Korean kieli
Korean kieltä puhutaan pääasiassa Pohjois- ja Etelä-Koreassa. Sitä puhuu yli 78 miljoonaa ihmistä (suurin osa on pohjois- tai eteläkorealaisia).
Etelä-Koreassa sitä kutsutaan nimellä hangukmal (한국말) tai hangugeo (Hangeul: 한국어, Hanja: 韓國語). Pohjois-Koreassa sitä kutsutaan kuitenkin nimellä choseonmal (조선말) tai choseoneo (조선어, 朝鮮語). Ne on nimetty eri tavoin, koska Pohjois- ja Etelä-Korean yleisnimet ovat erilaiset. Lisäksi korealaiset kutsuvat yleensä kieltään urimal (Hangeul: 우리말) tai urinara mal (Hangeul: 우리나라 말), mikä tarkoittaa "meidän kieltämme" tai "maamme kieltä".
Kirjoittaminen
Koreassa käytetään kahta eri kirjoitusjärjestelmää. Toinen on Hangul, pääaakkoset. Pohjois-Koreassa käytetään lain mukaan vain Hangeul-kirjaimistoa (joka tunnetaan Pohjois-Koreassa nimellä Choseongeul). Etelä-Koreassa vain Hangeulia pitäisi käyttää useimmilla julkisilla aloilla, kuten koulutuksessa, mutta toista järjestelmää, Hanjaa, käytetään edelleen joissakin sanomalehdissä ja ammattialoilla. Hanja on kiinalaisten merkkien järjestelmä, jota käytetään korean kielessä. Se oli ainoa tapa kirjoittaa koreaksi ennen hangeulin luomista 1400-luvulla, ja se oli yleinen romaaneissa ennen 1800-lukua.
Vaikka kuningas Sejong Suuri johti hangeulin kehittämistä, jotta lukutaito leviäisi tavallisen kansan keskuuteen ja jotta saataisiin aikaan kirjoitusjärjestelmä, joka edustaisi kieltä tarkemmin kuin hanja, korealaisten yläluokka ei omaksunut sitä. Hanja säilyi virallisena kirjoitusjärjestelmänä 1800-luvun lopulle asti. Vaikka eliittiluokat hylkäsivät sen, alemmat luokat käyttivät usein hangeulia korealaisen kirjallisuuden kirjoittamiseen ja alempien luokkien kommunikointiin.
