Langues d'oïl (oïl-kielet) — Pohjois-Ranskan ja Belgian romaanikielet

Tutustu Langues d'oïl -kieliin: Pohjois-Ranskan ja Belgian latinasta kehittyneet romaanikielet, niiden historia, murteet ja kulttuurivaikutus.

Langues d'oïl (joka tarkoittaa kirjaimellisesti englanniksi: "languages of yes") on kielitieteellinen ja historiallinen nimitys gallialais-roomalaisille kielille, jotka kehittyivät latinasta roomalaisen Gallian pohjoisilla alueilla, jotka nykyään ovat Pohjois-Ranskan, osan Belgiasta ja Kanaalisaarten miehittämiä alueita.

Määritelmä ja nimen alkuperä

Langues d'oïl -nimitys viittaa ryhmään romaanisia kieliä ja murteita, joiden yhteinen piirre on ollut historiallinen sana "oïl" myöntymisen ilmaisemiseen. Sana oïl vastasi Etelä-Ranskassa käytettyä oc-muotoa (ks. esim. langues d'oc). Molemmat termit ovat olleet kielentutkimuksen ja historian käyttöön muotoutuneita tapoja erottaa pohjoiset ja eteläiset galloroomalaiset perinteet. Myöhemmin oïl-muodosta kehittyi nykyfranskan oui.

Alueellinen levinneisyys

Langues d'oïl -ryhmä kattaa laajan alueen Pohjois-Ranskasta Belgian ranskankielisiin osiin sekä Kanaalisaaret, joissa syntyi omia varianttejaan. Alueet sisältävät muun muassa Normandian, Picardian, Champagnen, Wallonian (Belgia), Pays de la Loire'n ja osia Île-de-Francea. Rajat eivät ole tiukkoja: murteet muodostavat jatkumon, ja kunkin paikallisen kielen tarkka levinneisyys vaihtelee lähteestä riippuen.

Pääkielet ja merkittävimmät murteet

• Francien – historiallinen keskus, jonka vaikutuksesta syntyi nykyfranska (ranska standardisoitui pitkälti francien-pohjalta).
• Normand – Normanin murteet, joista ovat kehittyneet myös Kanaalisaarten jèrriais ja guernésiais.
• Picard – Pohjois-Ranskassa ja Belgian joissain osissa puhuttu kielimuoto, jolla on oma kirjallinen perinne.
• Walloon – Belgian ranskankielisissä osissa puhuttu romaaninen kieli, jolla on vahva paikallinen identiteetti.
• Gallo – Bretagnen itäosissa puhuttu oïl-ryhmän kieli (erillinen bretonin kelttisestä kielestä).
• Champenois, Orléanais, Poitevin-Saintongeais ja muita alueellisia variantteja, joilla kaikilla on omat piirteensä ja asteittaiset siirtymät naapurimurteisiin.

Kielelliset piirteet

Langues d'oïl -kielissä havaitaan useita yhteisiä kehityskerroksia verrattuna klassiseen latinaan:

• Sanaston ja äännejärjestelmän muutos: latinan vokaali- ja konsonanttijärjestys on muuttunut paikallisten prosessien kautta (esim. palatalisaatio).
• Taivutusjärjestelmien yksinkertaistuminen: sijamuotojen käyttö väheni ja rinnalle tuli määrättyä ja epämääräistä artikkelia latinan puuttuviin kategorioihin.
• Verbien ja nominin rakenteet: verbimuodot ja lauseen sanajärjestys ovat kehittyneet eri suuntiin eri murteissa, mutta yleinen romaninen rakenne säilyy.

Historiallinen kehitys

Langues d'oïl syntyivät juurtumalla vulgaariseen latinaan roomalaisvallan aikana ja sen jälkeen seuraavien vuosisatojen kielenkehityksessä. Keskiajalla oïl-kielet olivat hallinnollisen ja kirjallisen viestinnän alueiltaan vaihtelevia; erityisesti Normannin vaikutus Englantiin Normannin valloituksen (1066) myötä jätti pysyvän jäljen englannin sanastoon. Myöhemmin francien-alueelta kehittyi hallinnollinen ja kirjallinen normi, joka 1500–1700-luvuilla vakiintui modernin ranskan perustaksi.

Nykytila ja asema

Nykyään oïl-kielten tilanne on heterogeeninen: osa muodoista on elinvoimaisia paikallisina puhekielinä ja kulttuurisina symboleina, kun taas monet variantit ovat vähentyneet puhujamäärältään ja luokitellaan vaarantuneiksi. Arvioita puhujamääristä on vaikea antaa tarkasti; riippuen laskentatavasta puhujia voi olla sadoista tuhansista useampiin miljooniin. Ranska on historiallisesti korostanut kielten yhtenäistämistä, mikä on supistanut alueellisten kielten näkyvyyttä, mutta viime vuosikymmeninä kiinnostus murteita ja alueellista perinnettä kohtaan on lisääntynyt. Belgia myöntää tietyille alueellisille kielille erilaisia oikeuksia ja kulttuurista tukea.

Kirjallisuus ja kulttuuri

Langues d'oïl -alueilla on rikas kansanrunouden, sävelmän ja keskiaikaisen kirjallisuuden perinne. Picard ja Walloon ovat esimerkkejä kielimuodoista, joilla on omat runolliset ja näytelmäperinteensä. Kanaalisaarten jèrriais ja guernésiais ylläpitävät paikallisia traditioita ja kirjallisuutta. Nykyään alueelliset kielijärjestöt, seurat ja koulutushankkeet pyrkivät elvyttämään ja säilyttämään näitä kielimuotoja.

Yhteenveto

Langues d'oïl muodostavat monimuotoisen ja historiallisesti tärkeän joukon pohjoisia galloroomalaisia kieliä ja murteita, joiden perintö näkyy nykyranskassa, paikallisessa identiteetissä ja myös kauempana — esimerkiksi englannin sanastossa. Niiden asema vaihtelee elinvoimaisista kansankielistä uhanalaisempiin muotoihin, ja kiinnostus niiden säilyttämiseen on kasvanut viime vuosikymmeninä.

Hae kirjaimella