Khoisan on yleisnimi kahdelle eteläisen Afrikan alkuperäiselle ihmisryhmälle: Sanille ja Khoikhoille. Sanit ovat pääosin metsästäjä‑keräilijöitä (metsästäjiä,) kun taas khoikhoi‑ryhmät olivat perinteisesti paimentolaisia ja lampojen sekä vuohien kasvattajia. Historiallisesti khoikhoita on myös kutsuttu nimellä hottentotit, mutta tämä termi on nykyään vanhentunut ja loukkaava; oikeampia nimityksiä ovat esimerkiksi Khoikhoi tai paikallisesti käytetyt ryhmännimet (esim. Nama).
Sanien fyysiset ja kulttuuriset piirteet poikkeavat usein alueen muista väestöistä. Vuoden 2018 arvion mukaan san‑heimojen määrä on luokkaa 90 000–100 000 henkilöä, mutta tarkat luvut vaihtelevat ja muuttuvat alueittain. Suurin osa san‑yhteisöistä asuu Botswanassa ja Namibiassa, ja pienempiä san‑vähemmistöjä on myös Etelä‑Afrikassa, Angolassa, Sambiassa ja Zimbabwessa. Khoikhoi‑perinteisiä yhteisöjä on eniten Namibiassa ja Etelä‑Afrikassa (esimerkiksi Nama‑kansa).
Sanit ja khoikhoi lukeutuivat alueen alkuperäisasukkaisiin. Myöhemmin alueelle saapui useita aaltoja bantu‑kielisiä muuttajia Pohjois‑ ja Itä‑Afrikasta; nämä muuttoliikkeet etenivät pitkällä aikaskaalalla ja vaikuttivat eri alueilla eri aikaan. Bantuväestöjen laajempi leviämä Etelä‑Afrikkaan tapahtui pääosin viimeisten noin 1 000–2 000 vuoden aikana, ja niiden sosiaalinen ja taloudellinen vaikutus muutti alueen väestörakennetta — osittain syrjäyttäen, osittain sulautuen paikallisten ryhmien kanssa.
Kielet ja luokittelu: Termi "Khoisan" on kielitieteessä historiallinen ja käytännössä käsite, joka on koonnut yhteen useita eteläisen Afrikan kieliä, joille on tyypillistä klik‑äänteiden käyttö. Nykyinen tutkimus kuitenkin jakaa nämä kielet useisiin erillisiin kieliperheisiin (esim. Kx’a, Tuu ja Khoe) eikä pidä niitä välttämättä yhtenä alkuperäisenä suku‑kielenä. Klik‑äänteet, suuri kielten monimuotoisuus ja rakenteelliset erot osoittavat, että kyseessä on alue, missä eri kieliyhteisöt ovat kehittyneet paikallisesti pitkän ajan kuluessa.
Arkeologia ja kulttuuri: San‑ryhmien pitkästä läsnäolosta Etelä‑Afrikassa kertovat myös laajat kalliomaalaus‑ ja kuvataideperinteet, joita löytyy mm. Drakensbergin ja Kalaharin seuduilta. Nämä taideteokset dokumentoivat metsästys‑ ja uskomusperinteitä, ja ne ovat tärkeä lähde San‑historian ymmärtämiselle.
Geneettinen historia: Genomitutkimukset ovat osoittaneet, että san‑yhteisöjen perimässä on poikkeuksellisen syviä linjoja verrattuna moniin muihin nykyisiin populaatioihin. Esimerkiksi eräissä tutkimuksissa sanien miesten Y‑kromosomissa on havaittu polymorfismikuviota, jotka eroavat laajasti muista populaatioista, ja mitokondrion DNA:n vaihtelu viittaa vanhoihin haarautumiin. Nämä tulokset viittaavat siihen, että sanien esi‑isien linjat voivat eriytyä varhaisessa vaiheessa nykyihmisen sukupuusta; arviot viimeisen yhteisen esi‑isän ajoituksesta vaihtelevat, mutta joissain tulkinnoissa mainitaan kymmenien tuhansien vuosien aikaskaala (esim. noin 60 000–90 000 vuotta). On kuitenkin tärkeää huomata, että genetikka, arkeologia ja kielitiede täydentävät toisiaan eikä mikään yksittäinen mittari anna koko kuvaa.
Charles Darwin ja antropologinen keskustelu: Charles Darwin mainitsi khoisan‑ryhmät vuonna 1882 julkaistussa teoksessaan The Descent of Man, käsitellen mm. kehonmuotoja kuten steatopygiaa. Tällaiset historialliset havainnot on hyvä lukea kriittisesti: 1800‑luvulla syntynyt antropologia oli usein sidoksissa eurooppalaisiin käsityksiin ja kolonialistiseen kontekstiin, minkä vuoksi nykytulkinnat asettavat vanhat kuvaukset laajempaan kulttuuri‑ ja tiedeyhteyteen.
Nykytilanne ja haasteet: Monet khoisan‑kansat ja heidän kielensä ovat uhanalaisia. Modernisaatio, pakkososaantuminen, maankäytön muutokset, syrjintä ja kielenvaihto suurempiin valtakieliin ovat johtaneet kulttuurien ja kielten heikkenemiseen. Samalla on käynnissä erilaisia elvytystoimia: kielten dokumentointiprojekteja, opetushankkeita ja paikallisia itsenäistämis‑ sekä maaoikeusliikkeitä, joiden tavoitteena on turvata oikeuksia, kulttuuriperintöä ja toimeentuloa. Khoisan‑ryhmien asema vaihtelee suuresti maittain ja paikallisesti; monet yhteisöt kohtaavat edelleen köyhyyttä ja marginalisaatiota.
Yhteenveto: "Khoisan" kattaa monimuotoisen joukon eteläisen Afrikan alkuperäisiä ihmisryhmiä, joiden historia, kielet ja genetiikka kertovat pitkästä ja monivaiheisesta läsnäolosta alueella. Vaikka termi on käytännöllinen kuvaamaan tiettyjä kulttuurisia ja kielellisiä ilmiöitä, on tärkeää tunnustaa ryhmien sisäinen monimuotoisuus sekä nykyaikaiset sosiaaliset ja poliittiset haasteet, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä ja kieliinsä tänä päivänä.
