Langues d'oïl
Langues d'oïl (joka tarkoittaa kirjaimellisesti englanniksi: "languages of yes") on kielitieteellinen ja historiallinen nimitys gallialais-roomalaisille kielille, jotka kehittyivät latinasta roomalaisen Gallian pohjoisilla alueilla, jotka nykyään ovat Pohjois-Ranskan, osan Belgiasta ja Kanaalisaarten miehittämiä alueita.
Merkitykset ja disambiguointi
Langue d'oïl (yksikössä), oïl-murteet ja oïl-kielet (monikossa) tarkoittavat kaikkia muinaisia pohjoisia galloromanian kieliä sekä niiden nykyisiä jälkeläisiä. Nykyaikaisista oïl-kielistä eniten puhuttu on ranska, ja muita kieliä ovat muun muassa normannit, vallonit, picardit, gallit, poitevin-saintongeais, champenois.
Niillä on monia yhteisiä kielellisiä piirteitä. Yksi niistä on se, että Oïl (lausutaan [wil] tai [wi] kuten nykyranskan oui) oli kaikissa oïl-kielissä käytetyn kyllä-sanan esi-isä (oc oli ja on edelleen käytössä etelämpänä sijaitsevilla alueilla, ja siksi oksitanian kieltä kutsutaan myös langue d'oc:ksi (kirjaimellinen englanninkielinen suomennos: "kyllä-kieli")).
