuuden.
Norjan kirjoitusjärjestelmä käyttää latinalaista aakkostoa lisättynä kirjaimilla æ, ø ja å. Joissain paikannimissä ja lainasanoissa voi esiintyä myös muita merkintätapoja ja diakriittimerkkejä.
Historiaa ja nykypäivää
Norjan kielihistoriaan liittyy useita 1800‑ ja 1900‑luvun kielenmuodostukseen liittyneitä liikkeitä, kuten pyrkimykset standardisoida kirjoitusta ja ajan myötä tehdyt ortografiatarkistukset. Aiemmin esillä ollut ajatus yhdistää bokmål ja nynorsk yhdeksi muodoksi (ns. samnorsk) on käytännössä hylätty, ja nykyään painotetaan molempien muotojen rinnakkaisuutta.
Kielten monimuotoisuus
Lisäksi Norjassa on vähemmistökieliä ja useita saamen kieliä, jotka ovat virallisesti tunnustettuja tietyillä alueilla. Kielenopiskelijalle norja tarjoaa etuja: opiskelu avaa yhteyden muihin skandinaavisiin kieliin ja helpottaa ymmärtämistä monipuolisessa kulttuuri‑ ja mediaympäristössä.