Absoluuttinen monarkia – määritelmä, piirteet, historia ja nykyiset esimerkit

Absoluuttinen monarkia on monarkian muoto, jossa yhdellä henkilöllä, jota yleensä kutsutaan monarkiksi, on ehdoton valta. Se on vastakohta perustuslailliselle monarkialle, jota muut ihmisryhmät rajoittavat tai valvovat. Valvojat voivat olla jokin taho, kuten papisto, lainsäätäjät, yhteiskunnallinen eliitti tai kirjoitettu perustuslaki. Monarkki keskittää yleensä lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan eikä hänen valtaansa rajoita riippumaton parlamentti tai tuomioistuin.

keskiajan aikana hallitsijan valta oli monin paikoin hajautunutta ja sidottu läänityssuhteisiin, mutta uuden ajan alussa (1500–1700-luvuilla) useissa valtioissa vahvistui itsevaltius. Ranskan vallankumouksen jälkeen (1700-luvun lopulla) tuli yhä yleisemmäksi, että monarkkien toimintaa rajoitettiin perustuslailla ja edustuslaitoksilla.

Nykyään on säilynyt muutama absoluuttinen monarkia, lähinnä arabimaissa ja Lähi-idän maissa.

Keskeiset piirteet

Vallan keskittyminen: Monarkki käyttää korkeinta päätösvaltaa lainsäädännössä, hallinnossa ja oikeuslaitoksessa. Lait ja asetukset voidaan antaa suoraan hallitsijan nimissä.
Rajoitetut vastavoimat: Parlamentit tai neuvostot, jos niitä on, ovat usein hallitsijan nimittämiä tai neuvoa-antavia. Riippumattomat tuomioistuimet ja vapaat vaalit puuttuvat tai niiden vaikutus on vähäinen.
Perinnöllinen seuraanto: Valta siirtyy yleensä dynastiassa (esim. esikoisoikeus). Seuraantosäännöt vahvistetaan hallitsijan tai hallitsevan suvun toimesta.
Oikeutuksen lähteet: Valtaa perustellaan uskonnolla, perinteellä, “jumalallisella oikeudella” tai valtion jatkuvuudella ja vakaudella.
Valtion rakennus: Keskitetty byrokratia, vakinainen armeija ja verotusjärjestelmä ovat tyypillisiä välineitä vallan ylläpitämiseen.
De facto -rajoitteet: Vaikka valta on periaatteessa rajoittamaton, käytännössä hallitsijaa voivat hillitä eliittien tuki, talouden realiteetit, uskonnolliset normit, tapaoikeus ja kansainvälinen paine.
Valistunut itsevaltius: Joissakin maissa 1700-luvulla hallitsijat toteuttivat uudistuksia (koulutus, hallinnon tehostus, talous) vahvan keskushallinnon puitteissa ilman kansanvaltaisia instituutioita.

Historia lyhyesti

Varhaiset muodot: Monarkkien vahva valta tunnettiin muinaisissa ja keskiaikaisissa valtakunnissa, mutta se oli usein kytköksissä paikallisiin valtasuhteisiin ja uskonnollisiin auktoriteetteihin.
Absolutismin nousu (1500–1700-luvuilla): Euroopassa Ranska (esim. Ludvig XIV), Tanska-Norja (1660 alkaen), Preussi, Espanja ja Ruotsi (karloväinen itsevaltius) kehittivät keskitettyjä itsevaltaisia järjestelmiä.
Valistunut itsevaltius (1700-luku): Johtajat pyrkivät modernisoimaan taloutta ja hallintoa ylhäältä päin, säilyttäen kuitenkin päätösvallan itsellään.
Murros ja rajoitukset (1700–1900-luvuilla): Vallankumoukset (kuten 1789), kansalliset liikkeet ja perustuslailliset uudistukset rajoittivat monarkkien valtaa. 1800- ja 1900-luvuilla monet itsevaltaiset monarkiat muuttuivat perustuslaillisiksi tai lakkautettiin.
Euroopan ulkopuolella: Ottomaanien valtakunnassa sulttaanin valta oli laaja, kunnes myöhäiset perustuslailliset kokeilut ja 1900-luvun murrokset muokkasivat järjestelmää. Aasiassa ja Afrikassa osa monarkioista säilyi tai muuttui myöhemmin.

