Sardinialainen kuningaskunta (Regno di Sardegna) — historia 1324–1861

Tutustu Sardinialaisen kuningaskunnan (Regno di Sardegna) historiaan 1324–1861: Savoijien valta, Sardinia–Piemonte, Torino pääkaupunkina, vallanvaihdot ja Italian yhdistymisen taustat.

Sardinian kuningaskunta (ital. Regno di Sardegna) oli monarkia, joka hallitsi pääosin Italian Sardinian saarta mutta laajeni myöhemmin manneralueille. Kuningaskunta muotoutui keskiajalla; sen alkuperää voi seurata 1200–1300-luvuille, jolloin Aragonian kruunu vakiinnutti asemansa välimerellisillä saarilla ja paavit vaativat suvereniteettia. Kuningaskuntaa koskevia oikeuksia ja nimityksiä kiisteltiin usein, ja käytännön valta vaihteli aikakausittain.

Hallitsijatalot ja valtiollinen kehitys

Alkuvaiheissa valtaolot muodostuivat osin feodaalisten sopimusten ja kirkollisten investituurien varassa. Myöhemmin saarta hallitsivat pitkään aragoni- ja espanjalaisvaikutteiset hallinnot, ja käytännön hallintoa johti usein varakuninkaiden tai kuvernöörien verkosto. Ajanjaksoina valta oli Habsburgien ja Espanjan monarkkien käsissä, kun taas 1700-luvun alun kansainväliset konfliktit ja dynastiset järjestelyt muuttivat tilannetta.

Vuonna 1720 kuningaskunta siirtyi lopullisesti Savoijien talolle, joka eli itselleen samanaikaisesti myös Piemon tin hallitsijan aseman. Koska Savoijien dynastia hallitsi myös Piemonttia ja muita manneralueita, käytettiin toisinaan nimitystä Sardinia‑Piemonte. Savoijien hallitsijat pitivät valtion pääkaupunkina Torinon. Kuningashuoneen uusi asema vahvisti heidän kansainvälistä arvoaan ja antoi oikeutuksen myöhemmille laajentumisille.

Alueet ja rajamuutokset

Alun perin valtion yhteydessä mainittiin sekä Korsikan että Sardinian saaret; papit vaativat niihin suvereniteettia, mutta käytännön hallinta Korsikassa kehittyi erillisesti ja siirtyi myöhemmin muiden toimijoiden, kuten Genovan ja lopulta Ranskan vaikutuspiiriin. Espanjan kautta tulleina aikoina saarta hallitsivat paikallisten kuvernöörien ja varakuninkaiden edustajat.

Savoijien aikana valtioon liitettiin vähitellen lisää alueita: merkittävä laajennus oli Genovan kaupungin ja sitä ympäröivän alueen liittäminen 1800-luvun alkuvuosikymmeninä (vuosien 1814–1815 käännekohdat ja Wienin kongressin seuraukset), mikä vahvisti taloudellista ja merellistä asemaa. Toisaalta Savoijin valta-alueista luovuttiin 1860-luvun kansainvälispoliittisissa järjestelyissä: mm. Savojen ja Nizen luovutus Ranskalle oli osa Italian yhdistämistä tukevaa laskelmaa.

Hallinto, talous ja kulttuuri

Hallintoa leimasivat vaihtelut: Espanjalaisena aikakautena käytössä olivat viceroy-tyyppiset edustajat, kun taas Savoijin kaudella hallinto modernisoitiin ja yhdistettiin mannervaltioon. Regno di Sardegna toimi sekä saarten että manneralueiden yhdistävänä valtiollisena rakenteena; Piemontin ja Torinon kautta valtion byrokraattiset ja sotilaalliset uudistukset etenivät nopeasti 1800-luvulla.

Talous perustui alueittain erilaisiin toimintoihin: Sardiniassa maatalous, karjatalous ja mineraalivarannot olivat tärkeitä, kun taas Piedmontin ja Genovan alueilla tapahtui teollistumista, kauppaa ja merenkulun kasvua. Kielellinen ja kulttuurinen kirjo oli laaja: Sardinian saarella puhuttiin paikallisia sardisia murteita, manneralueilla puolestaan italian eri muotoja, piemontesia ja liguriaa.

Rooli Italian yhdistymisessä

Sardinian (Piedmontin) hallitsijat ja heidän hallituksensa olivat keskeisiä italialaisen yhdistymisliikkeen, Risorgimenton, toimijoita. 1850–1860-luvuilla valtion ulko- ja sisäpoliittinen linja, armeijan modernisointi sekä diplomaattinen taituruus (mm. liitot ja sopimukset suurvaltojen kanssa) mahdollistivat vapaussodat It alian eri osia vastaan ja liittämisen. Tärkeä poliitikko oli Camillo Benso di Cavour, joka toimi Piemontin-Sardinian pääministerinä ja ajoi yhdistymistä strategisin liittoumin ja sisäisin uudistuksin. Myös Giuseppe Garibaldin vapaaehtoisjoukot vaikuttivat useissa ratkaisevissa operaatioissa.

Vuonna 1861 Savoijin kuningas julistettiin Italian kuninkaaksi, ja näin päättyi Sardinian kuningaskunnan itsenäinen vaihe. Savoijien hallitsijasuku oli valta-asemassa vuodesta 1720 aina Italian yhdistymiseen saakka. Samalla Savoijin aikaan kuulunut valtion keskus siirtyi osaksi uutta, yhdistyneen Italian hallintoa ja dynastian johtohahmoista tuli uuden kuningaskunnan hallitsijoita.

Jälkivaikutus

Sardinian kuningaskunnalla oli pitkä vaikutus pohjoisen Italian poliittiseen ja institutionaaliseen kehitykseen. Sen hallintoperinteet, armeija ja diplomaattiset saavutukset olivat suoraan mukana muodostamassa modernia Italiaa. Monet myöhemmät Italian valtion rakenteet ja kansallinen identiteetti kantavat edelleen merkkejä tästä historiasta.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä oli Sardinian kuningaskunta?

K: Milloin Sardinian kuningaskunta perustettiin?

K: Kenelle Sardinian kuningaskunta annettiin?

K: Kuka hallitsi Sardinian kuningaskuntaa Habsburgien talon jälkeen?

K: Millä nimellä Sardinian kuningaskuntaa joskus kutsuttiin?

K: Kuka hallitsi Sardinian kuningaskuntaa vuosina 1720-1861?

K: Mikä oli Sardinian kuningaskunnan pääkaupunki Savoijien aikana?

Hae kirjaimella