Espanjan imperiumi: historia, siirtomaat ja vaikutus
Tutustu Espanjan imperiumin historiaan, siirtomaihin ja vaikutuksiin — vallat, kauppa, kulttuuri ja perintö, joka muokkasi maailmaa.
Espanjan valtakunta (espanjaksi Imperio español), joka tunnetaan myös nimellä Espanjan monarkia (espanjaksi Monarquía Hispánica) tai katolinen monarkia (espanjaksi Monarquía Católica), oli yksi historian suurimmista valtakunnista ja yksi ensimmäisistä globaaleista imperiumeista. Sen synty liittyy keskiajan lopun yhdistymiseen, kristillisten kuningaskuntien Reconquistan päättymiseen (1492) ja seuraaviin löytöretkiin, jotka avasivat yhteyden Euroopan ja Amerikkojen välille.
Synty ja laajentuminen
Pian Reconquistan jälkeen Espanjasta tuli nopeasti maailmanlaajuinen imperiumi. Vuoden 1492 ja sen jälkeisten vuosikymmenten aikana espanjalaiset rahoittivat ja johtivat tutkimusmatkoja Euroopasta käsin kohti Uutta maailmaa, mistä syntyivät laajat siirtokunnat ja varakuningaskunnat. Tärkeimpiä varakuningaskuntia olivat muun muassa Nueva España (Uusi Espanja) ja Perun varakuningaskunta, ja myöhemmin myös Nuevo Reino de Granada ja Río de la Plata.
Siirtokunnat, kauppa ja merenkulku
Espanja loi ensimmäiset mannertenväliset kauppareitit valtamerten yli ja hallitsi tiiviitä kauppayhteyksiä Euroopan, Amerikan, Aasian ja Afrikan välillä. Espanjalaiset harjoittivat laajamittaista kauppaa ja rahtiliikennettä: tavaroita kuljetettiin Atlantin valtameren yli Espanjan ja sen Amerikassa sijaitsevien varakuningaskuntien välillä. Samanaikaisesti Tyynen valtameren reitit yhdistivät Aasian ja Tyynenmeren maat sekä Meksikon Manilan kaleerien ja Espanjan aarrelaivaston (flota de Indias) avulla. Näiden reittien ansiosta espanjalainen kauppa toi Eurooppaan runsaasti hopeaa (mm. Potosín kaivoksista) ja muita varoja, mutta myös uusia tuotteita, kasveja ja eläimiä – osa niin kutsutusta Columbian vaihtokaupasta.
Valloitukset ja hallinto
Espanjalaiset valloittajat kukistivat suuria intiaanisivilisaatioita, kuten atsteekkien, inkojen ja mayojen valtakunnat, usein yhdessä paikallisten liittolaisten kanssa. He valloittivat laajoja alueita sekä Pohjois-Amerikassa että Etelä-Amerikassa, ja asettuivat myös Aasiassa, Afrikassa ja Oseaniassa. Näistä alueista muodostettiin hallinnollisia yksiköitä, jotka Espanja piti osin muodollisessa hallinnossaan aina 1800-luvulle asti: ne mainitaan usein yhteisnimityksellä varakuningaskunnat.
Metropoli, erityisesti Kastilian kuningaskunta, vahvistui sotilaallisesti, taloudellisesti ja poliittisesti. Espanjan monarkit solmivat dynastisia liittoja ja järjestivät kuninkaallisia avioliittoja luodakseen ja vahvistaakseen suhteita muihin eurooppalaisiin valtoihin. Tällä tavoin Euroopassa oli aikoinaan useita alueita ja etuoikeuksia, jotka kuuluivat Espanjan vaikutuspiiriin.
Sotilaallinen voima ja kulttuurinen kukoistus
Jonkin aikaa Espanja oli merellinen suurvalta kokeneen laivastonsa ansiosta. Maajoukkojen pitkäaikainen menestys perustui osin Tercios-yksiköihin: nämä jalkaväki‑organisaatiot, jotka värvättiin monista monarkian alaisista maa‑alueista, olivat Euroopassa käytännössä voittamattomia noin 1500–1600‑lukujen vaihteessa. Samanaikaisesti Espanja eli suuren kulttuurin kulta-aikaa, niin sanottua Siglo de Oroa, 1500- ja 1600‑luvulla. Kirjallisuudessa Miguel de Cervantes loi modernin romaanin mallin teoksellaan Don Quijote, ja muita merkittäviä kirjailijoita olivat mm. Lope de Vega, Calderón de la Barca ja Francisco de Quevedo. Myös arkkitehtuuri, teologia ja filosofia kukoistivat.
