Victor Amadeus II (ital. Vittorio Amedeo Sebastiano; 14. toukokuuta 1666 – 31. lokakuuta 1732) oli Savoijin herttua vuosina 1675–1730. Hänellä oli myös Saluzzon markiisin, Montferratin herttuan, Piemonten prinssin, Aostan, Morianan ja Nizzan kreivin arvonimet.
Varhaiselämä ja nousu valtaan
Victor Amadeus syntyi vuonna 1666 Savoijissa herttua Kaarle Aemiliuksen (Charles Emmanuel II) ja tämän puolisona olleen Marie Jeanne Baptiste of Savoy-Nemoursin tyttären perheeseen. Hän peri herttuakunnan isänsä kuoltua 1675, jolloin valtion asioita hoiti aluksi hänen äitinsä regenttinä. Täysi hallintovalta alkaa vähitellen siirtyä hänelle 1680-luvulla ja virallinen hallitsijakausi käynnistyi 1684, samaan aikaan kun hän solmi avioliiton ranskalaisen prinsessan Anne Marie d’Orléansin kanssa.
Hallituskausi ja kansainvälinen politiikka
Victor Amadeus II on erityisen tunnettu roolistaan suurvaltasotien ja diplomatian keskellä 1600–1700-lukujen taitteessa. Hän pyrki kasvattamaan Savoijin valtion vaikutusvaltaa Pohjois-Italiassa sekä turvaamaan alueensa itsenäisyyttä Ranskan ja Habsburgien välisessä kilpailussa. Suuri käänne tapahtui hänen osallistuessaan Espanjan perintöä koskeneeseen sotaan (1701–1714). Aluksi Savoijin kantoja neuvoteltiin ja muutettiin tilanteen mukaan; sodan aikana Victor Amadeus vaihtoi liittolaisuuksia ja liittoutui lopulta niin sanotun Grand Alliancen (Itävalta, Englanti, Alankomaat ym.) puolelle.
Vuoden 1706 Turinin piiritys ja siihen liittynyt sotatoimien vaiherikkaus korostivat Savoijin asemaa: säilyttäen itsenäisyytensä ja toimimalla tärkeänä kumppanina liittoutuneille, Victor Amadeus paransi valtionsa kansainvälistä asemaa. Utrechin rauhassa (1713) hänelle myönnettiin palkkiona kuninkaallinen arvonimi: Victor Amadeus sai aluksi Sisilian kuninkuuden.
Kuningaskuntien vaihdos ja myöhemmät sopimukset
Sisilian kuninkaana Victor Amadeus oli ensimmäinen Savoijin hallitsijasukuun kuuluva, joka käytti kuninkaallista arvonimeä. Kuitenkin diplomatia ja Euroopan suursaavutusten tasapaino johtivat siihen, että vuonna 1720 kansainvälisissä järjestelyissä Sisilia vaihdettiin Sardiniaan. Tämän seurauksena Victor Amadeus II tuli tunnetuksi myös Sardinian kuninkaana, ja Savoijin valtakunnasta muodostui entistä merkittävämpi italialainen kuningaskunta, joka myöhemmin oli tärkeä perusta 1800-luvun italialle yhdistymiselle.
Sisäpolitiikka ja uudistukset
Hallintokautensa aikana Victor Amadeus pyrki keskittämään valtaa ja uudistamaan valtion hallintoa. Hän tehosti armeijaa, kehitti verotusta ja oikeuslaitosta sekä kannusti taloudellista toimeliaisuutta, kauppaa ja teollisuuden perustamista Piemontiin. Myös hallinnollinen ja sotilaallinen organisointi vahvistettiin, mikä loi pohjaa Savoijin nousevalle asemalle Italian politiikassa.
Perhe ja liitot
Victor Amadeusin avioliitto Anne Marie d'Orléansin kanssa oli dynastinen liitto, jonka kautta Savoijalla oli yhteyksiä niin Ranskaan kuin Espanjaan. Pariskunnan lapsista etenkin kaksi tytärtä nousi eurooppalaisiin keskeisiin rooleihin: Maria Adelaide (s. 1685) meni naimisiin Ranskan herttijan Louis, Duke of Burgundy kanssa ja oli siten Bourbonsuvun esivanhempia, ja Maria Luisa (s. 1688) sai puolisokseen Espanjan kuninkaan Felipe V:n. Victor Amadeusin seuraajaksi tuli hänen poikansa Kaarle Aemilius (Charles Emmanuel III), joka peri herttuuden ja kuninkuuden hänen luopuessaan vallasta.
Luopuminen vallasta, viimevuodet ja perintö
Vuonna 1730 Victor Amadeus II luopui vallasta ja luovutti ruhtinaskunnan ja kuninkuuden pojalleen Charles Emmanuel III:lle. Luopumisen jälkeen hänen terveytensä ja henkinen tilansa ovat olleet historioitsijoiden keskustelun kohteena; seuraavana vuonna hän yritti palaamista valtaan, minkä seurauksena hänen poikansa määräsi hänet eristykseen. Victor Amadeus kuoli 31. lokakuuta 1732.
Victor Amadeus II jätti jälkeensä merkittävän perinnön: hän oli avainhenkilö, joka muutti Savoijin asemaa pienestä herttuakunnasta eurooppalaiseksi kuningaskunnaksi. Hänen aikanaan tehdyt valtiolliset ja sotilaalliset uudistukset sekä mahdollistuneet dynastiset liitot auttoivat tekemään Savoijista ja myöhemmin Sardiniasta voimakkaan lähettämön, joka lopulta oli yksi Italian yhdistymisen rakennuspalikoista.