John, Paul, George, Ringo ... ja Bert on Willy Russellin vuonna 1974 kirjoittama musikaali, joka perustuu Beatlesin tarinaan.
Musikaali kertoo työnsä ja rakkauselämänsä kautta Beatlesin nousua ja 1960-luvun muutoksia seuraavan liverpoolilaisen Bert-hahmon näkökulmasta. Bert toimii kertojana ja tavallisen kaupunginmiehen äänitorvena: hänen henkilökohtaiset kokemuksensa kietoutuvat bändin uran ja populaarikulttuurin muutoksen kuvaukseen. Teos yhdistelee draamaa ja nostalgiapitoista musiikkia siten, että Beatlesin kappaleet toimivat sekä ajankuvan että kertovan tekstin tukena.
Ensimmäinen esitys oli Liverpoolin Everyman-teatterissa toukokuussa 1974. Se kesti kahdeksan viikkoa. Elokuussa 1974 se siirtyi Lyric Theatreen Lontoossa. Sitä esitettiin vuoden ajan. Evening Standard Theatre Awards ja London Critics' Awards nimesivät sen vuoden 1974 parhaaksi musikaaliksi. Lontoon tuotannossa Beatlesin musiikkia esitti päävokalistina Barbara Dickson, ja kappaleet esitettiin luvan mukaisina esityskappaleina osana näytelmää.
Teoksen näyttämö- ja kertovat ratkaisut korostavat arjen ja kuuluisuuden välistä kontrastia: toisaalta nähdään tavallisen nuorison kokemuksia ja työelämää Liverpoolsissa, toisaalta maailmanlaajuinen Beatlemania ja kuuluisuuden seuraukset yksilöille ja yhteisöille. Musikaalin teemoja ovat muun muassa luokkaero, muutos, muisti sekä populaarikulttuurin merkitys identiteetin rakentajana.
Se esitettiin myös Irlannissa vuonna 1977 ja Yhdysvalloissa vuonna 1985. Teoksen myöhemmät tuotannot ja suuremmat kiertueet ovat ajoittain kohdanneet käytännön haasteita siksi, että Beatlesin musiikin käyttö edellyttää tekijänoikeusjärjestelyjä ja lisenssejä.
John, Paul, George, Ringo ... ja Bert vakiinnutti Willy Russellin asemaa 1970-luvun merkittävänä draamakirjailijana ja musikaalikertoja: hänen myöhemmät menestysteoksensa, kuten Educating Rita ja Blood Brothers, jatkoivat kiinnostusta arkiseen, tunnepitoiseen ja yhteiskunnalliseen tarinankerrontaan. Musikaali on säilynyt kiinnostuksen kohteena etenkin niiden keskuudessa, jotka arvostavat 1960-luvun kulttuurihistoriaa, Liverpoolsin elämänmakua ja tapaa, jolla populaarimusiikki voidaan liittää teatterilliseen kertomukseen.
- Keskusteemat: nostalgia, luokkaerot, kuuluisuuden vaikutus, identiteetti
- Musiikki: Beatlesin tunnetut kappaleet toimivat näyttämöllä kommentaarina ja tunnelmanluojina
- Vaikutus: tärkeä aikalaistorni ja askel Russellin myöhempään kansainväliseen läpimurtoon