Talous, siirtomaiden vaikutus ja sosiaaliset seuraukset
Amerikasta virtasi Eurooppaan valtavat määrät metallirahaa ja muita resursseja, mikä rikastutti valtiota mutta loi myös rakenteellisia ongelmia: inflaatiota, talousriippuvuutta siirtomaista ja riippuvuuden kuljetusreiteistä. Espanjan hallinto otti käyttöön järjestelmiä kuten encomienda ja mita, jotka järjestivät työvoiman käytön siirtomaissa – mutta nämä järjestelmät johtivat usein väestökatastrofeihin alkuperäiskansojen keskuudessa. Taudit, jotka eurooppalaiset toivat mukanaan, aiheuttivat suuria kuolemia intiaaniyhteisöissä ja muuttivat pysyvästi Amerikan väestörakennetta.
Lasku, sisäiset ongelmat ja itsenäistymiset
Vaikka Espanja säilytti asemansa vielä pitkään, sen valta alkoi heiketä 1600‑luvulta lähtien. Ranskalaiset, portugalilaiset ja britit kilpailivat merellisestä ja maallisesta vaikutusvallasta ja yrittivät horjuttaa Espanjan monarkiaa. 1700‑luvulla erityisesti sotien ja taloudellisten vaikeuksien myötä Espanja koki toistuvia konkursseja ja menetti osan sotilaallisesta ylivoimastaan. 1700‑luvulla tapahtunut dynastianvaihdos johti Bourboneiden hallintaan ja myöhemmin niin kutsuttuihin bourbonilaishallinnon uudistuksiin.
1800‑luvulla seurasi suuri murros: 1800‑luvun alun Napoleontin miehitys, kuninkaan karkotus ja kotimaan poliittinen kaaos synnyttivät Latinalaisessa Amerikassa riippumattomuusliikkeitä. Useat Amerikan siirtomaat itsenäistyivät 1800–1820‑lukujen aikana. Lopullinen iso isku Espanjan merelliselle imperiumille oli myöhemmin tapahtunut, kun se menetti viimeiset merkittävät alueensa ulkomailla Espanjan ja Amerikan välisessä sodassa (esimerkiksi Espanjan–Yhdysvaltojen sota 1898), jolloin se menetti muun muassa Kuuban, Filippiinit ja Puerto Ricon.
Perintö ja vaikutukset nykyaikaan
Espanjan imperiumin vaikutus on pitkäikäinen: espanjan kieli, lainsäädäntö, uskonto (katolisuus), kauppakäytännöt ja kulttuuriperintö ovat edelleen vahvasti läsnä Latinalaisessa Amerikassa ja Filippiineillä. Monissa maissa yhteiskuntarakenteet, maajako ja uskonnollinen elämä kantavat jälkiä siirtomaa-ajasta. Samalla siirtomaavallan seuraukset – alkuperäiskansojen väestökato, orjuus, maankäytön muutokset ja etninen sekoittuminen – ovat muokanneet uusien valtioiden kehitystä.
Yhteenvetona: Espanjan valtakunta oli historiallisesti keskeinen länsimainen imperiumi, joka yhdisti maanosia merten yli ja vaikutti kauppaan, kulttuuriin ja politiikkaan vuosisadoiksi. Sen nousu loi uusia globaalin kaupan verkostoja ja kulttuurisia yhteyksiä, ja sen pitkä lasku ja siirtomaiden itsenäistymiset muovasivat 1800‑ ja 1900‑lukujen maailmanpoliittista karttaa.
Colonization
Espanjan valtakunta oli maailmanhistorian toinen maailmanlaajuinen valtakunta, ja se oli hajallaan kaikkialla maailmassa. Se taisteli jatkuvasti muiden valtojen kanssa alueista, kaupasta tai uskonnosta. Esimerkiksi Espanjan valtakunta taisteli:
- Välimerellä Eurooppaa uhkaavaa Ottomaanien valtakuntaa vastaan, joka tuki Barbarian merirosvousta Välimerellä.
- Ranskaa vastaan Italian sotien ja kilpailevien Italian vauraiden valtioiden valtaamisyritysten vuoksi.
