Eversti James Madison vanhempi (27. maaliskuuta 1723 – 27. helmikuuta 1801) oli merkittävä virginialainen plantaasinhoitaja, paikallisjohtaja ja sotilas. Hän peri Mount Pleasantin, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Montpelier, suuren tupakkaviljelmän Virginian Orangen piirikunnassa. Kun hän hankki lisää maaomaisuutta, tilan pinta-ala kasvoi ja hänen maissaan oli käytössä laajat peltoalueet; hänen omaisuutensa oli niin laaja, että hänestä tuli piirikunnan suurin maanomistaja, noin 5 000 hehtaarin alueella.
Madison toimi myös aktiivisesti paikallisissa julkisissa tehtävissä ja sotilasurallaan hän oli Yhdysvaltain vapaussodan aikana miliisin eversti. Hänen asemansa maanomistajana ja paikallisjohtajana teki hänestä vaikuttavan henkilön Orange Countyssa: hän huolehti tilan taloudesta, organisoi viljelyksien tuotantoa ja käytti tilan ylläpitoon laajaa työvoimaa.
Montpelierin tuotanto perustui 1700-luvun Virginian tavoin erityisesti tupakkaan, joka kulutti maata nopeasti. Madisonin aikana peltoja laajennettiin ja tilalle palkattiin tai orjuutettiin suuri määrä työvoimaa. Orjatyö oli plantaasin toiminnan keskeinen voimavara, ja seihin liittyvät kysymykset kuuluvat olennaisesti Montpelierin ja Madisonien perheen historian kerrostumiin.
James Madison vanhemman perheeseen kuului useita merkittäviä jälkeläisiä: hän oli Yhdysvaltain neljännen presidentin James Madisonin isä. Montpelier siirtyi hänen poikansa omistukseen ja poika muistetaan laajemminkin niin valtiomiehenä kuin tilan kehittäjänä. Madison vanhemmasta tuli myös muiden sotilaallisten sukulaisten kantaisä: hän oli kenraaliluutnantti William Taylor Madisonin isä sekä konfederaation prikaatikenraali James Edwin Slaughterin isoisä.
Madisonin toiminta paikallisena maanomistajana ja sotilasjohtajana vaikutti alueen talouteen ja yhteisöön. Hän rakensi ja kehitti Montpelierin rakennuskantaa ja infrastruktuuria siten, että tila säilyi sukupolvien ajan merkittävänä maatilana. Kuolemansa jälkeen vuonna 1801 hänet haudattiin perheen hautausmaalle Montpelierin alueelle, ja tila siirtyi perimyksen kautta hänen jälkeläisilleen.
Nykyään Montpelier tunnetaan historiallisena kohteena, jossa kerrotaan sekä Madisonien suvun että tilan orjatyöhön liittyvästä menneisyydestä. Montpelierin museo- ja tutkimustoiminta pyrkii valaisemaan niin presidentti James Madisonin perintöä kuin niitä yhteiskunnallisia oloja, jotka mahdollistivat plantaasitalouden 1700–1800-luvuilla.
