Espanjan siirtomaat | yksi historian suurimmista imperiumeista

Colonization

Espanjan valtakunta oli maailmanhistorian toinen maailmanlaajuinen valtakunta, ja se oli hajallaan kaikkialla maailmassa. Se taisteli jatkuvasti muiden valtojen kanssa alueista, kaupasta tai uskonnosta. Esimerkiksi Espanjan valtakunta taisteli:

• Välimerellä Eurooppaa uhkaavaa Ottomaanien valtakuntaa vastaan, joka tuki Barbarian merirosvousta Välimerellä.
• Ranskaa vastaan Italian sotien ja kilpailevien Italian vauraiden valtioiden valtaamisyritysten vuoksi.
• Amerikan vapaussodassa
• Protestanttiliittoja vastaan Saksassa
• Alankomaiden tasavaltaa vastaan kahdeksankymmenvuotisessa sodassa
• Englantia vastaan monista syistä vuosisatojen kuluessa Britanniasta tuli protestanttinen valtio Henrik VIII:n jälkeen ja se aloitti katolilaisten vainon, jota jatkoi hänen tyttärensä Elisabet I. Englantilaiset auttoivat myös Alankomaiden tasavallan kapinallisia. Nämä pyrkimykset huipentuivat Espanjan armadaan. Vuosien mittaan britit yrittivät vallata rikkaita paikkoja Espanjan Amerikassa ja onnistuivat joissakin tapauksissa, kuten Jamaikalla ja seitsenvuotisen sodan aikana Espanjan Floridassa.

Monet näistä eri voimista taistelivat jatkuvasti, usein samanaikaisesti ja pitkiä aikoja. Ne taistelivat sekä poliittisista ja uskonnollisista erimielisyyksistä että kunnianhimosta.

Euroopassa

Espanjan valtakunta menetti hitaasti valtaansa, kun se vähitellen menetti alueita muille valtakunnille. Vuonna 1648 Espanja ja monet muut valtakunnat allekirjoittivat Westfalenin rauhan, joka päätti sekä kolmikymmenvuotisen että kahdeksankymmenvuotisen sodan. Vuonna 1659 Pyreneiden sopimus lopetti Ranskan ja Espanjan väliset taistelut. Näiden sopimusten myötä Espanja alkoi menettää asemaansa Euroopan hegemonisena valtana.

Vuonna 1713 Felipe V allekirjoitti Utrechtin rauhan. Tässä sopimuksessa Espanja luopui alueistaan Italiassa ja Alankomaissa. Espanja ei ollut enää Euroopan suurin valta. Sillä olisi kuitenkin edelleen tärkeä rooli Euroopan politiikassa ja valtava imperiumi Amerikassa ja Tyynellämerellä.

Merentakaiset

Tänä aikana Espanja kuitenkin säilytti suuren merentakaisen imperiuminsa ja jopa kasvatti sitä. Espanjan valtakunta taisteli Britanniaa vastaan, joka yritti vallata suuremman osan Amerikasta, sekä Ranskaa ja Yhdistyneitä provinsseja vastaan Uudessa maailmassa. Espanja pysyi suurena talousmahtina, kunnes se menetti siirtokuntansa Amerikassa joidenkin osalta sisällissotien ja toisten osalta vallankumousten vuoksi.

 

Decolonization

Espanja piti hallussaan kahta siirtomaata imperiumissaan Amerikassa: Kuuba ja Puerto Rico. Se piti hallussaan myös Filippiinejä ja joitakin Oseaniassa sijaitsevia saaria, kuten Karoliiniset saaret (mukaan lukien Palaun saaret) ja Marianat (mukaan lukien Guam). Kun Espanja kuitenkin hävisi Espanjan ja Amerikan sodan vuonna 1898, se menetti lähes kaikki nämä viimeiset alueet. Espanja säilytti hallussaan vain pienet saaret Oseaniassa (Guamia lukuun ottamatta). Espanja myi nämä saaret Saksalle vuonna 1899.

Espanja säilytti edelleen alueita Afrikassa. Espanja hallitsi Marokkoa, Länsi-Saharaa ja Päiväntasaajan Guineaa 1960- ja 1970-luvuilla tapahtuneeseen siirtomaavallan purkamiseen asti. Viimeinen siirtomaa, joka itsenäistyi, oli Länsi-Sahara vuonna 1975.