- Amerikan vapaussodassa
- Protestanttiliittoja vastaan Saksassa
- Alankomaiden tasavaltaa vastaan kahdeksankymmenvuotisessa sodassa
- Englantia vastaan monista syistä vuosisatojen kuluessa Britanniasta tuli protestanttinen valtio Henrik VIII:n jälkeen ja se aloitti katolilaisten vainon, jota jatkoi hänen tyttärensä Elisabet I. Englantilaiset auttoivat myös Alankomaiden tasavallan kapinallisia. Nämä pyrkimykset huipentuivat Espanjan armadaan. Vuosien mittaan britit yrittivät vallata rikkaita paikkoja Espanjan Amerikassa ja onnistuivat joissakin tapauksissa, kuten Jamaikalla ja seitsenvuotisen sodan aikana Espanjan Floridassa.
Monet näistä eri voimista taistelivat jatkuvasti, usein samanaikaisesti ja pitkiä aikoja. Ne taistelivat sekä poliittisista ja uskonnollisista erimielisyyksistä että kunnianhimosta.
Euroopassa
Espanjan valtakunta menetti hitaasti valtaansa, kun se vähitellen menetti alueita muille valtakunnille. Vuonna 1648 Espanja ja monet muut valtakunnat allekirjoittivat Westfalenin rauhan, joka päätti sekä kolmikymmenvuotisen että kahdeksankymmenvuotisen sodan. Vuonna 1659 Pyreneiden sopimus lopetti Ranskan ja Espanjan väliset taistelut. Näiden sopimusten myötä Espanja alkoi menettää asemaansa Euroopan hegemonisena valtana.
Vuonna 1713 Felipe V allekirjoitti Utrechtin rauhan. Tässä sopimuksessa Espanja luopui alueistaan Italiassa ja Alankomaissa. Espanja ei ollut enää Euroopan suurin valta. Sillä olisi kuitenkin edelleen tärkeä rooli Euroopan politiikassa ja valtava imperiumi Amerikassa ja Tyynellämerellä.
Merentakaiset
Tänä aikana Espanja kuitenkin säilytti suuren merentakaisen imperiuminsa ja jopa kasvatti sitä. Espanjan valtakunta taisteli Britanniaa vastaan, joka yritti vallata suuremman osan Amerikasta, sekä Ranskaa ja Yhdistyneitä provinsseja vastaan Uudessa maailmassa. Espanja pysyi suurena talousmahtina, kunnes se menetti siirtokuntansa Amerikassa joidenkin osalta sisällissotien ja toisten osalta vallankumousten vuoksi.
Decolonization
Espanja piti hallussaan kahta siirtomaata imperiumissaan Amerikassa: Kuuba ja Puerto Rico. Se piti hallussaan myös Filippiinejä ja joitakin Oseaniassa sijaitsevia saaria, kuten Karoliiniset saaret (mukaan lukien Palaun saaret) ja Marianat (mukaan lukien Guam). Kun Espanja kuitenkin hävisi Espanjan ja Amerikan sodan vuonna 1898, se menetti lähes kaikki nämä viimeiset alueet. Espanja säilytti hallussaan vain pienet saaret Oseaniassa (Guamia lukuun ottamatta). Espanja myi nämä saaret Saksalle vuonna 1899.
Espanja säilytti edelleen alueita Afrikassa. Espanja hallitsi Marokkoa, Länsi-Saharaa ja Päiväntasaajan Guineaa 1960- ja 1970-luvuilla tapahtuneeseen siirtomaavallan purkamiseen asti. Viimeinen siirtomaa, joka itsenäistyi, oli Länsi-Sahara vuonna 1975.
Määritelmä
Espanjan imperiumilla tarkoitetaan yleisesti Espanjan merentakaisia maakuntia Amerikassa, Afrikassa, Tyynellämerellä ja Euroopassa. Perinteisesti esimerkiksi sellaiset alueet kuin Alammaat tai Espanjan Alankomaat luettiin mukaan, koska ne olivat osa Espanjan kuninkaan hallussa olevia alueita, joita espanjalaiset virkamiehet hallitsivat ja joita espanjalaiset joukot puolustivat. Monet historioitsijat käyttävät sekä sanoja "Habsburg" että "espanjalainen" puhuessaan Kaarle V:n tai Filip II:n valtakunnasta. Alammaat olivat kuitenkin tosiasiallisesti osa Espanjaa tuona aikana.
Portugalin siirtomaavalta liittyi Espanjaan ja sitä hallitsi sama monarkki "henkilökohtaisessa liitossa", mutta Portugali pysyi erillisenä valtiona. Portugalin valtakuntaa hallittiin tänä aikana edelleen Lissabonista käsin. Jonkin aikaa vallitsi siis Espanjan ja Portugalin yhteinen hallinto. Näitä yhteisesti hallittuja valtakuntia on joskus kutsuttu Espanjan-Portugalin valtakunnaksi.
