Koreankieli (한국어/조선어) – määritelmä, nimet ja puhujat

Koreankieli (한국어/조선어) — määritelmä, nimet ja yli 78 miljoonaa puhujaa; Etelä- ja Pohjois-Korean eri nimitykset ja kulttuurinen tausta.

Tekijä: Leandro Alegsa

Korean kieltä puhutaan pääasiassa Pohjois- ja Etelä-Koreassa ja se on kummankin valtion virallinen kieli. Puhujia on noin 77–80 miljoonaa, suurin osa Koreassa, mutta suuri joukko asuu myös ulkomailla (Kiinassa, Japanissa, Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Keski-Aasian maissa).

Etelä-Koreassa sitä kutsutaan nimellä hangukmal (한국말) tai hangugeo (Hangeul: 한국어, Hanja: 韓國語). Pohjois-Koreassa sitä kutsutaan kuitenkin nimellä choseonmal (조선말) tai choseoneo (조선어, 朝鮮語). Nimistön erot johtuvat maiden eroista kansallisissa nimityksissä ja poliittisesta eriytymisestä. Lisäksi korealaiset käyttävät usein omasta kielestään myös nimitystä urimal (Hangeul: 우리말) tai urinara mal (Hangeul: 우리나라 말), joka tarkoittaa "meidän kieltämme" tai "maamme kieltä".

Kielellinen luokka ja rakenne

Korean kieli kuuluu korealaisten kielten (Koreanic) kielelliseen perheeseen. Sen tarkka sukulaisuussuhde muihin kieliin on kiistanalainen; aiemmin esitetyt yhteydet altaisiin kieliin eivät ole laajasti vakiintuneita. Korean kieli on agglutinoiva ja yleensä sanajärjestys on subjekti–objekti–verbi (SOV). Kielelle on ominaista monimutkainen kohteliaisuus- ja arvostusjärjestelmä (honorifikaatit), laajat taivutusmuodot verbissä ja partikkelien käyttö lauseen suhteiden ilmaisuun. Korean kielessä ei ole sukupuolta ilmaisevia substantiivimuotoja kuten monissa indoeurooppalaisissa kielissä.

Kirjoitus ja ortografia

Korean alkuperäinen ja nykyisin yleisesti käytetty kirjoitusjärjestelmä on Hangeul, joka luotiin 1400-luvulla kuningas Sejongin toimesta helpottamaan lukutaitoa. Hangeul on foneettinen aakkosto, joka pystyy kuvaamaan kielen äännejärjestelmää tehokkaasti. Historiallisesti korealaisessa kirjoituksessa käytettiin myös kiinalaisia merkkejä (Hanja), ja Hanja oli yleisessä käytössä virallisissa teksteissä ja lainasanojen merkitsemisessä. Nykyään Etelä-Koreassa Hangeul on ensisijainen kirjoitusjärjestelmä ja Hanjaa käytetään vain harvoin selkeyttämään homonyymejä tai tietyissä akateemisissa ja perinteisissä yhteyksissä. Pohjois-Koreassa Hanja on lähes kokonaan poistettu käytöstä.

Murteet ja standardit

Koreassa on useita murteita. Etelässä vallitseva standardimurre perustuu Soulin murteeseen, kun taas Pohjois-Korean standardi pohjautuu Pyongyangin murteeseen. Vaikka murteiden välillä on ääntämis-, sanasto- ja joissain tapauksissa kielioppieroja, pohjois- ja eteläkorealaisten kielten välinen ymmärrettävyys on yleisesti hyvä. Poliittinen eriytyminen on kuitenkin johtanut erilaiseen terminologiaan (esimerkiksi poliittiset, tekniset ja lainasanat) sekä eriytyneisiin kielipoliittisiin suosituksiin.

Sanasto ja vaikutteet

Korean sanastoon kuuluu paljon lainasanoja, erityisesti kiinan kielestä historiallisesti (kuten monet sivistyssanaston sanat), sekä viime vuosisadan aikana japanista ja englannista tulevia lainoja. Etelä-Koreassa englannin vaikutus on voimakas esimerkiksi teknologiassa, populaarikulttuurissa ja nuorison kielessä. Pohjois-Korean sanastossa painottuvat puolestaan kotimaiset vastineet ja poliittisesti valitut terminologiat.

Romanisaatio ja kirjoittamisen käytännöt

Korean kirjoittamisesta latinalaisin kirjaimin on olemassa useita romanisaatiojärjestelmiä. Nykyisin Etelä-Koreassa virallinen järjestelmä on Revised Romanization, kun taas Pohjois-Koreassa käytetään erilaista muunnosta pohjautuen vanhempiin käytäntöihin. Romanisaatio ei aina heijasta tarkasti ääntämystä, joten koreaa oppiville suositellaan tutustumista sekä Hangeuliin että äänneoppiin.

Puhujayhteisöt ja asema

  • Korean kieli on virallinen kieli sekä Etelä- että Pohjois-Koreassa.
  • Laajoja koreankielisiä yhteisöjä on Kiinassa (erityisesti Jilinissä ja Liaoningissa), Japanissa, Yhdysvalloissa, Venäjällä ja Keski-Aasiassa (mm. Kazakstanissa ja Uzbekistanissa).
  • Kansainvälisessä kontekstissa koreaa opetetaan yhä laajemmin yliopistoissa ja kielikouluissa, ja K-popin, elokuvien ja sarjojen suosio on lisännyt kiinnostusta kieltä kohtaan.

Yhteenvetona: koreankieli on rikas, historiallinen ja kulttuurisesti merkittävä kieli, jolla on oma selkeä kirjoitusjärjestelmänsä Hangeul ja jonka eri nimitykset heijastavat poliittisia ja alueellisia eroja. Kielen opiskelussa on hyvä ottaa huomioon sekä Etelä- että Pohjois-Korean standardit, murteet ja kirjoituskäytännöt.

Kirjoittaminen

Koreassa käytetään kahta eri kirjoitusjärjestelmää. Toinen on Hangul, pääaakkoset. Pohjois-Koreassa käytetään lain mukaan vain Hangeul-kirjaimistoa (joka tunnetaan Pohjois-Koreassa nimellä Choseongeul). Etelä-Koreassa vain Hangeulia pitäisi käyttää useimmilla julkisilla aloilla, kuten koulutuksessa, mutta toista järjestelmää, Hanjaa, käytetään edelleen joissakin sanomalehdissä ja ammattialoilla. Hanja on kiinalaisten merkkien järjestelmä, jota käytetään korean kielessä. Se oli ainoa tapa kirjoittaa koreaksi ennen hangeulin luomista 1400-luvulla, ja se oli yleinen romaaneissa ennen 1800-lukua.

Vaikka kuningas Sejong Suuri johti hangeulin kehittämistä, jotta lukutaito leviäisi tavallisen kansan keskuuteen ja jotta saataisiin aikaan kirjoitusjärjestelmä, joka edustaisi kieltä tarkemmin kuin hanja, korealaisten yläluokka ei omaksunut sitä. Hanja säilyi virallisena kirjoitusjärjestelmänä 1800-luvun lopulle asti. Vaikka eliittiluokat hylkäsivät sen, alemmat luokat käyttivät usein hangeulia korealaisen kirjallisuuden kirjoittamiseen ja alempien luokkien kommunikointiin.



Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3