 

Määritelmä

Espanjan imperiumilla tarkoitetaan yleisesti Espanjan merentakaisia maakuntia Amerikassa, Afrikassa, Tyynellämerellä ja Euroopassa. Perinteisesti esimerkiksi sellaiset alueet kuin Alammaat tai Espanjan Alankomaat luettiin mukaan, koska ne olivat osa Espanjan kuninkaan hallussa olevia alueita, joita espanjalaiset virkamiehet hallitsivat ja joita espanjalaiset joukot puolustivat. Monet historioitsijat käyttävät sekä sanoja "Habsburg" että "espanjalainen" puhuessaan Kaarle V:n tai Filip II:n valtakunnasta. Alammaat olivat kuitenkin tosiasiallisesti osa Espanjaa tuona aikana.

Portugalin siirtomaavalta liittyi Espanjaan ja sitä hallitsi sama monarkki "henkilökohtaisessa liitossa", mutta Portugali pysyi erillisenä valtiona. Portugalin valtakuntaa hallittiin tänä aikana edelleen Lissabonista käsin. Jonkin aikaa vallitsi siis Espanjan ja Portugalin yhteinen hallinto. Näitä yhteisesti hallittuja valtakuntia on joskus kutsuttu Espanjan-Portugalin valtakunnaksi.

Aragonian Ferdinand II:n ja Kastilian Isabella I:n avioliitto vuonna 1469 loi Aragonian ja Kastilian dynastisen liiton. Espanjasta tuli moderni valtio varhaismodernina aikana katolisten hallitsijoiden liiton myötä.

Vuonna 1492 Espanja päätti 781 vuotta kestäneen takaisinvaltauksen kauden kaatamalla Granadan viimeisen maurien valtakunnan. Samana vuonna katoliset hallitsijat rahoittivat Kristoffer Kolumbuksen matkaa, jonka tarkoituksena oli päästä Intiaan purjehtimalla länteen. Kolumbus löysi sen sijaan Amerikan. Siitä alkoi mantereen espanjalainen kolonisaatio.

Vuonna 1494 tehdyllä Tordesillasin sopimuksella maapallo jaettiin kahteen pallonpuoliskoon Espanjan ja Portugalin kesken. Näin ollen Espanjalla oli oikeus perustaa siirtokuntia koko Uuteen maailmaan Alaskasta Kap Hornin niemimaalle (paitsi Brasiliaan) sekä Aasiaan. Kastilian valtakunta oli tulosta nopeasta siirtomaavaltaistumisesta Uuteen maailmaan sekä Filippiineille ja siirtokuntiin Afrikassa: Kastilia valloitti Melillan vuonna 1497 ja Oranin vuonna 1509.

 
Kristoffer Kolumbus ottaa La Españolan haltuunsa.  


Granadan kuninkaan antautuminen katolisten kuninkaiden läsnä ollessa.  


Filip II:n valtakunnat vuonna 1598, josta käy ilmi sen hallintorakenne Iberian unionin aikana vuosina 1580-1640.  


Historiallisesti virheellinen kartta Aragonian kruunusta.  

Tulokset tähän päivään asti

Espanjan kieli ja roomalaiskatolinen kirkko tuotiin Amerikkaan ja Espanjan Itä-Intian alueille (Mikronesian liittovaltiot, Guam, Marianas, Palau ja Filippiinit) 1400-luvulla alkaneen espanjalaisen siirtomaavallan myötä. Yhdessä Portugalin valtakunnan kanssa Espanjan valtakunta loi perustan globalisoituneelle kaupalle ja kulttuurille avaamalla suuret valtameren ylittävät kauppareitit. Intioiden lait säätelivät vuosisatojen ajan sosiaalista, poliittista ja taloudellista elämää Amerikassa suojellakseen Amerikan alkuperäiskansoja, mikä käynnisti sekoittumisprosessin, jota muut "niin sanotut" imperiumit eivät koskaan saavuttaneet. espanjalaisten, intiaanien ja mustien sekoittuminen on nykyään nähtävissä useimmissa maissa, jotka tulivat osaksi tuota universaalia katolista espanjalaista monarkiaa, jota kutsutaan myös espanjaksi imperiumiksi.