Aragonian Ferdinand II:n ja Kastilian Isabella I:n avioliitto vuonna 1469 loi Aragonian ja Kastilian dynastisen liiton. Espanjasta tuli moderni valtio varhaismodernina aikana katolisten hallitsijoiden liiton myötä.
Vuonna 1492 Espanja päätti 781 vuotta kestäneen takaisinvaltauksen kauden kaatamalla Granadan viimeisen maurien valtakunnan. Samana vuonna katoliset hallitsijat rahoittivat Kristoffer Kolumbuksen matkaa, jonka tarkoituksena oli päästä Intiaan purjehtimalla länteen. Kolumbus löysi sen sijaan Amerikan. Siitä alkoi mantereen espanjalainen kolonisaatio.
Vuonna 1494 tehdyllä Tordesillasin sopimuksella maapallo jaettiin kahteen pallonpuoliskoon Espanjan ja Portugalin kesken. Näin ollen Espanjalla oli oikeus perustaa siirtokuntia koko Uuteen maailmaan Alaskasta Kap Hornin niemimaalle (paitsi Brasiliaan) sekä Aasiaan. Kastilian valtakunta oli tulosta nopeasta siirtomaavaltaistumisesta Uuteen maailmaan sekä Filippiineille ja siirtokuntiin Afrikassa: Kastilia valloitti Melillan vuonna 1497 ja Oranin vuonna 1509.
Kristoffer Kolumbus ottaa La Españolan haltuunsa.
Granadan kuninkaan antautuminen katolisten kuninkaiden läsnä ollessa.
Filip II:n valtakunnat vuonna 1598, josta käy ilmi sen hallintorakenne Iberian unionin aikana vuosina 1580-1640.
Historiallisesti virheellinen kartta Aragonian kruunusta.
Tulokset tähän päivään asti
Espanjan kieli ja roomalaiskatolinen kirkko tuotiin Amerikkaan ja Espanjan Itä-Intian alueille (Mikronesian liittovaltiot, Guam, Marianas, Palau ja Filippiinit) 1400-luvulla alkaneen espanjalaisen siirtomaavallan myötä. Yhdessä Portugalin valtakunnan kanssa Espanjan valtakunta loi perustan globalisoituneelle kaupalle ja kulttuurille avaamalla suuret valtameren ylittävät kauppareitit. Intioiden lait säätelivät vuosisatojen ajan sosiaalista, poliittista ja taloudellista elämää Amerikassa suojellakseen Amerikan alkuperäiskansoja, mikä käynnisti sekoittumisprosessin, jota muut "niin sanotut" imperiumit eivät koskaan saavuttaneet. espanjalaisten, intiaanien ja mustien sekoittuminen on nykyään nähtävissä useimmissa maissa, jotka tulivat osaksi tuota universaalia katolista espanjalaista monarkiaa, jota kutsutaan myös espanjaksi imperiumiksi.
Espanjan monarkia tai Espanjan valtakunta ei koskaan luonut "siirtomaita" vaan varakuningaskuntia tai merentakaisia maakuntia.
Espanjan valtakunta jätti läntiselle pallonpuoliskolle valtavan kulttuuri-, kaupunki- ja arkkitehtonisen perinnön. Espanjan vallan aikana Amerikassa perustettiin satoja kaupunkeja. Aineelliseen perintöön kuuluu yliopistoja, linnoituksia, kaupunkeja, katedraaleja, kouluja, sairaaloita, lähetyssaarnauksia, valtion rakennuksia ja siirtomaa-ajan asuinrakennuksia, joista monet ovat yhä pystyssä. Monet nykyiset tiet, kanavat, satamat ja sillat sijaitsevat siellä, minne espanjalaiset insinöörit rakensivat ne vuosisatoja sitten. Espanjalaiset oppineet ja katoliset lähetyssaarnaajat perustivat Amerikan vanhimmat yliopistot. Espanjan valtakunta jätti myös laajan kulttuuri- ja kieliperinnön. Espanjaa puhuu nykyään yli 470 miljoonaa ihmistä, ja se on maailman toiseksi puhutuin äidinkieli, mikä on seurausta Kastilian kielen, kastilian kielen, "castellano", leviämisestä Iberian niemimaalta Espanjan Amerikkaan, jota itsenäisten tasavaltojen hallitukset myöhemmin laajensivat. Toinen Espanjan valtakunnan kulttuuriperintö ulkomailla on katolinen kirkko, joka on edelleen Espanjan Amerikan tärkein uskonto. Kulttuuriperintö näkyy myös musiikissa, arkkitehtuurissa, keittiössä ja muodissa suuressa osassa Espanjan Amerikkaa.