Nykyiset esimerkit

Saudi-Arabia: Kuningas käyttää laajaa lainsäädäntö- ja toimeenpanovaltaa. Oikeusjärjestelmä pohjautuu islamilaiseen lakiin; neuvoa-antava neuvosto ei rajoita kuninkaan päätösvaltaa.
Oman: Sulttaani on valtionpäämies ja hallituksen johtaja. Neuvostot ovat pääosin neuvoa-antavia, ja tärkeimmät virat nimittää hallitsija.
Qatar: Emiirillä on keskeinen rooli lainsäädännössä, hallinnossa ja turvallisuuspolitiikassa. Neuvostoilla on rajallinen päätösvalta.
Brunei: Sulttaani käyttää ehdotonta valtaa; hätätilajärjestelyt ja uskonnollinen laki vahvistavat hänen asemaansa.
Eswatini (ent. Swazimaa): Kuningas johtaa hallitusta ja nimittää keskeiset viranhaltijat; puolue- ja parlamentaarinen toiminta on rajoitettua.
Vatikaanivaltio: Paavi on valtion suvereeni ja käyttää ylintä lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa; kyse on samalla teokraattisesta ja valinnallisesta monarkiasta.
Persianlahden emiraatit: Liittovaltiotasolla toimivaltaa jaetaan, mutta useissa yksittäisissä emiraateissa emirit hallitsevat omalla alueellaan hyvin keskitetysti.

Ero perustuslaillisesta monarkiasta ja diktatuurista

Perustuslaillinen monarkia: Hallitsijan valtaa rajoittavat perustuslaki, parlamentti ja riippumaton oikeuslaitos; valta perustuu sääntöihin ja vallanjakoon.
Absoluuttinen monarkia: Hallitsijan päätösvaltaa ei sido tehokkaasti erilliset instituutiot, vaikka käytännön rajoitteita voi olla.
Diktatuuri/autokratia: Valta voi olla henkilöitynyt ilman perinnöllistä jatkuvuutta; legitimiteetti nojaa usein armeijaan tai puolueeseen. Absoluuttisessa monarkiassa valta on yleensä dynastinen ja pitkään instituutioitunut.

Vaikutukset ja arvioita

Vakaus vs. vastuuvelvollisuus: Itsevalta voi tuottaa päätöksenteon nopeutta ja hallinnollista johdonmukaisuutta, mutta demokraattinen tilivelvollisuus ja poliittiset oikeudet ovat rajallisia.
Uudistukset ylhäältä: Joissain tapauksissa talous- ja hallintouudistuksia on toteutettu tehokkaasti, mutta kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuudet jäävät vähäisiksi.
Nykykehitys: Globalisaatio, ihmisoikeusnormit ja taloudellinen keskinäisriippuvuus luovat paineita läpinäkyvyydelle ja instituutioiden vahvistamiselle myös absoluuttisissa monarkioissa.

Ranskan Ludvig XIV, joka tunnetaan yleisesti nimellä Aurinkokuningas, Hyacinthe Rigaudin noin vuonna 1700 tekemässä muotokuvassa. Ranskan kuningas on kuvattu kaikkine vallan merkkeineen, jotka osoittavat, että hänen valtakautensa on oikeutettu Jumalan armosta. Tätä muotokuvaa käytettiin mallina muille samankaltaisille muotokuville, jotka esittivät aikansa eurooppalaisia hallitsijoita.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on absoluuttinen monarkia?

V: Absoluuttinen monarkia on monarkian muoto, jossa yhdellä henkilöllä, jota yleensä kutsutaan monarkiksi, on ehdoton valta.

K: Miten absoluuttinen monarkia eroaa perustuslaillisesta monarkiasta?

V: Absoluuttista monarkiaa eivät rajoita tai valvo muut ihmisryhmät, kun taas perustuslaillista monarkiaa rajoittavat tai valvovat muut tahot, kuten papisto, lainsäätäjät, sosiaalinen eliitti tai kirjoitettu perustuslaki.

Kysymys: Mikä oli "kuninkaan laki" Tanskassa ja Norjassa?

V: "Kuninkaan laki" (Kongeloven) oli perustuslaki, joka sisälsi monarkin ehdottoman vallan Tanskan-Norjan kuningaskunnassa.

Kysymys: Oliko monet monarkit aiemmin absoluuttisia hallitsijoita valtakunnissaan?

V: Kyllä, huomattava määrä monarkkeja oli aiemmin absoluuttisia hallitsijoita valtakunnissaan.

Kysymys: Milloin monarkkeja alettiin rajoittaa perustuslailla?

V: Ranskan vallankumouksen jälkeen 1700-luvun lopulla monarkkien rajoittaminen perustuslailla yleistyi.

K: Onko jäljellä enää absoluuttisia monarkioita?

V: Kyllä, muutamia absoluuttisia monarkioita on säilynyt, ja osa niistä löytyy arabimaista.

K: Millaiset ryhmät voivat rajoittaa tai valvoa perustuslaillista monarkiaa?

V: Perustuslaillista monarkiaa voivat rajoittaa tai valvoa sellaiset tahot kuin papisto, lainsäätäjät, yhteiskunnallinen eliitti tai kirjoitettu perustuslaki.