Espanjan monarkia tai Espanjan valtakunta ei koskaan luonut "siirtomaita" vaan varakuningaskuntia tai merentakaisia maakuntia.

Espanjan valtakunta jätti läntiselle pallonpuoliskolle valtavan kulttuuri-, kaupunki- ja arkkitehtonisen perinnön. Espanjan vallan aikana Amerikassa perustettiin satoja kaupunkeja. Aineelliseen perintöön kuuluu yliopistoja, linnoituksia, kaupunkeja, katedraaleja, kouluja, sairaaloita, lähetyssaarnauksia, valtion rakennuksia ja siirtomaa-ajan asuinrakennuksia, joista monet ovat yhä pystyssä. Monet nykyiset tiet, kanavat, satamat ja sillat sijaitsevat siellä, minne espanjalaiset insinöörit rakensivat ne vuosisatoja sitten. Espanjalaiset oppineet ja katoliset lähetyssaarnaajat perustivat Amerikan vanhimmat yliopistot. Espanjan valtakunta jätti myös laajan kulttuuri- ja kieliperinnön. Espanjaa puhuu nykyään yli 470 miljoonaa ihmistä, ja se on maailman toiseksi puhutuin äidinkieli, mikä on seurausta Kastilian kielen, kastilian kielen, "castellano", leviämisestä Iberian niemimaalta Espanjan Amerikkaan, jota itsenäisten tasavaltojen hallitukset myöhemmin laajensivat. Toinen Espanjan valtakunnan kulttuuriperintö ulkomailla on katolinen kirkko, joka on edelleen Espanjan Amerikan tärkein uskonto. Kulttuuriperintö näkyy myös musiikissa, arkkitehtuurissa, keittiössä ja muodissa suuressa osassa Espanjan Amerikkaa.

Espanjan kieli (maailman toiseksi puhutuin kieli) ja roomalaiskatolinen usko tuotiin Amerikkaan, osaan Afrikkaa ja Espanjan Itä-Intiaan 1400-luvulla alkaneen espanjalaisen siirtomaavallan myötä. Sillä oli myös ratkaiseva merkitys katolisen kirkon säilyttämisessä Euroopan johtavana kristillisenä uskontokuntana, kun se oli äärimmäisen paineen alla.

Espanjan Amerikan pitkä siirtomaa-aika johti joidenkin kansojen sekoittumiseen. Useimmilla Amerikan latinalaisamerikkalaisilla on sekoittuneita eurooppalaisia ja alkuperäiskansojen sukujuuria. Joillakin saattaa olla myös afrikkalaista syntyperää.

Yhdessä Portugalin valtakunnan kanssa Espanjan valtakunta loi perustan aidosti maailmanlaajuiselle kaupalle avaamalla suuret valtameren ylittävät kauppareitit. Espanjan dollarista tuli maailman ensimmäinen maailmanlaajuinen valuutta.

Yksi tämän kaupan piirteistä oli lukuisten kesytettyjen kasvien ja eläinten vaihto vanhan ja uuden maailman välillä ja päinvastoin. Amerikkaan tuotiin muun muassa vehnää, ohraa, omenoita, nautoja, lampaita, sikoja, hevosia, aaseja ja monia muita. Vanha maailma sai Amerikasta muun muassa maissia, perunoita, chilipaprikoita, tomaatteja, tupakkaa, papuja, kurpitsaa, kaakaota (suklaata), vaniljaa, avokadoja, ananasta, purukumia, kumia, maapähkinöitä, cashewpähkinöitä, parapähkinöitä, pekaanipähkinöitä, mustikoita, mansikoita, kvinoaa, amaranttipähkinää, chiaa ja agavea. Näiden vaihtojen, jotka tunnetaan yleisesti Kolumbian vaihtona, tuloksena oli, että Amerikan lisäksi myös Euroopan ja Aasian maatalouspotentiaali parani merkittävästi.

 

Aiheeseen liittyvät sivut

• Espanjan historia
• Uusi Espanja
• Amerikan espanjalainen kolonisaatio
• Musta legenda