Espanjan kieli (maailman toiseksi puhutuin kieli) ja roomalaiskatolinen usko tuotiin Amerikkaan, osaan Afrikkaa ja Espanjan Itä-Intiaan 1400-luvulla alkaneen espanjalaisen siirtomaavallan myötä. Sillä oli myös ratkaiseva merkitys katolisen kirkon säilyttämisessä Euroopan johtavana kristillisenä uskontokuntana, kun se oli äärimmäisen paineen alla.
Espanjan Amerikan pitkä siirtomaa-aika johti joidenkin kansojen sekoittumiseen. Useimmilla Amerikan latinalaisamerikkalaisilla on sekoittuneita eurooppalaisia ja alkuperäiskansojen sukujuuria. Joillakin saattaa olla myös afrikkalaista syntyperää.
Yhdessä Portugalin valtakunnan kanssa Espanjan valtakunta loi perustan aidosti maailmanlaajuiselle kaupalle avaamalla suuret valtameren ylittävät kauppareitit. Espanjan dollarista tuli maailman ensimmäinen maailmanlaajuinen valuutta.
Yksi tämän kaupan piirteistä oli lukuisten kesytettyjen kasvien ja eläinten vaihto vanhan ja uuden maailman välillä ja päinvastoin. Amerikkaan tuotiin muun muassa vehnää, ohraa, omenoita, nautoja, lampaita, sikoja, hevosia, aaseja ja monia muita. Vanha maailma sai Amerikasta muun muassa maissia, perunoita, chilipaprikoita, tomaatteja, tupakkaa, papuja, kurpitsaa, kaakaota (suklaata), vaniljaa, avokadoja, ananasta, purukumia, kumia, maapähkinöitä, cashewpähkinöitä, parapähkinöitä, pekaanipähkinöitä, mustikoita, mansikoita, kvinoaa, amaranttipähkinää, chiaa ja agavea. Näiden vaihtojen, jotka tunnetaan yleisesti Kolumbian vaihtona, tuloksena oli, että Amerikan lisäksi myös Euroopan ja Aasian maatalouspotentiaali parani merkittävästi.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Espanjan historia
- Uusi Espanja
- Amerikan espanjalainen kolonisaatio
- Musta legenda
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Millä nimellä Espanjan keisarikunta tunnetaan myös?
V: Espanjan keisarikunta tunnetaan myös nimellä Espanjan monarkia tai katolinen monarkia.
K: Miten Espanjasta tuli maailmanlaajuinen imperiumi?
V: Reconquistan jälkeen Espanjasta tuli yksi maailmanhistorian ensimmäisistä globaaleista imperiumeista johtamalla Euroopan Uuden maailman tutkimusmatkailua ja rakentamalla suuria varakuningaskuntia Amerikan mantereelle.
K: Millaisia kauppareittejä Espanja loi?
V: Espanja loi mannertenvälisiä kauppareittejä sekä Atlantin että Tyynen valtameren poikki käyden tavarakauppaa Espanjan ja sen Amerikan varakuningaskuntien välillä sekä Aasian ja Tyynenmeren maiden ja Meksikon välillä aarrelaivastonsa ja Manilan galeoniensa kautta.
Kysymys: Kenet espanjalaiset valloittajat valloittivat?
V: Espanjalaiset konkistadorit valloittivat useita Amerikan alkuperäisheimoja, kuten asteekit, inkat ja mayat. He valtasivat laajoja alueita Pohjois-Amerikassa, Etelä-Amerikassa, Aasiassa, Afrikassa ja Oseaniassa.
K: Miten Espanja sai hallintaansa monia alueita Euroopassa?
V: Kuninkaallisten avioliittojen kautta muiden eurooppalaisten valtojen kanssa Espanja sai hallintaansa monia alueita Euroopassa.
K: Mikä muodosti suuren osan Espanjan valtakunnan vahvuudesta?
V: Espanjan valtakunnan kokenut laivasto oli merkittävä osa sen vahvuutta tänä ajanjaksona. Lisäksi sen jalkaväki, joka tunnettiin nimellä Tercios, oli voittamaton puolentoista vuosisadan ajan.
Kysymys: Milloin Espanja koki kulttuurisen kultakauden? V: 1500- ja 1600-luvuilla, jolloin Cervantesin (Don Quijoten kirjoittaja) kaltaiset kirjailijat olivat merkittäviä henkilöitä eri aloilla, kuten kirjallisuuden, arkkitehtuurin, teologian, filosofian jne., Espanja koki niin sanotun kulttuurisen kultakauden.
Etsiä